Otaru teki voittomaalin, kun Pikkuhuuhkajat kaatoi Puolan ja nollasi Robert Lewandowskin Jyväskylässä.
Pikkuhuuhkajat pelasi EM-kilpailuissa kesäkuussa 2009, mutta vuotta aiemmin kisapaikka oli vielä kaikkea muuta kuin varma. Markku Kanervan valmentama ryhmä oli kärsinyt keväällä tappion Skotlannille, ja edessä oli karsinnan kannalta elintärkeät ottelut Tanskaa sekä Sloveniaa vastaan.
Valmistautuminen syksyn ratkaisupeleihin alkoi kesäkuussa, kun Pikkuhuuhkajat kokoontui Jyväskylässä, jossa se kohtasi Puolan. Nicholas Otaru, 34, kertoo, että pelaajat suhtautuivat tuleviin haasteisiin luottavaisin mielin, vaikka loput karsintapelit olivat monelle uran toistaiseksi suurimpia otteluita.
– Meillä oli Perpan ja Mehun (Perparim ja Mehmet Hetemaj) kaltaisia pelaajia, jotka osasivat valaa uskoa jengikavereihin. Tuli kuka tahansa vastaan, emme lähteneet nöyristelemään. Tämän lisäksi Rive (Kanerva) sai joka jätkästä kaiken irti, Otaru muistelee.
Puolalla oli kasassa varsin vahva ryhmä, joista tunnetuimmiksi ovat myöhemmin tulleet Robert Lewandowski ja Kamil Glik. Otaru seurasi Harjun stadionilla pelatun ottelun avausjakson penkiltä, kunnes hän pääsi irti puoliajalla.
– Eka puoliaika oli aika tasainen. Tulimme Perpan kanssa samaan aikaan kentälle, ja hän näytti heti, kuinka pelejä dominoidaan. Kymmenisen minuuttia pelattuamme Perpa sai jalan vapaaksi ja laukoi rimaan, jolloin juoksin paluupalloon ja sain sutaistua maalin tolpan kautta. En ollut pelannut alle 21-vuotiaissa hirveän usein, joten voittomaalista tuli hieno fiilis.
1–0-voiton jälkeen pelasi elokuussa kenraaliharjoituksen Ruotsia vastaan, jossa maalit tasattiin numeroin 1–1. Tosipelit jatkuivat muutamaa viikkoa myöhemmin Tanskan isäntänä, jolloin Pikkuhuuhkajat otti elintärkeän 2–1-voiton. Maaliton tasapeli riitti Suomelle lohkovoittoon karsinnan päätösottelussa Slovenian vieraana.
Edessä oli EM-jatkokarsinta Itävaltaa vastaan. Itävalta oli dominoinut lohkoaan – maa ei hävinnyt otteluakaan ja päästi kahdeksassa ottelussa vain kuusi maalia. Suomalaiset saivat huomata vastustajansa tason heti ensimmäisen osaottelun alkuminuuteilla, kun Itävalta johti vajaan vartin jälkeen 2–0. Perparim Hetemaj sai lopulta aikaan tärkeän vierasmaalin, joten Suomi pääsi toiseen osaan tyydyttävistä lähtökohdista.
Lokakuun 14. päivä vuonna 2008 on jäänyt ikuisiksi ajoiksi monen suomalaisen jalkapalloihmisen muistoihin. Otaru katseli Veritas Stadionin vaihtopenkiltä, kun Pikkuhuuhkajat teki FC Hongan seuratoverien Jussi Vasaran sekä Tomi Maanojan johdolla suomalaista jalkapallohistoriaa – Vasara teki viimeisen kymmenminuuttisen aikana kaksi maalia ja Maanoja nousi sankariksi rangaistuspotkukilpailussa.
– Olimme Juden kanssa pitkäaikaisia ystäviä ja kisasimme samoista pelipaikoista. Kun tarvitsimme toisella jaksolla maaleja, Rive käski meidät molemmat lämmittelemään. Kun palasimme, minä jäin penkille ja Jude vaihdettiin kentälle. Olen todella tyytyväinen Riven päätökseen, Otaru heittää.
– En tiedä, olenko koskaan jännittänyt yhtä paljon kuin rankkareissa. Maanoja haki ekan pilkun aivan yläkulmasta, ja Itävallan selkäranka mureni siinä. Hän taisi huutaa silloin jotain painokelvotonta – se kuvasti itseluottamusta, joka hänellä ja koko joukkueella oli. Kisapaikan ratketessa ei tajunnut, kuinka siistin jutun teimme.
Motivaatio siirtyi opiskeluun
Otaru muistelee vuosina 1986–1990 syntyneitä Pikkuhuuhkajia nimenomaan sellaisena ryhmänä, jolla oli nykyisen Huuhkajaryhmän tapaan vahva usko tekemiseensä. Tämä ilmiö näkyi seuraavan kesän EM-kisoissa, jossa kivikovaan lohkoon joutunut Suomi kaatui saappaat jalassa Englannille, Espanjalle sekä Saksalle.
– Olihan meillä ihan huikea nippu, joissa oli jo ennestään paljon kavereitani. Lisäksi tutustuin sellaisiin jätkiin, joita vastaan olin pelannut Hongassa. Usea pelaaja on tehnyt todella komean uran ulkomailla, ja moni pelaa yhä. On ollut hienoa seurata heidän otteitaan.
Otaru sen sijaan lopetti uransa kauteen 2016. Hän pelasi 205 Veikkausliiga-ottelua Hongassa sekä RoPS:ssa, ja oli viimeisellä kaudellaan nostamassa espoolaisia Ykköseen. Otarulla oli jäljellä vielä vuosi sopimusta, mutta jalkapallo sai väistyä opintojen tieltä, kun näiden yhdistäminen tuotti hankaluuksia välimatkan takia.
– Aloitin kauppatieteen opinnot Tampereella syksyllä 2016. Opiskelupäätös oli muhinut mielessäni jo useamman vuoden. Minua vähän pelotti, mitä teen sitten jalkapallouran jälkeen. Olisi ollut iso kolaus jäädä tyhjän päälle. Nyt sain siirrettyä ahkeruuden ja motivaation suoraan futiksesta opiskeluun. Opin jalkapallon kautta pitkäjänteistä työskentelyä – esimerkiksi pre-seasonilla palkinto ei tule heti, vaan sitä pitää odottaa, Otaru toteaa.
– Lisäksi kaikki asiat tehdään nykyään tiimeissä, enkä tiedä urheilujoukkuetta parempaa yhteisöä tiimityöskentelyn oppimiseen. Kaikkien pitää tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen, työskennellä yhteisen päämäärän eteen ja ottaa kollektiivisesti vastuuta. Urheilu on auttanut minua todella paljon.
Suomi – Puola 1–0
Jyväskylä, 3.6.2008
Yleisöä: 1 458
Suomen maalit:
1–0 Nicholas Otaru 58’
Suomen päävalmentaja: Markku Kanerva
Suomen avauskokoonpano:
12 Anssi Jaakkola, AC Siena
3 Jukka Raitala, HJK
4 Tuomo Turunen, FC Honka
5 Jonas Portin, FF Jaro
6 Tim Sparv, VPS
7 Kasper Hämäläinen, TPS
8 Mehmet Hetemaj, Panionios NFC
10 Tomi Petrescu, TamU
11 Jarno Parikka, HJK
14 Joni Aho, FC Inter
15 Juha Hakola, FC Flora
Suomen vaihtopelaajat (vaihdosta kentälle):
1 Tomi Maanoja, FC Honka
2 Paulus Arajuuri, IFK Mariehamn (90’)
9 Berat Sadik, FC Lahti (71’)
13 Pyry Kärkkäinen, FC Lahti (58’)
16 Perparim Hetemaj, AEK Ateena (45’)
17 Nicholas Otaru, FC Honka (45’)
18 Aleksei Kangaskolkka, MyPa
Kaikki juttusarjan julkaistut osat:
Aki Riihilahti
Maija Saari
Harri Holli
Joonas Kolkka
Toni Kallio
Otto Fredrikson
Miika Koppinen
Ville Nylund
Mika Kottila
Essi Sainio
Tuuli Enkkilä
Paulus Arajuuri
Rami Rantanen
Tinja-Riikka Korpela
Teemu Tainio
Tero Taipale
Emilia Iskanius
Pasi Laaksonen
Niki Mäenpää
Simo Valakari