Itäisen alueen seuravierailut purkissa

Grönroosin vierailemat Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan seurat kartalla.

Seuravierailujen parissa meni eteläisen Savon ja Karjalan seuroissa vierailleelta Grönroosilta koko elokuu ja vähän syyskuutakin.

– Monessa mielessä silmiä avaava kokemus, Grönroos kertoo.

Vuosia Pohjois-Karjalassa itse asunut Grönroos vieraili tehovalmennusjakson aikana Kangasniemellä (KaPa), Simpeleellä (SiU), Parikkalassa (PaU), Enonkoskella (KarKi), Mikkelissä (PU-62), Juvalla (JiiKoo), Punkaharjulla (KuP) ja Kerimäellä (FC Kerimäki). Rungoltaan nämä seuravierailut koostuivat tuen antamisesta paikallisille valmentajille paikan päällä.

Konkreettisesti vierailut aloitettiin etäpalaverilla, jossa paikalla olivat seurojen yhteyshenkilöt eli puheenjohtajat ja valmentajat.

– Paikan päällä pyrin sitten vuorovaikuttamaan mahdollisimman paljon seurojen väen kanssa: valmentajien, hallituksen puheenjohtajien ja jalkapallojaostojen puheenjohtajien kanssa. Kävimme läpi yleisiä kuulumisia heidän toimintatavoistaan, seuroistaan, joukkueistaan ja pelaajamääristään, Grönroos selostaa.

Jokaisessa vierailemassaan seurassa Grönroos kävi myös niiden joukkueiden harjoituksissa ja teki malliharjoituksia.

– Malliharjoituksia tehtiin niiden joukkueiden kanssa, jotka mukana olivat. Siten seurojen valmentajille näytettiin esimerkkiä, ja harjoituksia johdettiin sitten yhdessä heidän kanssaan. Harjoitusten päätteeksi niitä reflektoitiin, minkä lisäksi keskusteltiin harjoittelusta yleisesti ja sen kyseisen harjoituksen sujumisesta, Grönroos kuvailee.

Grönroos näkee, että alueen seurat ovat hyvää kohderyhmää seuravierailuja varten. Pienistä resursseista johtuen monilla niistä ei ole valmennuksesta vastaavaa henkilöä ollenkaan.

– Seurat ovat olleet silmiinpistävän mielissään, että me Palloliitossa olemme heidät huomioineet. Ihmiset ovat arvostaneet, että heidän valmentajiaan tuetaan konkreettisesti siellä kentällä. Tähän mennessä olemme saaneet paljon positiivista palautetta – muutaman kiittelevän viestin jälkeenpäinkin siitä, että heitä on tuettu, Grönroos sanoo.

Itäisen alueen “erityispiirteenä” Grönroosille pistää silmään ensinnäkin ympäristö. Luonnonnurmikentät sijaitsevat järjestään vesistöjen rannalla.

– Missään muualla Suomessa pelikentät eivät ole yhtä hienoilla paikoilla kuin Parikkalan, Enonkosken ja Punkaharjun kaltaisissa paikoissa, Grönroos paaluttaa.

Kesäisin olosuhteet ovat näyttävät, mutta talvisin idässä harjoitellaan tavallisesti futsalia. Hallit ovat harvassa ja välimatkat ovat pitkiä.

– Tietysti pitkät välimatkat vaikeuttavat myös seurayhteistyötä, mutta sitä kompensoivat tämän alueen seurojen sisäinen yhteisöllisyys ja yhdessä tekemisen meininki.

Alueen suurimpina haasteina Grönroos näkee ehdottomasti valmennusosaamisen kehittämisen.

– Pienissä seuroissa ei ole valmennuksesta vastaavaa henkilöä. He eivät saa mitään ulkopuolista sparrausta mistään. He toimivat omina yksikköinään. Toki pientä seurayhteistyötä on, mutta näkemykseni mukaan se ei ole niin merkittävää. Näillä seuroilla ei esimerkiksi ole yhteisesti palkattua OTO-henkilöä, joka kävisi kiertämässä seuroissa, Grönroos näkee.

– Toinen asia on, että seurat ovat aika ohuilla hartioilla. Yleensä niissä on yksi avainhenkilö, joka vastaa seurassa useamman ryhmän valmennuksesta. Valmentajien, vetäjien ja ohjaajien määrä on yksi iso haaste, Grönroos näkee.

Silti Grönroos näkee Itäisen alueen seurakehityksessä paljon potentiaalia.

– Seurat ja niiden ihmiset ottivat minut sekä tämänkin projektin hienosti vastaan. Oli upeaa, miten innostuneita seurat olivat tästä, Grönroos kehuu.