Helsingissä järjestettiin jalkapalloseminaari sosiaalisesta osallisuudesta 17.-18.5.

Projektiin osallistuu jalkapallossa toimivia ja lajia kehittäviä alan ammattilaisia, ja sen hallintotahona toimii Irlannin jalkapalloliitto. Myös muissa projektin kumppanuusmaissa - Portugalissa, Suomessa ja Ghanassa - järjestettiin omat seminaarit. Irlannissa se järjestettiin marraskuussa 2021, ja Portugalissa maaliskuussa 2022. Nyt toukokuussa järjestetyn Helsingin seminaarin jälkeen jäljellä on enää Ghanan päätösseminaari, joka alkaa 13. päivä kesäkuuta.

Helsingin seminaarin järjestäjä ja Palloliiton monikulttuurisuuskouluttaja Maurizio Pratesi pitää hanketta onnistuneena.

- Hankkeen myötä suomalaisista seuroista on päässyt käytännön toimijoita ulkomaille vaihtamaan tietoa ja oppimaan muiden maiden parhaista käytänteistä, Pratesi iloitsee.

Irlannissa ja Portugalissa mukana oli kuusi suomalaisseuraa - Turun Inter ja Nappulaliiga, EsPa, Viikingit, FC Kontu ja Ilves. Nyt Helsingin seminaarin kaksipäiväiseen ohjelmaan sisältyi Palloliiton omien esitysten lisäksi asunnottomien jalkapalloa Ari "Huli" Huldenin johdolla, Jan Wielandin esitys koulujen antirasistisesta KYTKE-projektista, HJK:n soveltavan jalkapallon ryhmä Pallotaitureiden esitys ja kosovolaistaustaisen entisen Huuhkajat-tähti Perparim Hetemaj'n mietteitä teemalla "Miten jalkapallo voi auttaa kotoutumisessa".

Kuva sosiaalisen osallisuuden seminaarista Helsingistä 18.5.2022Kuva: Nina Forsten-Lindman

Ulkomailta paikalla oli 22 henkeä: Ghanasta 9, Irlannista 8 ja Portugalista 7. Suurin osa vieraista on paikallisten jalkapalloliittojen henkilökuntaa, jokunen työskentelee muissa jalkapallon parissa toimivissa järjestöissä.

Järjestäjien seminaarista saama palaute on saanut on ollut hyvää - siitäkin huolimatta, että eri maiden välillä voi paikoin olla suuriakin eroavaisuuksia, eivätkä konseptit aina sovi yksi yhteen. 

- Mahdollisuudet ja resurssit tehdä työtä ovat jokaisessa maassa erilaisia. Jopa Portugalissa ja Irlannissa yhteiskunta toimii eri tavalla kuin meillä, puhumattakaan Ghanasta. Voimme esitellä heille esimerkiksi asunnottomien jalkapallotoimintaa, mutta jos meiltä kysyisi esimerkiksi katulapsista... eihän meillä ole katulapsia. Mutta saamamme viesti oli se, että muissakin maissa saatiin hyviä vinkkejä omaan konkreettiseen työhön. Ihan samalla tavalla ei tietenkään aina voi tehdä, mutta erityisesti Irlannin kanssa löytyi yhtäläisyyksiä seurojen toiminnasta ja myös paljon hyviä toimintamalleja, joita pystytään puolin ja toisin suoraan hyödyntämään, Pratesi kertoo.

Kuva sosiaalisen osallisuuden seminaarista Helsingistä 18.5.2022Kuva: Nina Forsten-Lindman

Pratesi uskoo, että suurin hyöty projektista on koitunut niille seuroille, jotka pääsivät projektiin mukaan ja tulivat seminaareihin konkreettisesti paikan päälle. Toiveena kuitenkin on, että projektista saatu tietotaito jalkautuisi suomalaiselle seurakentälle myös laajemmin. 

- Meillä on sähköinen alusta, jossa voimme jatkaa kommunikointia keskenämme ja EU:n kanssa myös projektin jälkeen. Sinne EU levittää tietoa tulevista toimintamalleista, joita haluamme jakaa seurojen käyttöön myös laajemmin, Pratesi kertoo. 

Eräs projektiin osallistuneista oli Nina Forsten-Lindman, joka kävi Helsingin seminaarissa torstaina. Jalkapallo ja sosiaalinen osallisuus liittyvät Forsten-Lindmanin työhön vahvasti, sillä hän toimii Paraisten alueella koulupsykologina sekä FC Interissä seuran psykologina.

Kuva aiemmasta Social Inclusion -seminaarista Irlannista, jossa paikallisen liiton edustajia ja Nina Forsten-Lindman.Kuva: Nina Forsten-Lindman

- Käyn pelaajien kanssa tukikeskusteluja, jos heillä on ongelmia. Ei varsinaista terapiaa, mutta kun pelaajat ovat esimerkiksi loukkaantuneita tai kaikki on muuten vaan huonosti, juttelen heidän kanssaan.  Yleensä vanhemmat tai pojat itse ottavat yhteyttä. Sitten meillä on tukiprojekteja maahanmuuttajille, kuten "Welcome bro" -projekti, jossa vanhemmat juniorit toimivat tukihenkilöinä samasta kulttuurista tuleville pelaajille. Meillä on 600 pelaajaa, joista suuri osa on maahanmuuttajataustaisia, ja välillä tulee ikäviä juttuja, kuten väkivaltatilanteita ja rasismia. Käyn niitäkin läpi heidän kanssaan, Forsten-Lindman-kuvailee.

Projektin tiimoilta myös Portugalissa ja Irlannissa mukana ollut Forsten-Lindman on Helsingin seminaarin aihepiireihin ja antiin todella tyytyväinen. 

- Ohjelma oli sopivan vaihtelevaa, eikä samaa juttua käyty läpi koko ajan. Oli myös hyvin aikaa jutella rauhassa ja keskustella vapaasti muiden osallistujien kanssa, Forsten-Lindman kiittelee.

Erityisesti Hetemaj'n osuus jäi Forsten-Lindmanin mieleen positiivisella tavalla. Paljon maahanmuuttajataustaisten jalkapalloilijoiden kanssa työskentelevänä Forsten-Lindman tietää, että Suomen maajoukkueessa menestyneet ulkomaalaistaustaiset pelaajat voivat muodostua nuorille maahanmuuttajille esikuviksi.

- Oli kiinnostavaa ja mielenkiintoista kuulla, miten Hetemaj on kokenut suomalaisuuden ja kosovolaisuuden, ja miten paljon positiivisia kokemuksia hänellä oli, Forsten-Lindman sanoo.

Muista esityksistä kehuja sataa myös myös HJK:n Pallotaitureille, KYTKE-projektin esitykselle ja Palloliiton Heidi Pihlajan selvitykselle naisten jalkapallon strategiasta Suomessa. Se oli herättänyt mietteitä erityisesti ghanalaisvieraissa.

Kuva Heidi Pihlajan esityksestä sosiaalisen osallistumisen seminaarissa 2022.Kuva: Nina Forsten-Lindman

- Ghanassa kun ei saa olla tytöillä ja pojilla yhteisjoukkueita. Naisten asema Ghanassa on vähän sellainen, että siellä täytyy taistella ennakkoluuloja vastaan erityisesti naisten jalkapallossa, Forsten-Lindman huomauttaa.

Ideat siirtyivät paitsi Suomesta ulkomaille, myös ulkomailta Suomeen. Forsten-Lindman näkisi mieluusti ainakin parin idean siirtyvän käytäntöön myös omassa työssään.

- Mietin meille FC Interiin jo portugalilaisten esittelemää kävelyfutis-konseptia eläkeläisille. Täällä Suomessa saadaan jalkapallossa nuoria hyvin liikkeelle, mutta vielä pitäisi saada mummot ja muffat paremmin mukaan seurantoimintaan. Irlannissa taas oli kiinnostavaa, miten paikallisten nuorten rikollisten kanssa oli toteutettu futisprojektia. Meilläkin on ollut futisprojekteja väärällä tiellä olleiden nuorten kanssa, muttemme ole varsinaisesti vankilaan menneet, Forsten-Lindman nostaa esimerkkejä asioista, joita voisi jalkauttaa myös käytäntöön.

- Todella iloinen olen, että pääsin mukaan projektiin. Toivottavasti yhteistyö jatkuu [sosiaalisen osallistumisen tiimoilta], sillä tätä tarvitaan. Olen 30 vuotta ollut futismaailmassa, ja vaikka sinä aikana monet asiat, kuten rasismi, ovat menneet parempaan suuntaan, kehitettävää riittää. En tiedä onko se vain Turun alueen ongelma, mutta välillä pelaajamme saavat edelleen kuulla kaikenlaista kentällä. Parempaan päin ollaan menossa, mutta kyllä täytyy vielä taistella, että nämä asiat saadaan kitkettyä, Forsten-Lindman summaa.

Kokonaisuudessaan Pratesikin on projektin antiin tyytyväinen.

- On tärkeää, että olemme liittona mukana tämäntyylisissä kokonaisuuksissa. Projektin kautta ruohonjuuritason toimijat seuroissamme saavat kansainvälistä kokemusta, mikä on järkevä tapa panostaa tulevaisuuteen, Pratesi päättää.