Sukupolvien unelma konkretisoitui kesäkuussa, kun Huuhkajat lensi ensimmäistä kertaa arvokisoihin. EM-kisaurakan päättymisestä on nyt kulunut kaksi kuukautta, joten on hyvä hetki tehdä yhteenvetoa kesän tapahtumista.
Raskaan kisarupeaman jälkeen Suomen valmennusryhmä vietti ansaittua lomaa, mutta sen jälkeen päävalmentaja Markku Kanervan johtama tiimi on käynyt uudella innolla EM-kisaoppien kimppuun. Niitä oppeja päästään hyödyntämään jälleen syyskuussa, kun Huuhkajien MM-karsintaurakka jatkuu otteluilla Kazakstania ja Ranskaa vastaan.
Huuhkajien leirissä oli asetettu ennen EM-kisoja erilaisia välitavoitteita, kuten ensimmäinen maali, ensimmäinen nollapeli tai ensimmäinen voitto. Moni niistä myös toteutui, mutta unelma jatkoonpääsystä jäi saavuttamatta.
– Pitää huomioida lähtökohdat ja vastustajien taso. Olimme ensikertalaisina kovassa lohkossa ja pystyimme kaatamaan välieräjoukkueen. Jatkoonpääsy olisi vaatinut vielä venymistä myös yksilötasolla, mutta siihen emme aivan pystyneet, Kanerva sanoo.
Kisojen jälkeen Huuhkajien valmennusryhmä on käynyt tarkasti läpi, missä asioissa Suomi onnistui maanosan huippuja vastaan ja missä asioissa ollaan vielä jäljessä. Videoiden läpikäyminen ja tilastoanalyysit ovat vahvistaneet kisapeleistä muodostuneita mielikuvia.
– Varmasti viimeistään tässä vaiheessa kaikille on tullut selväksi, että kovia joukkueita vastaan pärjääminen edellyttää koko joukkueen yhtenäistä puolustuspeliä ja korkeaa työmoraalia. Pelaajat ansaitsevat ison hatunnoston siitä, miten he toteuttivat ottelusuunnitelmia, Kanerva kiittelee.
Vastustajien maaliodottama pysyi pienenä
Huippujoukkueita vastaan Suomi joutuu usein puolustusasemiin jopa syvälle omalle puolustusalueelle. Niissä tilanteissa oman rangaistusalueen puolustaminen korostuu, ja siinä Suomi onnistui Kanervan arvion mukaan hyvin.
– Aina ei ollut tarkoitus puolustaa niin matalalla, mutta vastustaja pakotti meidät sinne. Vastustajilla oli paljon pallonhallintaa meidän puolustusalueellamme ja paljon keskityksiä, mutta hoidimme ne tilanteet hyvin, vaikka vastassa oli Romelu Lukakun ja Artjom Dzjuban kaltaisia pelaajia.
Oman rangaistusalueen suojelemiseen liittyy myös erikoistilannepuolustaminen. Siinä Suomi onnistui Kanervan mukaan kelvollisesti, vaikka Belgia iski päätösottelun avausmaalinsa kulmapotkusta.
– Vastustajat saivat paljon erikoistilanteita, mutta kokonaisuutena kulmien, sivuvapaapotkujen ja rajaheittojen puolustaminen sujui hyvin, Kanerva tiivistää.
Puolustussuunnan kaksinkamppailuissa Suomi oli tilastojen mukaan kisojen keskitasoa. Kenttätasapainon säilymiseen Kanerva sen sijaan oli tyytyväinen. EM-kisoissa ei nähty tilanteita, joissa vastustajan pelaaja olisi päässyt karkaamaan läpiajoon. Osittain se selittyy Huuhkajien matalalla puolustusmuodolla, joka ei jättänyt tilaa selustaan pelaamiselle.
– Vastustajat eivät juosseet kertaakaan yksin läpi edes tilanteenvaihdoissa. Ennakoimme pystysyötöt hyvin ja kenttätasapaino oli kunnossa, Kanerva huomauttaa.
Kokonaisuudessaan Huuhkajien puolustuspelaaminen kallistui positiivisen puolella. Suomi piti vastustajansa poissa vaarallisimmilta maalintekosektoreilta.
– Vaikka vastustajat saivat meitä vastaan aika paljon maalipaikkoja, maaliodottama niistä paikoista jäi aika pieneksi. Saimme ohjattua vastustajia vähän vaikeampiin paikkoihin ja meillä oli usein pelaajia peittämässä vetoja.
Hyökkäykseen kaivataan vaarallisuutta
Joel Pohjanpalo puski avausottelussa riemukkaan voittomaalin Tanskan verkkoon. Osuma jäi kuitenkin lopulta Huuhkajien kisojen ainoaksi. Tilastojen valossa Suomi loi liian vähän vaarallisia maalipaikkoja. Etenkin Tanskaa ja Belgiaa vastaan se osoittautui vaikeaksi.
– Hyökkäyspelin tehokkuus jätti toivomisen varaa. Kyse ei ole vain viimeistelystä, vaan myös esimerkiksi murtautumisesta ja syöttöjen laadusta. Venäjää vastaan meillä oli paljon läheltä piti –tilanteita, joissa puolustaja pääsi viime hetkillä väliin, Kanerva sanoo.
Etukäteen ajateltuna vastaiskupelaaminen lukeutui EM-kisoissa Suomen tärkeimpiin aseisiin. Myös kaikki lohkovastustajat tunsivat Suomen vahvuudet ja reagoivat tilanteenvaihtoihin nopeasti.
– Pallonmenetysten jälkeen he saivat nopeasti muodon kasaan ja paljon pelaajia pallon alle. Silloin meidän pitää käynnistää vastaisku vielä nopeammin. Kyse on pienistä asioista, usein vain sekunneista. Nopeuden lisäksi kyse on pelaajien tekemistä valinnoista, liikkeiden ajoituksista ja syöttöjen laadusta. Luonnollisesti huippujoukkueet ovat niissä asioissa parempia.
Vastustajat pyrkivät luomaan painetta Suomen alakerralle ja prässäämään ylhäältä, mikä jätti tilaa puolustuslinjan selustaan. Sen tilan hyödyntämisessä Huuhkajat onnistui vain ajoittain.
Yksi tavoitteistamme oli päästä vastustajan selustaan ja hyödyntää pelaajiemme nopeutta. Kyse oli jälleen syöttöjen laadusta ja pelivalinnoista. Välillä yritimme pelata liian nopeasti selustaan ja vastustaja ennakoi sen, kun meidän olisi sen sijaan kannattanut pelata ensin linjojen väliin.
Pallollinen pelaaminen lähtee alakerrasta. Huuhkajat pelasi kaikki kolme EM-kisaotteluaan kolmella keskuspuolustajalla. Muodostelman käyttö on yleistynyt myös muualla Euroopassa, sillä Kanervan mukaan peräti 15 joukkuetta käytti sitä EM-kisoissa vähintään yhdessä ottelussa.
– Voimme vielä parantaa laitatopparien roolia hyökkäyspelaamisessa. Meidän pitää saada laitatopparit rohkeammin mukaan tukemaan pelinavaamista ja etenkin rakenteluvaihetta, jotta saamme wingbackeille tuen lähemmäksi. Tässäkin asiassa pitää kuitenkin säilyttää tasapaino ja huomioida, montako pelaajaa vastustaja jättää ylös.
Pelirohkeus on termi, joka toistuu Kanervan puheessa usein. Huuhkajilta vaaditaan myös ennakkoluulotonta pallollista pelaamista, jotta se pystyy haavoittamaan ennakkoon kovempia vastustajia.
– Prässin alla pelaaminen on selvä kehityskohde jatkossa. Välillä onnistuimme siinä hyvin, mutta välillä hätäilimme liikaa. Meillä on Ranska-peli tulossa ja siellä tulee varmasti todella kova prässi. Niissä tilanteissa meidän pitää ennakoida pallonriisto, luoda tilaa ja tarjota syöttövaihtoehtoja pallolliselle pelaajalle. Lisäksi on tärkeää saada syöttöjä sellaisiin paikkoihin, että meillä on mahdollisuus edistää peliä.
Pelirohkeutta vaaditaan myös hyökkäyspään kaksinkamppailutilanteissa, joissa Huuhkajille jäi parannettavaa.
– 1v1-ohittamisessa emme oikein pärjänneet. Kyse on siitä, uskallammeko haastaa riittävästi tai pystytäänkö sitä kompensoimaan kombinaatiopelaamisella.
Kisojen trendeinä joustavuus ja vastaprässi
EM-kisojen selkeisiin trendeihin lukeutui muun muassa taktinen joustavuus, josta Euroopan mestari Italia on oivallinen esimerkki. Myös Huuhkajilta vaaditaan yhä enemmän reagointikykyä.
– Se on nykyjalkapalloa. Pelaajilla pitää olla työkaluja erilaisiin tilanteisiin ja joukkueen pitää pystyä reagoimaan vastustajan tekemiin muutoksiin. Aina pitää olla B- ja C-suunnitelma valmiina, Kanerva sanoo.
Peliryhmitysten ja ottelusuunnitelmien lisäksi joustavuutta vaaditaan myös yksittäisissä tilanteissa pelin sisällä. Se näkyy muun muassa kentän ylimpien pelaajien paikanvaihtoina, joilla pyritään luomaan alueellisia ylivoimia ja houkuttelemaan vastustajia pois omalta alueeltaan.
– Silloin vastustaja joutuu empimään, kuinka pitkälle voi seurata omaa pelaajaansa. Tilanteita voi hoitaa kommunikoimalla, mutta tietyissä tilanteissa pitää olla myös rohkeutta hajottaa puolustusmuoto, jotta vastustaja ei pääse luomaan alueellisia ylivoimia. Tämä korostuu nopeissa keskitystilanteissa, joissa ei ole välttämättä aikaa kommunikoida.
Kanerva antaa pelaajille kentällä myös vapauksia tehdä omia ratkaisujaan ja hyödyntää vahvuuksiaan – kunhan se ei vaaranna joukkueen kenttätasapainoa.
– Periaatteeni on aina ollut, että tiettyjen pelillisten raamien sisällä pelaajilla on vapaus lukea tilanteita. Jos pelaaja esimerkiksi näkyy mahdollisuuden muodostaa ylivoimatilanne, saa sen ilman muuta käyttää.
Toinen kisojen trendeistä oli vastaprässi, jolla tarkoitetaan pyrkimystä riistää peliväline takaisin nopeasti pallonmenetyksen jälkeen. Ilmiö ei ole jalkapallossa uusi, mutta sen merkitys on korostunut viime vuosina entisestään. Huipputasolla puolustaminen on niin laadukasta, että iskunpaikat löytyvät tilanteista, jolloin vastustaja on haavoittuvimmillaan.
– Etenkin vastaprässi korkealla hyökkäysalueella on yleistynyt. Jos tilanteessa on onnistuttu luomaan alueellinen ylivoima ja pallon ympärillä on jo paljon pelaajia, kannattaa yrittää riistää pallo. Silloin on turha vetäytyä, Kanerva kiteyttää.
Etenkin korkealla tapahtuvaan vastaprässiin liittyy aina myös riskinsä. Kanervan mukaan on tärkeää tiedostaa, milloin prässiä voidaan jatkaa ja milloin on parempi vetäytyä puolustusasemiin.
– Jos prässi pettää, vastustajalla on mahdollisuus iskeä selustaan. Erilaisia toimintamalleja on olemassa, mutta lopulta tilanne määrittää aina sen, milloin vetäydytään ja milloin jatketaan prässiä.
Kehittyminen on jatkuva prosessi
Huuhkajat pelasi EM-lopputurnauksessa kolme kovaa ottelua. Ne olivat erinomaisia tasonmittareita, mutta samalla Kanerva varoo tekemästä kolmen yksittäisen ottelun perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. EM-kisat ovat osa kokonaisuutta ja vuodesta toiseen jatkuvaa kehitysprosessia.
– Koko ajan pitää mennä eteenpäin, mutta välillä on hyvä tehdä välitilinpäätös. Saimme kolmen kovan vastustajan kohtaamisesta hyvää palautetta karsintojen tulevia Ranska-, Ukraina- ja Bosnia-otteluita varten, Kanerva sanoo.
Kaikissa otteluissa EM-kisaoppeja ei kuitenkaan pystytä hyödyntämään täysimääräisesti. Kun MM-karsinnat jatkuvat 4. syyskuuta kotiottelulla Kazakstania vastaan, ovat lähtökohdat peliin jälleen aivan erilaiset.
– Kazakstan todennäköisesti luovuttaa pallonhallinnan meille ja vetäytyy alas puolustamaan. Silloin kohtaamme jälleen erilaisia haasteita, joihin EM-kisapelit eivät antaneet vastauksia. Kazakstan-peliin valmistautuessa mietimme enemmän esimerkiksi viime karsintojen Armenia- ja Liechtenstein-pelejä.
Huuhkajat haluaa jatkossakin arvokisoihin ja kovassa kansainvälisessä kilpailussa rima nousee jatkuvasti korkeammalle. Kanerva korostaa kuitenkin myös maltin merkitystä.
– Mietimme koko ajan uusia kehityskohteita tai vahvuuksia, joita voisimme lähteä työstämään. Nälkä kasvaa syödessä ja vaatimustasoa halutaan nostaa koko ajan, mutta jos pelaajilta alkaa vaatia mahdottomia, se voi kääntyä itseä vastaan. Kehityskohteiden pitää olla sopivan vaativia, jotta pelaajat kokevat voivansa yltää niihin.
Suomalainen jalkapallo on elänyt viime vuosina vahvaa nousukautta. Sen myötä myös yleisön odotukset Huuhkajia kohtaan ovat kasvaneet.
– Kisat olivat meille hyvä mittari myös henkisellä puolella. Lähdimme kisoihin altavastaajana, jolla oli vain voitettavaa, mutta Tanska-voiton myötä odotukset nousivat ja menestyspaineet kasvoivat.
Artikkeli on osa juttusarjaa, jossa maajoukkueiden valmentajat sekä Palloliiton asiantuntijat avaavat ajankohtaisia aiheita. Juttusarjan muut osat:
Kohti kovempaa vaatimustasoa – fyysinen valmennus suomalaisessa jalkapallossa (Joni Ruuskanen)
Uusi materiaalipankki tarjoaa lisäarvoa pelipaikkakohtaiseen harjoitteluun (Arttu Pitkäkangas ja Akan Okomoh)
Voittava käyttäytyminen – mitä se on ja onko Suomi siinä hyvä? (Peter Lundberg)
”Työhön pyrkivien tulee ymmärtää syy- ja seuraussuhteita” – pelianalyysiasiantuntija toimii valmennuksen apuna (Mauri Heinonen)
Viihdyttävämpää, kiinnostavampaa ja turvallisempaa – sääntömuutoksilla palvellaan peliä (Antti Munukka)
Huuhkajahuuma hurmasi suomalaiset – harrastajamäärät palanneet jo lähes vuoden 2019 tasolle, mutta vielä on tehtävää (Petri Selkee)
Suomalaisen jalkapallon suurin palapeli – Peter Lundström kertoo, miten otteluohjelmat syntyvät
Tyttömaajoukkueet lähtevät EM-karsintoihin päivitetyllä pelitavalla (Marianne Miettinen)
Palloliiton tapahtumatiimillä riittää työtä ympäri vuoden - yleisön viihtyyteen satsataan! (Ville Nylund)
Palloliitto hyödyntää sosiaalista mediaa monipuolisesti – jutussa käytännön vinkkejä seuroille (Niko Kauppinen)
Maajoukkuemanagerit huolehtivat maajoukkueiden sujuvasta toiminnasta (Ville Sairanen ja Miina Tapaninen)
Poikamaajoukkueet hyvässä nosteessa – "Haluamme päästä jatkuvasti jatkokarsintoihin ja taistella lopputurnauspaikoista" (Juho Rantala ja Erkka V. Lehtola)