Lasten valmentajien suusta: Kerim Mahmud haluaa antaa pelaajilleen voitontahtoa, intoa ja rakkautta lajiin

- Meidän täytyy opettaa lapset harhauttelemaan. Antaa heille vapaat kädet! Se on mun mielipide, painottaa Turun Interissä lasten ja nuorten ikäluokkia vuodesta 2015 valmentanut Kerim Mahmud.

Mahmud näkee, että Suomessa yksilöihin pitäisi panostaa enemmän - tuloksista viis.

- Monet juniorivalmentajat katsovat vain, että voitettiin 1-0, hyvä peli - nyt hävittiin 1-0, huono peli. Ei tulos minua kiinnosta! Vaikka meidän 2010-ikäluokkamme olisi kuinka hyvä, jos siitä yhtäkään pelaajaa ei pääse Veikkausliigaan, tarkoittaa se, että mä olen tehnyt väärin koko ajan. Mutta jos vaikka häviämme kaikki pelit, mutta kaksi tai kolme pelaajaa pääsee Veikkausliigaan tai ulkomaille - sitten mä olen tehnyt pirun hyvää työtä, Mahmud kärjistää.

Mahmud haluaa, että hänen harjoituksissaan on riittävän haasteellinen, mutta ennen kaikkea innostunut tekemisen meininki. Pelaajat saavat olla rohkeita pallon kanssa peleissäkin.

- Voitontahto, into, rakkaus lajiin - niitä asioita yritän antaa pelaajilleni, Mahmud tiivistää. 

Jalkapallosta innostunut valmentaja on selvästi osannut tartuttaa omaan innostuneisuutensa myös pelaajiinsa. 

- Kun Interissä aloitin ikäluokan 2010 kanssa, meillä oli 16 pelaajaa. Nyt meillä on 39 pelaajaa, ja enemmänkin haluaisi tulla. Mielelläni ottaisin mukaan kaikki, jos olisi vain enemmän valmentajia ja harjoituskenttiä, Mahmud harmittelee.

Kerim Mahmudin valmentama Interin joukkue.

"VASTA KUN SIIRRYIN JUNIORIPUOLELLE, YMMÄRSIN, MITÄ LASTEN VALMENTAMINEN ON"

- Ihan pienestä asti pallo on ollut jalassa, Mahmud naurahtaa kertoessaan taustastaan.

Vuonna 1995 14-vuotias Mahmud joutui lähtemään Kurdistanista poliittisena pakolaisena Kemiin. Ammattikoulusta valmistumisen jälkeen Mahmud muutti töiden perässä Turkuun, jossa hän pelasi alasarjoissa muutaman vuoden.  Pelaajaura katkesi polvivammoihin jo nuorena, mutta pian veri veti miehen takaisin kentän laidalle. 

- Ilman jalkapalloa ei pysty olemaan, Mahmud selittää.

Mahmud alkoi valmentaa jalkapalloa ja futsalia alasarjoissa, millä tiellä hän olikin reilut kymmenen vuotta. Siirtymä junnufutiksen puolelle tapahtui vasta TPS:n junioreita valmentaneen pikkuveljen myötävaikutuksesta.

- Oma asenteeni oli silloin, että "junnujalkapallo on niin pientä". Luulin, että junnujalkapallo on vain sitä, että annetaan pallo ja pelataan. Mutta veli vakuutti minulle, että junioreita onkin kiinnostavampaa valmentaa kuin alasarjojen edustusjoukkueita. Kuuntelin häntä, Mahmud kertaa.

- Vasta kun siirryin junioripuolelle, ymmärsin, mitä lasten valmentaminen on. Miten haastavaa valmentajalle voi olla peluuttaa hyvää jalkapalloa ja kehittää pelaajia. Se oli tosi, tosi odotuksieni vastaista.  Tepsissä olin varmaan puoli vuotta, ennen kuin Kalle Parviaisen kautta tulin Interiin valmentamaan 2006 syntyneiden ikäluokkaa. 

Myöhemmin Mahmud on valmentanut myös Interin 2008 ja 2010 syntyneiden ikäluokkia. Tarjouksia on kyllä tullut myös palata valmentamaan aikuisten joukkueita.

- Vastaan aina, että en enää, olen niin tyytyväinen lasten valmentamiseen. Olen tykännyt siitä tosi paljon, Mahmud kertoo.

Mahmud pyytää aina uusilta pelaajiltaan, etteivät he mieti ottelun tulosta - mutta pysyvät siitä huolimatta voitontahtoina. 

- Pojat aina vähän ihmettelevät, mitä tämä tarkoittaa. Sanon, että tuloksilla ei ole väliä, mutta olkaa voitontahtoisia. Niin teette asioita itseänne varten.

- Sanon esimerkiksi topparilleni, että jos hänelle tulee juoksukilpailu HJK:n hyökkääjän kanssa, hänen täytyy haluta voittaa se juoksukilpailu. Keskikenttäpelaajalleni sanon, että jos hän menee kaksinkamppailuun, muttei mene ihan täysillä palloa kohti, ei hän voita kaksinkamppailua. Tai kun keskikentän pelaajalla on pallo, laitapakin täytyy tehdä spurtti ja tarjota syöttövaihtoehto. Jos toppari ei halua voittaa juoksukilpailua, jos keskikenttäpelaaja ei mene palloon täysillä, jos laitapakki ei tee sitä spurttia, tarkoittaa se myös, ettei pelaaja halua voittaa sitä peliä, ei halua voittaa kilpailua, ei halua mennä eteenpäin yksilönä. Mahmud perustelee. 

Mahmudille on selvää, millaisia yksilöitä hän haluaa kehittää erityisen paljon.

- Harhauttelijat! Syöttäminen on tärkeää, mutta kyllä sen ehtii opettaa myöhemminkin - syöttämistä on paljon helpompaa opettaa kuin harhauttelemista. Ei Messi olisi päässyt Barcelonaan, jos hän olisi pienenä vaan syöttänyt tai juossut tai taistellut. Kun nytkin katsotaan maailmassa, erottuu yksilö eniten, kun hän ottaa pallon ja uskaltaa haastaa, uskaltaa tehdä uudestaan, vaikka menettää pallon. Osaa harhauttaa, Mahmud innostuu. 

- Sellaisia pelaajia Suomessa on oikeasti tosi, tosi vähän. 

Mahmudin mukaan Suomessa ei olla vielä lapsivaiheessa kovin kaukana ulkomaiden tasosta. Hänenkin ikäluokkansa 2008 pelasi kaikin puolin tasaväkisiä otteluita Benficaa, Galatasaraytä, Inter Milania ja Leverkusenia vastaan.

- Usko pois, hävisimme vain Galatasaraylle! Sanoin meidän pojillekin, että olemme ulkomaiden kanssa aivan samalla viivalla. Mutta sitten kun me kasvetaan, menee pojat muualla eteenpäin. Into siellä vaan kasvaa, mutta meillä into tippuu. Muissa Euroopan maissa osataan harhauttaa, ja sitten kun niille tulee fysiikat myöhemmin... sitten ne erottuvat meistä Suomessa, Mahmud näkee. 

"KYLLÄ POJAT HYVIN YMMÄRTÄVÄT"

Valmennuksellisesti Mahmud puhuu mielellään kausisuunnitelmien tekemisestä ja harjoitusten järjestämisestä teemojen mukaisesti. Metodin hän oppi Kemissä vuosikymmeniä vaikuttaneelta venäläisvalmentaja Oleg Eprintseviltä.

- Nyt kuukauden verran meillä on ollut pimeän puolen havainnointia. Kun treeniviikon jälkeen menemme pelaamaan, ensisijaista ei ole tulos, vaan onnistuiko teema meidän pelissämme. Onnistuivatko yksilöt havainnoimaan? Sitten kerron pojille esimerkkejä pelaajista, kuten vaikka Busquets. Ei hän ole maailman nopein tai fyysisin pelaaja, mutta hän on tehnyt uraa olemalla kentällä todella fiksu ja havainnoimalla koko ajan. Teen pojille siitä videoklippejä ja näytän niitä heille. Sanon heille, että älä havainnoi siksi, että minä olen käskenyt sinua havainnoimaan. Havainnoi siksi, että sinun täytyy, jos haluat urallasi eteenpäin. Kyllä pojat hyvin ymmärtävät, Mahmud selostaa.

Valmentajana Mahmud saa eniten nautintoa siitä, kun hänen pelaajansa saavat kehuja muilta valmentajilta. 

- Silloin menen kotiin ja otan yhden lonkeron. Vitsit, että mä tulen iloiseksi siitä! 

Vaikka jalkapalloilijoiden kehittäminen on Mahmudille sydämenasia, haluaa hän painottaa haastattelun lopuksi, että tärkeysjärjestyksessä ensin tulevat aina perhe ja työ.

- Jalkapalloon tulen sitten heittämään stressin pois. Se on elämäntapani. Joka päivä meillä on kuitenkin treenejä ja pelejä, ja kaksi lastanikin pelaavat jalkapalloa. Suurin kiitos kuuluu vaimolleni ja perheelleni, että he ovat tukena. Ilman vaimoni tukea en olisi pystynyt sekuntiakaan valmentamaan, Mahmud päättää.