Carljohan Eriksson kasasi itsensä murskatappion jälkeen – ”En oikein tiedä miten siitä selvisin”

Eriksson siirtyi Dundee Unitediin tammikuussa, mutta jäi viime kauden jälkipuoliskolla ilman peliaikaa. Nyt vastuuta on kuitenkin tullut neljässä pelissä peräkkäin.

- Onhan se ollut kivaa. Sitä on odottanut ja sen eteen on tehty töitä alkuvuodesta lähtien, ja nyt siitä on saatu jonkinlaista palkintoa. Olisi kiva, jos joukkue olisi paremmissa asemissa, mutta omalta osalta on hienoa, että olen saanut nyt vastuuta, Eriksson kertoo.

Dundee Unitedin kausi on alkanut huonosti, sillä joukkue on tällä hetkellä Skotlannin Valioliigassa viimeisenä tilillään vain kaksi pistettä kuudesta ottelusta.

Eriksson debytoi Dundee Unitedin maalilla 0-3-tappiossa St. Mirreniä vastaan. Sen jälkeen tuli todellinen löylytys, kun Celtic haki Dundeesta peräti 9-0-voiton. Yhdeksän kertaa pallon poimiminen selän takaa on maalivahdille henkisesti raskas paikka.

- En oikein edes tiedä miten siitä selvisin. Se oli sellaista jatkuvaa myllytystä. Siinä oli kaikki ammattiylpeydestä lähtien koetuksella. Juttelimme sen jälkeen maalivahtivalmentajan kanssa ja hän sanoi, että teki mieli soittaa, mutta ei tiennyt mitä olisi sanonut. Ajattelin ihan samaa. Onhan se ilmiönä aika poikkeuksellista, että tuollaiset numerot tulevat, vaikka Valioliigassakin on nähty isoja voittoja tällä kaudella, Eriksson palaa Celtic-otteluun.

- Tauolla mietimme kopissa, että nyt pelataan ammattiylpeydestä ja tehdään kaikkemme. No siitä meni viisi minuuttia, niin tuli maali, ja sen jälkeen meni taas viisi minuuttia seuraavaan maaliin. Niitä tuli tasaisen tappavaan tahtiin. Celticillä on loistava joukkue tällä kaudella. He voittivat Rangersinkin Old Firmissä selvästi ja näyttivät olevansa Skotlannin paras joukkue. Meiltä peli oli ihan ala-arvoinen. Kyllähän siinä pelin aikana oli ajatus, että milloin tämä loppuu, Eriksson jatkaa.

Ymmärrettävästi myös kotikatsomosta lensi pelaajien suuntaan kipakkaa kritiikkiä.

- Siinä vaiheessa oli sen verran vähän katsojia paikalla, kun suuri osa oli jo lähtenyt. Kyllä sieltä aika kovaa ja suoraa palautetta tuli, ja ihan ymmärrettävästi ja ansaitusti.

Pari tärkeää tulosta alla

Murskatappion jälkeen Dundee United kokosi itsensä. Seuraavassa pelissä Livingstone kaatui liigacupin ottelussa 2-1.

- Se oli joukkueelle tosi tärkeä voitto. Peli oli sellaista klassista brittifutista, että pistettiin pitkää palloa ja taisteltiin kovaa. Halusimme, ja pystyimme voittamaan sen ottelun, ja pelasimme siinä joukkueena. Kyllä se vähän vapautti pieniä lukkoja.

Seuraavassa pelissä Eriksson sai tililleen ensimmäisen nollapelinsä Skotlannin Valioliigassa Dundee Unitedin pelatessa maalittoman tasapelin Motherwellin vieraana. Eriksson oli joukkueensa sankari torjuen muun muassa rangaistuspotkun.

- Se oli tärkeä nollapeli. 0-9-tappion jälkeen itseluottamus ei välttämättä ole korkeimmillaan. Tässä on tullut aika monta peliä istuttua penkillä, ja kun sai pelata, niin tulokset eivät olleet parhaasta päästä. Motherwellia vastaan tuli kuitenkin hyvä onnistuminen ja siitä on hyvä jatkaa.

Viime kaudella Dundee United sijoittui sarjassa neljänneksi ja ansaitsi paikan Konferenssiliigan karsinnoissa. Se sai vastaansa hollantilaisen AZ Alkmaarin, mutta putosi yhteismaalien 1-7 voitettuaan avausosan kotonaan 1-0. Sen jälkeen joukkueen peli syöksyi alamäkeen.

- Kaikki lähti oikeastaan siitä 0-7-vierastappiosta Alkmaarille. Se oli sellainen shokkihoito meille. Pelasimme kotiottelumme tosi hyvin ja lähdimme hyvällä itseluottamuksella ja fiiliksillä toiseen peliin, mutta sitten tuli kylmää vettä niskaan. Sen jälkeen seuraava peli oli Heartsin vieraana ja siinä tuli 1-4 turpiin ja ensimmäinen maali tuli 40 sekunnin jälkeen. Lamaannuimme sen jälkeen ja pelistä tuli jäykkää, turvallista ja melkein pelokasta. Tuntui kuin kaikki menee meitä vastaan.

Valoa tunnelin päässä

Dundee United vaihtoi jo päävalmentajaa, kun kesällä joukkueen ohjat ottanut Jack Ross sai jo lähteä. Erikssonin mukaan syytä on turha heittää yhden miehen niskaan.

- Jouduimme ikävään kierteeseen ja kyllä siinä on jokaisella pelaajalla myös peiliin katsomisen paikka. Tyhmä siitä on yhtä henkilöä syyttää, vaan kyllä se on koko joukkueen vika.  

Vaikka alkukausi on ollut vaikea, niin Eriksson katsoo luottavaisena eteenpäin.

- Nyt on vihdoin vähän valoa tunnelin päässä ja nyt meidän täytyy jatkaa taistelua. Asiat eivät muutu kerralla, mutta kahdesta edellisestä pelistä olemme saaneet ihan tyydyttävät tulokset. Meidän täytyy tehdä kovasti töitä, jotta saamme jatkossakin tuloksia. Peli ei ole ollut mitenkään silmiä hivelevää, mutta yritämme vain tällä hetkellä taistella pois tästä uppoavasta laivasta ja pitää mennä eteenpäin peli kerrallaan. Tässä on käyty vähän ylhäällä ja alhaalla.

Huuhkajat kokoontuu yhteen taas syyskuun lopulla, kun joukkue päättää Nations Leaguen kohdatessaan ensin Olympiastadionilla Romanian 23.9. ja sen jälkeen 26.9. Montenegron vieraskentällä. Eriksson odottaa jälleen tuttujen tapaamista, mikäli kutsu joukkueeseen käy.

- Onhan se aina tosi piristävää päästä käymään kotimaassa ja nähdä kundeja, jutella ja saada vähän eri perspektiiviä. Se on iso asia henkilökohtaisesti ja mahtavaa, että päästään kohta taas maajoukkueen kanssa kokoontumaan.