Lasten valmentajien suusta: Kimmo Vuolteenaho näkee, että suunta juniorivalmennuksessa on pelaajakehitykseen päin

Yhdeksi Pohjoisen alueen Vuoden lasten valmentajista valittu Kimmo Vuolteenaho valmentaa tällä hetkellä Oulun Luistinseuran 2011 syntyneiden lasten joukkuetta. Välittäväksi ja vaativaksi valmentajaksi palkinnon perusteissa kuvatusta Vuolteenahosta huokuu rauhallinen ote ja kokemus.

– Omien laskujen mukaan meneillään on kahdeskymmenesviides kausi tässä seurassa, Vuolteenaho kertoo. 

25-vuotisen valmennusuran aikana suomalainen valmennuskulttuurikin on ehtinyt muuttua.

– Valmentaminen ei ole enää niin autoritääristä, vaan enemmän sellaista vuoropuhelua, Vuolteenaho näkee. 

Oululaisvalmentajan mielestä muutosta on tapahtunut erityisesti viime vuosina. 

– Aikoinaan juniorivalmennuksessa haettiin joukkueelta oikotie menestykseen. Silloin keskityttiin siihen, miten saataisiin hyvä tulos ja miten joukkueena pärjättäisiin. Nykyisellään suunta on enemmän pelaajakehityksessä, Vuolteenaho kehuu.

“Ei olla itselle menestystä hakemassa”

Juniorina OLS:ssa itsekin jalkapalloa pelannut Vuolteenaho aloitti valmentamisen jo 17-vuotiaana. Kimmon isoveli oli silloin seurassa valmentajana. 

– Maikkulan kaupunginosajoukkueella oli hallikaudella harjoitukset. Siellä ei ollut valmentajaa, ja veli tuli kysymään, vedänkö harkat. Kävin ne vetämässä, jäin siihen porukkaan alkuun, ja sitä kautta ollut sitten OLS:ssa mukana, Vuolteenaho muistelee. 

Sittemmin Vuolteenaho on valmentanut muitakin kaupunginosajoukkueita ennen siirtymistään apuvalmentajaksi OLS:n ikäluokalle -93. Ikäluokkiin -98 ja -03 Vuolteenaho nousi vastuuvalmentajaksi, minkä jälkeen hän on toiminut myös Fortum Tutorina. Tällä hetkellä valmennuksessa on vuonna 2011 syntyneiden ikäluokka, joka on Vuolteenaholle myös ensimmäinen sellainen joukkue, jossa pelaa omaakin jälkikasvua. 

– Aloitin tämän ikäluokan kaupunginosatoiminnan parissa silloin, kun pojat täyttivät neljä. Heidän mukanaan on menty monta vuotta, Vuolteenaho kertoo. 

Uran jatkaminen vuosi toisensa perään vaatii paitsi intohimoa, myös kerryttää asiantuntemusta lasten valmentamisen vaatimuksista. Samaa polkua Vuolteenaho haluaa suositella erityisesti yhdelle ihmistyypille. 

– Lasten valmentajalle on tärkeää kyky olla tilanteessa läsnä ja keskustella. Käydä asioita läpi, mitä kulloinkin on harjoiteltavana tai tilanteessa päällä. Ei siellä olla menestystä hakemassa tai itselle tekemässä uraa, vaan ensisijaista on, että lasten annetaan pelata. On toissijainen asia, miltä pelitulokset näyttävät. Sellainen luonne olisi lasten valmentajalle hyvä, Vuolteenaho sanoo. 

Vuolteenaho näkisi siis mieluusti valmentajina vielä enemmän sellaisia henkilöitä, jotka luottavat lapsiin ja antavat heidän eläytyä peliin. 

– Jos heittäytyviä pelaajia näkyisi kentällä vielä enemmän, olisivat tuloksetkin parempia. Tiivistettynä - lasten valmentajaksi aika hyvä tyyppi olisi sellainen maltillinen, hyvä keskustelija, joka antaa lapsille tilaa elää ja pelata, Vuolteenaho näkee. 

Valmentajana Vuolteenaholle tulee hyvä fiilis, kun omat tavoitteet yksittäiseen harjoitukseen toteutuvat tai lapset antavat palautetta siitä, mikä oli kivaa ja mitä he oppivat.

– Sitä kautta se tulee, että jes, tämä homma toimii ja saa kokonaisuuden hyvin pyöritettyä. Itselle tulee hyvää fiilistä, kun tekemisessä on sellaista jatkumoa, Vuolteenaho päättää.

Vuolteenaho haluaisi nähdä valmentajina entistä enemmän henkilöitä, jotka luottavat lapsiin ja saavat heidät eläytymään peliin.