Saari koki uransa raskaimman pettymyksen pahimmassa mahdollisessa paikassa, mutta taisteli tiensä takaisin Helmareihin.
Maija Saaren tuli johdattaa Helmarit kentälle 10. heinäkuuta 2013, kun Suomi kohtasi Italian EM-kilpailuiden avausottelussa. Vain muutamaa viikkoa aiemmin Saari oli kantanut kapteeninnauhaa harjoitusottelussa, mutta nyt hän seurasi tosipelejä sivusta.
EM-kisoihin valmistanut ottelu pelattiin kesäkuun alussa Ranskan Valenciennesissä. Yli 11 000 katsojaa todisti kotijoukkueen näytöstä, joka päättyi 3–0-voittoon. Seitsemän vuotta myöhemmin Saari muistaa ottelun hyvänä kenraaliharjoituksena, mutta päällimmäisenä muistona Ranska-ottelun viiristä herää seuraavien päivien tapahtumat.
– Kotimatka Mallbackeniin oli todella pitkä, ja meillä oli harjoitukset heti seuraavana päivänä. Ne olivat palauttavat treenit, mutta piti totta kai pelata. Hieman huonojen alkulämmittelyiden jälkeen polveni eturistiside katkesi, Saari, 34, toteaa.
Loukkaantuminen oli kova kolaus paitsi puolustajalle myös Helmareille, joka oli keväällä menettänyt Linda Sällströmin sairastuvalle. Saari oli valittu puolisen vuotta aiemmin vuoden pelaajaksi, ja hänellä oli arvokisakokemusta neljän vuoden takaa.
– Minulla ei ollut aiemmin ollut pitkiä loukkaantumisia, joten se oli erityisen kova paikka. Olin tottunut olemaan joukkueessa isossa roolissa, mutta nyt tilanne oli täysin toinen. Toisaalta omaa toipumistani helpotti se, että sain olla joukkueen mukana kisoissa, Saari pohtii.
– Jouduin miettimään roolini uudestaan, jolloin sain vietyä ajatuksiani omasta pettymyksestäni. Halusin olla joukkueen tukena ja auttaa joukkuetta parhaani mukaan. Tämän jälkeen sain itse paljon tukea, josta olen todella kiitollinen.
Seuraavat yhdeksän kuukautta Saari kuntoutti itseään, kunnes palasi pallollisiin harjoituksiin. Hän siirtyi kaudeksi 2014 AIK:hon, jossa sai kuntouttaa itseään rauhassa harjoituskaudella.
– Halusin näyttää, että nousen vielä takaisin. Koin, että matkani on kesken. Lopulta opin tuosta paljon. Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että olisin nuorempana voinut ottaa tiettyjä asioita huomioon harjoittelussa. Tietynlainen tasapaino pääsi unohtumaan.
”Peli on muuttunut valtavasti”
Saari debytoi Helmareissa vuonna 2007, jolloin mukana oli ”kultaista sukupolvea”, joka oli pari vuotta aiemmin tuonut arvokisamenestystä. Kesän 2009 EM-kotikisojen jälkeen moni näistä pelaajista jäi sivuun maajoukkueesta.
– Sain olla itse osana seuraavassa polvessa, ja oli hieno kunnia olla yksi avainpelaajista. Mukana oli paljon samoja pelaajia, joiden kanssa olin pelannut jo tyttömaajoukkueissa, minkä lisäksi meillä oli nuoria vahvistuksia. Se maajoukkueessa olikin varmaan parasta, kun pääsi pelaamaan pitkään tuttujen kasvojen kanssa.
Viimeisen ja 94 A-maaottelunsa Saari pelasi vuonna 2016. Seurajoukkueura jatkui aina kauden 2018 loppuun, kunnes HJK:ta edustanut puolustaja päätti uransa 32-vuotiaana. Nyt hän toimii Klubin Kansallisen Liigan joukkueen valmentajana, vaikkei voinut nuorempana kuvitella itseään penkin päässä.
– Vasta kun lopettaminen läheni, pohdin, missä voisin hyödyntää oppimaani eniten. Jälkikäteen vähän harmittaa, etten nuorempana ajatellut jalkapalloa valmentajan näkökulmasta. Pelaaminen oli varmaan liian kivaa.
Saari debytoi Naisten Liigassa jo kaudella 2002, joten hän on sopiva henkilö kertomaan, millaisia muutoksia vuosien varrella on tapahtunut.
– Peli on muuttunut valtavasti. Kun minä aloitin, pelaaminen oli aika suoraviivaista ja paljon fyysisempää. Kaksinkamppailuja oli enemmän. Pelaajat ovat nykyään paljon taitavampia ja heidän pelikäsityksensä on parempi, Saari pohtii.
– Vuosituhannen alussa tasoerot olivat aika suuria. Etenkin tällä kaudella on ollut hienoa nähdä, että moni joukkue taistelee mestaruudesta. Median ja yleisön kiinnostusta ei voi edes verrata urani alkuaikoihin. On loistavaa, että arvokisojen tuomaa huumaa on onnistuttu hyödyntämään.
Seuraavat arvokisat häämöttävät kesällä 2022. Moni Saaren vanha joukkuetoveri on mukana karsinnoissa kohti Englannissa pidettäviä EM-kisoja, ja hän pitää luonnollisesti peukkuja Helmarien puolesta.
– Seuraan pelejä ja toivon tosi paljon, että pääsemme takaisin kisakantaan. Se nostaisi osaltaan suomalaista naisjalkapalloilua vielä pykälän verran.
Ranska – Suomi 3–0
Valenciennes, 1.6.2013
Yleisöä: 11 417
Suomen päävalmentaja: Andrée Jeglertz
Suomen avauskokoopano:
1 Minna Meriluoto, Jitex BK
2 Maija Saari, Mallbackens IF
4 Susanna Lehtinen, KIF Örebro
7 Annika Kukkonen, Sunannå SK
8 Katri Nokso-Koivisto, Lilleström SK
9 Marianna Tolvanen, FC Honka
10 Emmi Alanen, Kokkola F10
11 Nora Heroum, FC Honka
14 Sanna Talonen, KIF Örebro
16 Anna Westerlund, Piteå IF
17 Jaana Lyytikäinen, Åland United
Suomen vaihtopelaajat (vaihdosta kentälle):
23 Tinja-Riikka Korpela, Lilleström SK
5 Tiina Saario, Åland United (46’)
6 Laura Kivistö, PK-35 Vantaa
13 Heidi Kivelä, PK-35 Vantaa
15 Leena Puranen, Jitex BK (86’)
19 Henni Malinen, FC Honka
22 Natalia Kuikka, Merilappi United (74’)
Kaikki juttusarjan julkaistut osat:
Aki Riihilahti
Harri Holli
Joonas Kolkka
Toni Kallio
Otto Fredrikson
Miika Koppinen
Nicholas Otaru
Ville Nylund
Mika Kottila
Essi Sainio
Tuuli Enkkilä
Paulus Arajuuri
Rami Rantanen
Tinja-Riikka Korpela
Teemu Tainio
Tero Taipale
Emilia Iskanius
Pasi Laaksonen
Niki Mäenpää
Simo Valakari