Kevätcupeja ja kokeilukenttiä

Suomen Cup on historiansa aikana nähnyt monenlaisia kokeiluita. SM-sarjaa tai Veikkausliigaa joustavampi kilpailu on tarjonnut Suomen Palloliitolle tilaisuuksia innovaatioihin – ja tarvittaessa palaamisiin hyväksi osoittautuneisiin vanhoihin ratkaisuihin. 

Cupin loppuottelu oli pitkään tapana pelata jalkapallokauden päätteeksi Helsingin Olympiastadionilla sunnuntai-iltapäivänä. Tästä periaatteesta livettiin ensi kertaa tosin jo 1958, kun KTP ja Kiffen pelasivat finaalin 3. päivänä syyskuuta.

Joskus cupfinaali joutui väistämään maaotteluita. Vuonna 1965 turkulaiset TPS ja ÅIFK saivat kohdata Stadionilla keskiviikkona, koska maajoukkueella oli sunnuntaina MM-karsintapeli. Sama kohtalon koki vuoden 1969 loppuottelu Haka–Honka. Katsojamäärät jäivät näissä arkifinaaleissa vääjäämättä mataliksi. Pohjakosketus koettiin kuitenkin 1972, jolloin Reipas löi VPS:n finaalissa Olympiastadionilla 528 katsojan edessä. Kyseessä oli ensimmäinen suorana televisioitu cupfinaali, joten lahtelaiset ja vaasalaiset jalkapallofanit päättivät jäädä kotisohville. 

Radikaaleja ratkaisuja

Radikaalihenkisellä 1970-luvulla Palloliitto tuotti rohkeasti ideoita Suomen cupin uudistamiseksi. Vuonna 1975 päätettiin, että loppuottelu siirretään kevääseen: välierät pelattiin syksyllä, ja finalistit kohtasivat huhtikuussa koko jalkapallokauden avausottelussa. Kokeilun alku olikin rohkaiseva: ensimmäistä ”kevätfinaalia” seurasi 25.4.1976 Olympiastadionilla mukavat 6089 katsojaa, jotka näkivät Reippaan lyövän HJK:n jatkoajalla 6–2.  Seuraavan kevään finaaliin selviytyivät Ilves ja Reipas, joten ensi kertaa cupin historiassa finaali vietiin Helsingin ulkopuolelle. Tampereen Ratinan stadionilla 17.4.1977 juhlivat lahtelaiset maalein 0–2. 

Tämän jälkeen päätettiin palata syysfinaaleihin, joten vuoden 1977 aikana nähtiin kaksi Suomen Cupin loppuottelua – syksyllä Haka voitti Seinäjoen Palloseuran Olympiastadionilla 2–0. Mullistukset eivät kuitenkaan jääneet tähän: vuonna 1978 cupin mestaruus ratkaistiin kaksiosaisissa finaaleissa, ainoan kerran kilpailun historiassa. Kuopion Pallo-Toverit hävisi kotonaan Reippaalle 1–3, ja kun toinen osaottelu Lahdessa päättyi 1–1, Reipas valloitti cupkannun yhteismaalein 4–2. Tämä kokeilu jäi yksivuotiseksi. 

Rohkeutta ei Suomen Palloliitolta edelleenkään puuttunut. Tammikuussa 1979 pääsihteeri Erkki Poroila pyysi kirjeitse FIFA:lta lupaa soveltaa Suomen Cupissa ”yleisön kiinnostuksen lisäämiseksi” erityissääntöjä: rajaheitto korvattaisiin epäsuoralla vapaapotkulla, kulmapotkun voisi antaa rangaistusalueen kulmasta ja keltaisen kortin voisi korvata 10 minuutin jäähyllä. FIFAlta tuli kohteliaan tiukka kielteinen vastaus.

Tunnelmaa liejufinaalissa

Vuosina 1979–1991 finaali pelattiin jälleen syyskolealla Helsingin Olympiastadionilla, yhdellä poikkeuksella. Pari viikkoa ennen vuoden 1981 loppuottelua HJK–Kuusysi Stadion-Säätiö ilmoitti, että pelaaminen vaurioittaisi Stadionin nurmea niin paljon, että seuraavan kevään tärkeät maaottelutkin olisivat vaarassa. Lahtelaiset esittivät vara-areenaksi omaa hiihtostadioniaan, mutta Palloliitto päätti, että finaali pelataan Töölön Pallokentällä – jonka nurmi oli viereistä Stadioniakin heikommassa kunnossa. Liejuiset olot eivät häirinneet riehakasta tunnelmaa, jonka loivat kentän laidoille pursunneet yli 5000 katsojaa. Vastakkain olivat kauden kaksi parasta yleisöjoukkuetta: HJK oli juuri voittanut mestaruuden ja Kuusysi varmistanut nousunsa SM-sarjaan. Klubi voitti 4–0 Atik Ismailin iskiessä hattutempun. Ottelu jäi historiaan myös ensimmäisenä lauantaina pelattuna cupfinaalina. 

Pallokentän pääkatsomo 1981.Kuva: Ⓒ Juha Tamminen

Villiä menoa lama-aikana

Seuraavan kerran Suomen cupin aikataulua käännettiin 1990-luvun lamavuosina. Vuoden 1992 finaali pelattiin Olympiastadionilla jo 9.7. maan suurimman junioriturnauksen Helsinki Cupin yhteydessä. Loppuottelu keräsikin Stadionille komeat 9517 katsojaa, vaikka vastakkain olivat pienten paikkakuntien seurat MyPa ja Jaro. Moni tuli katsomaan MyPan Jari Litmasta, joka oli lähdössä Ajaxiin ja suureen maailmaan. Tähti itse viimeisteli päätösosuman MyPan voittaessa 2–0.    

Olympiastadion oli seuraavan kesän ajan remontissa, joten heinäkuun 1993 cupfinaali vietiin Poriin. Yleisövetoapua toivottiin Pori Jazz -festivaalilta, minkä lisäksi kaupungissa vallitsi jalkapallobuumi FC Jazzin kamppaillessa liigamestaruudesta. Jazz itse oli pudonnut cupista jo huhtikuussa, joten aivan eivät yleisötoiveet täyttyneet: finaalia HJK–RoPS (2–0) seurasi runsaat 4800 silmäparia. Porin stadionin yleisöennätys syntyi syksyllä, kun FC Jazz juhli mestaruutta yli 11 000 katsojan edessä.

Heinäkuussa 1994 cupfinaali pelattiin jälleen Olympiastadionilla Helsinki Cupin avajaisjuhlan jälkeen. Runsaat 7000 maksanutta katsojaa näki TPS:n yllättävän HJK:n 2–0. Tämä jäi viimeiseksi kesäfinaaliksi joksikin aikaa: keväällä 1995 aloitettu Liigacup täytti alkuvuoden kalenterin kärkijoukkueiden osalta, ja Suomen Cup sai kolmen vuoden kesäretkeilyn jälkeen palata normaaliin ajankohtaansa.

Finaaliriehaa kesäkeleillä: Jaro vs. MyPa 9.7.1992.Kuva: Ⓒ Juha Tamminen

Töölöstä vaellusvuosiin

Olympiastadion tarjosi loppuhuipentumalle arvokkaat puitteet, mutta kotimaisen jalkapallon tarpeisiin se oli kieltämättä ylimitoitettu. Kodikkaamman kodin Suomen Cupin finaali sai vuonna 2000, kun Stadionin vierelle valmistui runsaat 10 000 katsojaa vetävä Töölön jalkapallostadion, tuolloiselta nimeltään Finnair Stadium. Uuden areenan ensimmäisessä cupfinaalissa kotijoukkue HJK voitti Kotkan TP:n 1–0. Tosin heti seuraavana syksynä loppuottelu jouduttiin Töölön jäätyneen kentän vuoksi siirtämään Tampereelle. Kannu kyllä tuotiin Helsinkiin Atlantiksen lyötyä Tampere Unitedin Tammelan kentällä 12.11.2001 maalein 1–0. 

Vuonna 2015 Suomen Cup täytti 60 vuotta, minkä kunniaksi loppuottelu pelattiin kilpailun ensimmäisen voittajan ja (siihen mennessä) menestyneimmän seuran kotikentällä Valkeakosken Tehtaan kentällä. Kierrätystä päätettiin tämän jälkeen jatkaa: syksyn 2016 finaali pelattiin Tampereella ja 2017 Seinäjoella.  

Kevätfinaaleihin palattiin jälleen vuonna 2018. Tämä vaihe kesti neljä vuotta, vaikkakin vuoden 2020 loppuottelu jouduttiin koronan vuoksi lykkäämään syksyyn. Loppuottelun isännyys arvottiin aluksi finalistien kesken: 2018 arvonnan voitti HJK ja 2019 IFK Mariehamn. Vuoden 2020 siirretty finaali pelattiin Turussa, ja keväällä 2021 cupfinaalia isännöi Helsingin uusittu Olympiastadion, ensi kertaa sitten vuoden 1999. Koronatilanteen vuoksi HJK ja KuPS joutuivat kuitenkin kohtaamaan tyhjien katsomoiden edessä.

Maarianhaminan Wiklöf Holding Arena on Suomen Cupin finaalinäyttämöistä pienimpiä.Kuva: Ⓒ Juha Tamminen

Uusi koti Tampereelta

Kaudella 2022 käynnistyi Suomen Cupin elvytysohjelma, jonka osana finaali siirrettiin takaisin syksylle. Loppuottelu pelattiin jälleen Olympiastadionilla 2022 ja 2023. Marraskuussa 2023 solmittu sopimus keskitti miesten ja naisten jalkapallocupien huipentumat Tampereen uudelle Tammelan stadionille. Vuoden 2024 loppuottelua KuPS–Inter seurasi Tammelassa Helsingin ulkopuolisten cupfinaalien ennätysyleisö, 5745 katsojaa. 

FC Inter-KuPS, Suomen Cupin loppuottelu 2024.Kuva: Ⓒ Jimi Soinila

Erikoisuutena vielä mainittakoon, että vaikka Suomen Cupin finaali on vuosina 2015–24 pelattu kahdeksalla eri areenalla, kertaakaan ei ottelu ole tänä aikana päättynyt isäntäjoukkueen voittoon. Kotikentällään on cupkannua viimeksi päässyt nostamaan HJK Töölön stadionilla vuonna 2014. Itse asiassa tästä kunniasta ovatkin koko kilpailun historiassa päässeet nauttimaan vain helsinkiläisseurat sekä Lahden Reipas vuoden 1978 kaksiosaisissa finaaleissa.  

SUOMEN CUPIN FINAALIT SYKSYN ULKOPUOLELLA 

25.4.1976 Reipas–HJK 6–2 ja. 
17.4.1977 Reipas–Ilves 2–0 
9.7.1992 MyPa–Jaro 2–0 
17.7.1993 HJK–RoPS 2–0 
10.7.1994 TPS–HJK 2–1 
12.5.2018 Inter–HJK 1–0 
15.6.2019 Ilves–IFK Mariehamn 2–0 
8.5.2021 KuPS–HJK 0–0, 5–4 rpk. 

SUOMEN CUPIN FINAALIT HELSINGIN ULKOPUOLELLA 

1976 Tampere/Ratina: Ilves–Reipas 0–2  
1978 Kuopio/Väinölänniemi: KPT–Reipas 1–3 (1. osa) 
Lahti/Radiomäki: Reipas–KPT 1–1 (2. osa) 
1993 Pori: HJK–RoPS 2–0 
2001 Tampere/Tammela: Tampere United–Atlantis 0–1 
2015 Valkeakoski: IFK Mariehamn–Inter 2–1 
2016 Tampere/Ratina: SJK–HJK 1–1, 7–6 rpk.  
2017 Seinäjoki: SJK–HJK 0–1 
2019 Maarianhamina: IFK Mariehamn–Ilves 0–2 
2020 Turku: Inter–HJK 0–2 
2024 Tampere/Tammela: KuPS–Inter 2–1 ja.

Kirjoitus on osa Palloliiton ja Urheilun ja liikunnan kulttuurikeskus TAHTOn yhteistyötä Suomen Cupin 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Aikaisempiin teksteihin pääset käsiksi Suomen Cupin uutisvirrasta.