Lasten valmentajien suusta: Arto Harjuniemi opettaa joukkueurheilun periaatteita Sodankylässä

– Toukokuu on ensimmäinen kuukausi, kun aletaan treenaamaan jalkapalloa. Talvilajit, jääkiekko ja salibandy loppuvat siihen, kertoo yhdeksi Pohjoisen alueen Vuoden lasten valmentajista 2022 valittu Arto Harjuniemi.

Harjuniemen valmentamassa 2010–2011 syntyneiden, eli nyt 13-vuotiaiden poikien ja tyttöjen joukkueessa futista voidaan yleensä pelata noin viiden kuukauden ajan. Sitten on taas talvilajien aika – tai oikeastaan, niiden treenit alkavat jo futiskauden kanssa päällekkäin elokuussa. Sellaiset ovat jalkapallon realiteetit Sodankylän Pallossa.

Kun ollaan syvällä Lapissa, kaukana muista asutuskeskuksista, ei lajikateus kuitenkaan kannata. Sydäntalvella futiksen pelaaminen käy ulkona mahdottomaksi, eikä 5000 asukkaan kylässä sisähallin rakentaminen olisi kenties realismia. Lasten pitää kuitenkin päästä liikkumaan ympäri vuoden.

– Meillä melkein kaikki pelaajat harrastavat talvilajeina jääkiekkoa ja salibandya. Heidän lisäkseen meillä on pieni porukka, joka haluaisi pelata vain pallolla. Pari vuotta sitten aloimme tarjota heille futsalia, ja viime talvena pelasimmekin heidän kanssaan futsalsarjaa. Sarja oli 15-vuotiaille, kun nuorimmat pelaajamme olivat 11-vuotiaita. Pääasia on kuitenkin, että saadaan tarjottua liikuntaa tasaisesti koko vuodelle, Harjuniemi kertoo.

Lapissa myös vieraspelireissut ovat kalliita ja pitkiä. Pohjoisen sarjoissa pääpaino on tietysti Oulussa, mistä tulee suurin osa joukkueista. Sodankylästä Ouluun on neljän tunnin matka. Aamulla lähdetään ja illalla tullaan.

– Vieraspeleistä Rovaniemi on lähimpänä, sinne on vain 130 kilometriä matkaa. Melkein kuin kotikenttä, kun pääsee siellä pelaamaan, Harjuniemi naurahtaa.

Olosuhteet futikselle ovat Sodankylässä siis vähemmän otolliset kuin monessa muussa paikassa – mutta futista lapset sielläkin haluavat pelata. Kovalla innolla. Vuonna 2022 seurassa oli 169 rekisteröitynyttä pelaajaa. Harjuniemen valmentamassa joukkueessa pelaa kolmisenkymmentä lasta, mikä on kunnan koon huomioiden kelpo lukema.

– Jalkapallon puolesta kenttätilanne on tänä kesänä ollut huonompi, kun alustaa uusitaan, mutta kuukauden päästähän siinä on uusi tekonurmi. Vanha siirretään varuskunnan viereen, ja sitten täällä on kaksi tekonurmikenttää. Lisäksi meillä on jäähallit, on liikuntahalleja – eli fasiliteetit liikkua ja harrastaa joukkuelajeja ovat tällä hetkellä tämmöiseksi paikaksi äärimmäisen hyvät, Harjuniemi ottaa tilanteeseen positiivisen kulman.

Positiivisuutta, toisten kunnioittamista ja kunnon työmoraalia

Rauhallisella äänellä puhuva Lapin mies kertoo yrittävänsä rakentaa myös joukkueensa sisäistä toimintakulttuuria positiivisuuden kautta. Harjuniemelle annetun Vuoden lasten valmentaja -palkinnon perusteissa häntä kehutaankin paitsi erinomaiseksi lasten kanssa toimijaksi, myös innostavaksi valmentajaksi ja ilmapiirin kehittäjäksi.

– Helposti suomalainen persoona menee negatiivisuuteen, kritisoimaan kaikkea. Olen itse yrittänyt näyttää, että yleensä kantaa pidemmälle, jos ajattelee asioista positiivisesti ja tekee asioita sen kautta, Harjuniemi sanoo. 

Valmentamisen tärkeimpien periaatteiden hän näkee tulevan kasvattamisen puolelta.

– Joukkuelajit ovat hyviä siinä, että niitä pelatessa joutuu sopeutumaan toisiin ihmisiin. Kaikki pelaajat ovat yksilöitä, mutta samalla opetellaan olemaan toisten kanssa tekemisissä. Opitaan toisten kunnioittamista ja käytöstapoja. Totta kai kyse on kilpaurheilusta ja tulee voittoja ja tappioita, minkä myötä opitaan myös vastustajan ja pelin kunnioitusta, Harjuniemi näkee.

Harjuniemen joukkueissa pelaajien pitää kunnioittaa valmentajia ja apuvalmentajia, joten vastavuoroisesti valmentajien ja apuvalmentajien pitää kunnioittaa pelaajia, vaikka he nuoria vielä ovatkin.

– Sillä tavalla pelaajatkin saadaan kunnioittamaan yhteistä aikaa ja keskittymään siihen, mitä tehdään. Käytetään se aika hyödyksi ja tehdään tehokkaita treenejä.

Kolmantena asiana positiivisuuden ja toisten kunnioittamisen lisäksi Harjuniemi haluaa omassa valmennuksessaan painottaa työmoraalia.

– Sama pätee, oli aiheena ihan mikä muukin tahansa kuin lasten jalkapallo. Jos haluaa pärjätä tai tehdä paremmin, pitää sen eteen tehdä töitä, Harjuniemi näkee.

Kun nuoret pelaajat ovat eri tasoisia ja oppivat uusia taitoja, ei Harjuniemen mielestä pidä kehuja antaessa korostaa pelaajan lahjakkuutta vaan painottaa työn merkitystä.

– Jos mietitään esimerkiksi pomputtelua, kun joku pelaaja saa paljon enemmän pomputuksia kuin puoli vuotta sitten, kannattaa kehua sitä, miten paljon hän on tehnyt töitä ja nähnyt vaivaa sen eteen. Se opettaa nuorille, että kun jonkun asian eteen tekee töitä, tulee silloin myös parempi tulos.

“Lapset arvostavat eniten sitä, kun näkevät aikuisten panostavan siihen, mitä tekevät”

Nykyistä PT13-joukkuettaan valmentamaan Harjuniemi päätyi nelisen vuotta sitten melko tavallisen tarinan kautta, kun omat pojat aloittivat jalkapallon pelaamisen. Lasten valmentamisen hän aloitti omien sanojensa mukaan lähes nollasta – jalkapalloa Harjuniemi oli lapsena kyllä harrastanut Tervolan Palloseurassa itsekin, mutta sittemmin laji oli jäänyt lähinnä satunnaiseen MM-kisojen seuraamiseen.

Kuka vain pystyy hänen näkemyksensä kuitenkin kehittymään ja tulemaan hyväksi lasten valmentajaksi, jos vain nykymaailmassa sellaiseksi haluaa. Harjuniemi kehuu, miten yhteistyöseura RoPSilta on tullut valmentajille hyvin tukea ja mahdollisuuksia valmentajakoulutukseen.

– Paljon tukea olen saanut myös SoPan muilta valmentajilta. Meillä on kaikkien valmentajien kanssa todella hyvät ja tiiviit välit joukkueista riippumatta. Lisäksi meillä on seurassa todella työteliäät toimihenkilöt. Ei tätä kukaan pystyisi yksin tekemään ilman tämän kaltaista tukiorganisaatiota ja yhteisöllisyyttä, Harjuniemi jatkaa.

Valmentajakoulutuksen päälle voi kuka tahansa syventyä aiheeseen ja oppia lisää esimerkiksi Youtuben avulla.

– Valmentajaksi ryhtymistä ei kenenkään kannata pelätä, nykyään valmentamisesta on niin paljon tietoa saatavilla. Tekeminen opettaa, ja apua kyllä saa kun sitä pyytää, Harjuniemi kertoo.

Hyvän lasten valmentajan ei Harjuniemen mielestä tarvitse olla mikään tietynlainen persoona tai ihmistyyppi. Aito heittäytyminen ja oikeanlaisen toimintaympäristön luominen riittävät kyllä tekemään kenestä vaan hyvän valmentajan.

– Olivat valmentajat sitten hiljaisia tai puheliaita, arvostavat lapset eniten sitä, kun näkevät valmentajien panostavan siihen, mitä he tekevät. Se on suurin asia, millä on merkitystä, Harjuniemi päättää.