"Enemmän kuin peliä" - Vesa Vares on julkaissut tuoreen historiikin naisten jalkapallosta

Enimmäkseen Vesa Vareksen kirjat käsittelevät historiaa ja politiikkaa. Näitä samoja teemoja käsitteli myös hänen ensimmäinen jalkapalloa käsitellyt kirjansa vuodelta 2018 Pallon herruus: Kuningaslajin valta ja lumo, joka kertoo jalkapallosta vallankäytön välineenä ja keinona taistella demokratian ja kansallisten oikeuksien puolesta. Tämän kirjan painotus jäi niin vahvasti miesten jalkapallon historiaan, että Varekselle jäi tunne naisten jalkapallon ansaitsevan oman tutkimuksensa.

Haastattelut ja lähdetutkimusta kirjaa varten tehtiin jo syksyllä 2021, ja varsinainen työosuus kesti talven ja kevään 2022. Prosessin aikana Vares oppi itsekin aiheesta paljon huolimatta siitä, että miesten jalkapalloa hän on seurannut jo pitkään.

- Ennen kirjan kirjoittamista en ollut perehtynyt naisten jalkapalloon kovinkaan paljon. Rupesin katselemaan suuria kisoja, kun niistä lähetyksiä alkoi 2000- ja 2010-luvuilla tulemaan, Vares kertoo.

- Koska aihe käsitteli omaa kiinnostusta, rakasta lajia, ei kirjoittaminen tuntunut taakalta - vaikka kirjoittaessa huomasikin sen pienen tutkijan tulevan sisältä esiin. Aina tuli vimma löytää jokin uusi näkökulma tai jokin kirja, johon joku toinen oli viitannut. "Täytyy sekin saada käsiin", Vares kertoo.

Kirjassa käsitellään naisten kansainvälisen jalkapallon historiaa kattavasti mutta sujuvasti. Kirja alkaa käsittelemällä naisten jalkapallon alkuvaiheet 1880-luvulla, suosion kovan nousun ensimmäisen maailmansodan aikaisessa Englannissa ja sitä seuranneet vuosikymmenet, joiden aikana pelaaminen kiellettiin naisilta käytännössä kokonaan. Tarkasti käsitellään myös naisten jalkapallon "uudelleensyntyminen" 1970-luvulta alkaen, arvokisavetoinen huomion ja suosion nousu kohti 2000-lukua ja nykyhetkeä, sekä naisten seurajalkapallon hidas kehittyminen arvokisojen vanavedessä.

Nimensä mukaisesti Enemmän kuin peliä tarkastelee jalkapalloa yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Teksti ei siis jää kuivaksi tulosten ja tapahtumien luetteloimiseksi vaan soljuu mukavasti eteenpäin käsitellen naisten jalkapallon arvostusta ja asemaa paitsi jalkapallon sisällä ja miesten jalkapalloon nähden, myös yhteiskunnassa ylipäänsä.

Kirjaa lukiessa ei jää mitenkään epäselväksi, millaisia vähätteleviä asenteita, seksismiä ja suoranaista vihamielisyyttä erityisesti naisten jalkapallon pioneerit ovat joutuneet kohtaamaan päästäkseen edes toimimaan rakastamansa lajin parissa. Vareksen tyyli on kirjoittaa auki erilaisia käytännön esimerkkejä, jotka voivat olla paikoin karuakin luettavaa.

- Ne ovat historiallisia tosiasioita, jotka osoittavat, mitä ennakkoluuloja naisten jalkapallo on pystynyt selättämään päästäkseen siihen, missä se on nyt. Vares perustelee.

Teoksen noin 300 sivusta reilut sata käsittelee kotimaisen naisten jalkapallon historiaan. Vares on haastatellut useita 2000-luvun toimijoita, joten erityisesti Helmareiden arvokisahistoria käydään kattavasti läpi sopivasti juuri vuoden 2022 EM-kisojen alla. Haastatteluja antoivat Adelina Engman, Sanni Franssi, Tuija Hyyrynen, Tinja-Riikka Korpela, Natalia Kuikka, Michael Käld, Marianne Miettinen, Heidi Pihlaja, Amanda Rantanen, Marko Saloranta, Linda Sällström, Lotta Vuorio ja Anna Westerlund.

Kirja kertoo muutaman kappaleen verran myös kotimaisen naisten jalkapallon alkuaskeleista 1970-luvulta lähtien, mutta haastattelut siltä ajalta jäivät tiukan aikataulun vuoksi vähemmälle.

- Olin laskenut sen varaan että heistähän löytyy arkistoaineistoakin. Ihan loppuvaiheessa alkoi harmittaa, että aiemmilta vuosilta ei ollut enää aikaa etsiä haastateltavia, Vares kertoo.

Vares pureutuu kirjassa myös naisten jalkapalloa sisäisesti jakaneisiin asioihin, kuten seksuaalivähemmistöjen asemaan ja median erilaisiin tapoihin tuoda esiin naispuolisia jalkapalloilijoita sekä toimijoita. Yksi kysymys on, pitäisikö naisten jalkapallon markkinoinnissa korostaa naisten pelin eroavaisuuksia miesten jalkapalloon nähden?

- Jotkut lajia tutkineet yhteiskuntatieteilijät haluavat korostaa, että kyseessä ei ole sama peli kuin miehillä, vaan siinä pitää ottaa huomioon paljon muita asioita. On eroavaisuuksia, jotka tulevat sukupuolesta ja biologiasta, mikä vaikuttaa itse peliin. Itse olen silti sitä mieltä, että naiset ja miehet pelaavat yhtä ja samaa lajia, jonka piirissä naisten tulee saada tasa-arvo. Naisten pyrkimys historiallisesti oli ollut päästä tunnustetuksi osaksi samaa jalkapalloa kuin miehetkin, Vares sanoo.

Positiivisimpina puolina Vares näkee miesten jalkapalloon nähden, ettei laji ole kliseemäisesti sanottuna vielä "pilalla".

- Ähkytauti ei ole niin suuri, eikä lieveilmiöitäkään kuten mellakoita ja rasismia tullut samalla tavalla kuin miesten puolelle. On myös vaikea kuvitella, että tulisikaan, Vares arvioi.

Toisaalta resurssien suhteen naiset ovat vielä kaukana tasa-arvosta miesten peliin nähden. Niitä pitäisi totta kai saada parannettua, jotta naisetkin voivat pelata jalkapalloa ammattimaisesti.

- Joihinkin asioihin, kuten maaottelukorvauksiin, voidaan suoraan vaikuttaa, ja niiden osalta ollaan ainakin Euroopassa toivottavasti menossa kohti parempaa. Sen sijaan sitä, miten saataisiin myös seuratason arki sellaiselle tasolle, joka tuntuisi kohtuulliselta verrattuna miesten jalkapalloon, on vaikea millään lailla määrätä. Se tulee kysynnän ja tarjonnan lain mukaan, Vares pyörittelee.

Vares näkee, että naisten jalkapallo on 20 vuoden kuluttua kasvanut nykyisestään, mutta valitettavan epätasaisesti ympäri maailmaa.

- On paljon alueita, joilla ei vielä ole päästy kovinkaan paljon alkuun, mutta niissä maissa, joissa tasa-arvo ja demokratia ovat edenneet pisimmälle, näyttää aika lupaavalta. Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa yliolkainen suhtautuminen naisten jalkapalloon alkaa olla jo mainehaitta. Kyllähän se näkyy myös Euroopan suurseuroissa, joista yhä useampi on viime vuosina alkanut ottaa sen vakavasti ja dominoida omien maidensa sarjataulukoita, joita aiemmin ovat tyypillisesti hallinneet pienten paikkakuntien seurat.

- Ja kyllä Suomessakin harrastajamäärät ovat koko ajan nousseet. Alkuvaiheiden parista tuhannesta laji on kasvanut nykyisiin ennätyslukemiin, yli 37 000 tyttö- ja naisharrastajaan, Vares huomioi.

Naisten jalkapallosta kertovaa historiateostaan Vares suosittelee kaikille lukijoille, mutta tietysti erityisesti lajista kiinnostuneille.

- Tietysti Enemmän kuin peliä pyrkii olemaan kunnianosoitus nimenomaan naisjalkapalloilijoille. Sillä oletuksella kirjan kirjoitin, että luulisin heitä tämän eniten kiinnostavan, Vares päättää.