Takaisin
31.8.2020 klo 18.00

Muistot jakoon – Harri Holli

Jaa:

Holli debytoi Suomen maalilla, kun totaalvoetbal saapui Helsinkiin.

Kun Länsi-Saksa ja Hollanti taistelivat jalkapallon MM-finaalissa heinäkuussa 1974, 25-vuotias Harri Holli katseli jännitysnäytelmää televisiosta. Lahden Reippaan maalivahti pelasi huippukautta, muttei olisi voinut uskoa kohtaavansa Hollannin tähtisikermää pari kuukautta myöhemmin.

Itse maajoukkuekutsu ei tullut Hollille suurena yllätyksenä, mutta avauskokoonpanopaikkaa hän ei osannut odottaa. Kyseessä oli veräjänvartijan A-maajoukkuedebyytti, joka tuli kenties kovimmassa mahdollisessa paikassa.

– Olin pyörinyt maajoukkueen mukana melkein vuoden, mutta olin aina kakkosveskari Alajan Pertille tai Enckelmanin Göranille. Asetelma sopi minulle – olin joukkueen ilopilleri ja pääsin matkustamaan ympäri Eurooppaa joukkueen mukana, Holli, 71, muistelee.

Alaja oli Suomen maalilla EM-karsintojen avausottelussa, kun tuore MM-pronssimitalisti Puola haki Helsingin Olympiastadionilta 2–1-voiton. Reilut kolme viikkoa myöhemmin, 25. syyskuuta 1974, päävalmentaja Olavi Laaksonen antoi mahdollisuuden Hollille.

Kuten Puola-ottelussa, Timo Rahja avasi maalihanat Hollantia vastaan ja siirsi Suomen yllätysjohtoon yli 20 000 katsojan edessä. Tauolle mentiin kuitenkin vieraiden komennossa, sillä Johan Cruijff viimeisteli maalit 28. ja 40. minuuteilla.

– Ensimmäisen Cruijff teki vapaapotkusta. Toista maalia en unohda koskaan – tuli keskityspallo, ja huusin Erkki Vihtilälle, että minä otan. Vihtilä veti päänsä pois välistä, mutta Cruijjf ei osannut suomea, ja puski pallon maaliin.

Hollannin 3–1-osuman teki Johan Neeskens. Hän pääsi yrittämään maalintekoa rangaistuspotkusta piti päänsä kylmänä kesän MM-finaalin tapaan.

– Pojat huusivat minulle, että hän vetää keskelle. Jäin paikalleni ja kuulin pallon pamahtavan ylähirteen. Käännyin katsomaan, ja pallo pomppi yhä nurmikon ja maalin katon väliä. Jälkikäteen joku tietenkin sanoi minulle, että ”minähän sanoin”, Holli kertaa.

– Etenkin Cruijff ja Neeskens olivat todella kovia tähtiä siihen aikaan. Aika kultaa muistot, ja dementia vie loput, mutta se oli upea kokemus ja jalkapallourani hienoimpia hetkiä. Erityisen hienon ottelusta teki myös se, että sain pelata Arto Tolsan kanssa.

Suomen karsintaottelut jatkuivat lokakuussa Poznańissa. Edeltävien MM-kisojen maalikuninkaan Grzegorz Laton tähdittämä Puola ohitti Hollin kolmesti, mutta maalivahti valittiin vieraiden parhaaksi pelaajaksi. Loistotorjuntoja 3–0-tappiossa esittänyt Holli pääsi reissusta kotiin muutaman mutkan kautta.

– Joku oli nyysinyt rahapussini ja passini. Kun lähdimme lentokentälle Varsovaan, auto ajoi rinnalle ja pysäytti bussimme – luulin, että saisin tavarani takaisin, mutta siellä tuotiinkin vain Poznańiin joukkueenjohtajamme ”NittiNuuttilan sinne unohtama salkku, Holli kertoo.

– Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, eli rouva luki sitten seuraavan päivän lehdestä, että Holli juuttui Puolaan. Samaan aikaan minun omaisuuteni oli löytynyt, ja rahaa sain enemmän kuin sitä oli tullessani. Siitä tuli muutenkin melkoinen seikkailu.

Passin löytyminen oli helpotus, mutta sitä Holli ei olisi lopulta tarvinnut matkaan päästäkseen. Konekiväärillä varustettu mies ohjasi suomalaisen Romanian jalkapallomaajoukkueen lennolle Tanskaan, mistä Holli pääsi samana iltana Helsinkiin.

Jalkapallo kulkee yhä mukana

Puola-ottelu jäi Hollin A-maajoukkueuran viimeiseksi, mutta hän pelasi Mestaruussarjaa aina kauteen 1981 asti. Kolminkertainen Suomen Cupin mestari vahti Ilves-Kissojen, Reippaan ja Ilveksen maalia 154 pääsarjaottelussa ja piipahti ruotsalaisessa IK Bragessa. Jääkiekossa Holli oli Tapparan ja Hilparan miehiä, ja jälkimmäisessä seurassa hän sai nimensä historiaan SM-sarjan kauden 1969–1970 jäähykuninkaana.

– Meillä oli Lalli Partisen kanssa sama minuuttimäärä, mutta olin moraalinen voittaja, sillä Lallilla oli kaksi 10-minuuttista jäähyä, ja minulla vain yksi.

Urheilu-uransa jälkeen Holli on toiminut aktiivisesti urheilun ja liikunnan parissa, mutta koronakevät on hankaloittanut seuratyön tekemistä. Holli on tästä huolimatta onnistunut osaltaan edistämään Tampereen kävelyfutista sekä hankkimaan Ilveksen naisten edustusjoukkueelle kesän kahvipaketit. Lisäksi hän touhuaa aktiivisesti tamperelaisten futissenioreiden ohjausryhmässä.

Ilveksessä pelaajana, valmentajana, joukkueenjohtajana ja managerina toiminut Holli oli vuonna 1990 aloittamassa perinnettä, mikä jatkuu yhä 30 vuotta myöhemmin. 20 seuraihmistä matkasi tuolloin Italian MM-kisoihin, ja Holli on sittemmin kiertänyt kaikki Euroopassa pelatut miesten arvoturnaukset. Myös tälle kesälle oli suunnitelmia, jotka valitettavasti peruuntuivat.

– EM-kisojen siirtyminen harmittaa, mutta samalla lipullahan pääsen ensi kesänä Pietariin, jos minusta ei aika jätä. Olen aina toivonut maajoukkueellemme onnea ja menestystä – Suomen näkeminen arvokisoissa olisi piste iin päälle.

Suomi – Hollanti 1–3
25.9.1974, Helsinki

Yleisöä: 20 449
Suomen maalit:
1–0 Timo Rahja 16’
Suomen päävalmentaja: Olavi Laaksonen

Suomen avauskokoonpano:
1 Harri Holli
2 Raimo Saari
3 Arto Tolsa
4 Erkki Vihtilä
5 Esko Ranta
6 Jouko Suomalainen
7 Aki Heiskanen
8 Raimo Hukka
9 Timo Rahja
10 Rutger Petterson
11 Juha-Pekka Laine

Suomen vaihtopelaajat, jotka tulivat kentälle:
Olavi Rissanen
Miikka Toivola

Kaikki juttusarjan julkaistut osat:

Aki Riihilahti
Maija Saari
Joonas Kolkka
Toni Kallio
Otto Fredrikson
Miika Koppinen
Nicholas Otaru
Ville Nylund
Mika Kottila
Essi Sainio
Tuuli Enkkilä
Paulus Arajuuri
Rami Rantanen
Tinja-Riikka Korpela
Teemu Tainio
Tero Taipale
Emilia Iskanius
Pasi Laaksonen 
Niki Mäenpää
Simo Valakari