Nuoren tie huippujalkapalloilijaksi ja -urheilijaksi vaatii kovaa työtä. Kulunut lause, mutta sen oivaltaminen ja sisäistäminen on tie menestykseen. Tätä korostaa Palloliiton fyysisen valmennuksen asiantuntija Joni Ruuskanen.
Suomesta on lähtenyt viime vuosina entistä enemmän nuoria eurooppalaisten suurseurojen akatemioihin. Liian usein he kertovat, kuinka harjoitusmentaliteetti on muualla kovempaa ja jopa raadollista.
– Meiltä puuttuu edelleen progressiivinen nosto kohti harjoittelun todella kovia tehoja. Meillä saattaa olla nostoa kohti tarpeeksi korkeita harjoittelumääriä, mutta ei riittävästi. Eniten olen huolissani matkasta kohti kovia tehoja järkevällä nousujohteisella tavalla, Joni Ruuskanen kiteyttää.
– Pelaajan kovaa työntekoa ja yrittämistä pitää arvostaa enemmän. Sillä jos se ei ole keskiössä, niin laadukkaasta valmennuksesta ja ympäristöstä ei ole mitään hyötyä.
2020-luvun jalkapallovalmennuksessa hyödynnetään paljon mitattua tietoa ja kehitetään entistä toimivampia kokonaisuuksia yksilöiden monipuoliseen kehitykseen. Fyysiset harjoitteet eivät ole erillään lajitoiminnasta ja pelaajat saavat neuvoja ravinnon, palautumisen ja unen suhteen.
Ei saa kuitenkaan unohtaa, että kaiken pohja on urheilu – se, että uskaltaa ja haluaa haastaa itseään.
– Ensimmäinen asia, kun haluamme kehittää pelaajan ominaisuuksia pelaamalla jalkapalloa on se, että hänen täytyy yrittää täysillä. Seuraavat askeleet ovat harjoitusmäärät sekä tehot, ja kuinka toiminta organisoidaan viikkorytmiksi. Tämän lisäksi suunnittelemme oheisharjoittelua, joka kattaa sen, mihin pelkkä lajiharjoittelu ei riitä.
– Valintavaiheessa olevien pelaajien tulee reflektoida omaa tekemistään entistä paremmin. Heidän täytyy sisäistää vaadittava harjoittelun taso, jotta halutut tavoitteet voidaan saavuttaa. Toisaalta olen huolissani siitä, että ymmärtävätkö valmentajat isossa kuvassa tämän asian merkitystä. Keskustelua pitää jatkaa.
Yksi selkeä tie maksimisuorituksiin ovat kilpailut. Ruuskasen mukaan harjoituksissa pitää olla osioita, joissa kilpaillaan pelaamalla jalkapalloa.
– Kilpaileminen terveellä tavalla on todella tärkeää ja lapsille sekä nuorille luontaista, hän painottaa.
Kohti kovempaa vaatimustasoa
Ruuskanen korostaa joukkueen yhteistyön ja -hengen merkitystä. Kun arvot ja toimintatavat ovat kunnossa, ja kaikki allekirjoittavat ne, päästään vaatimustasoon, jonka päälle on myöhemmin mahdollista rakentaa huippu-urheiluun tähtäävää harjoittelua.
Tämän jälkeen siirretään huomio entistä tiiviimmin kokonaisvaltaiseen valmennukseen. Harjoitustehojen ja -määrien noustessa ravinnon ja unen merkitys korostuu. Pelaajien ympärille halutaan rakentaa lisää toimintaympäristöjä, joissa on tarvittava määrä resursseja. Tukipalvelut voivat kohdistua joko suoraan pelaajille tai valmentajan kautta joukkueelle ja pelaajille.
Palloliiton uudessa strategiassa kehitystä haetaan muun muassa akatemioiden kautta. Ruuskasen toimenkuvaan kuuluu tukea Helsingin (Urhea) ja Rovaniemen (Santasport) akatemioita ja niiden joukkueita eli Käpylän Pallon B-junioreita sekä Rovaniemen Palloseuran Miesten Kakkosessa pelaavaa joukkuetta.
Molemmissa työskentelee päätoiminen lajivalmentaja, joka johtaa isoa asiantuntijatiimiä. Päävalmentajan lisäksi joukkueissa on talenttivalmentaja, joka tukee yksittäisiä pelaajia, ja apuvalmentajat. Videoanalyytikko, fyysinen valmentaja ja fysioterapeutti ovat arjessa koko ajan läsnä. Pelaajat saavat ravitsemusterapeutilta opastusta ravinnon optimoimiseen joukkue- ja yksilötasolla.
Urhea ja Santasport mahdollistavat siis laajan asiantuntijatukiverkoston joukkueen toiminnan ympärille.
– Tulokset ovat tähän mennessä olleet todella hyviä. Monia, varsinkin fyysisen valmennuksen toimintatapoja, on pystytty viemään myös Palloliiton valmentajakoulutuksiin. On arvokasta, kun kokemus tulee suoraan kentältä. Pelaajien tulee kuitenkin ottaa kehittymisestään itse vastuu. Toiminnan ytimessä on pelaajien itseohjautuvuus ja sen tukeminen.
Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa tuodaan aika-ajoin esille osaavien valmentajien puute tai liian pieni määrä. Ruuskanen kuitenkin huomauttaa, että osaavia ja myös korkeakoulutettuja valmentajia on paljon.
Laadukas valmentajien koulutus
Akatemiatoiminnan lisäksi panoksia on viime vuosina laitettu, ja laitetaan edelleen, Palloliiton valmentajien koulutusmateriaalin päivittämiseen.
Uudistusta on tehty eri osa-alueille ja nyt valmiiksi on saatu fyysinen valmennus. Kyse ei ole erillisestä lohkosta, vaan fysiikan harjoittelu, palautuminen, ravinto, unen tarve ja niin edelleen nivoutuvat tiukasti yhteen jalkapallotoimien kanssa.
– Lajivalmentajilla on uudistuksen jälkeen kokonaisvaltaisempi ymmärrys pelaajien kehittämisestä. Näin ollen valmentajilla on paremmat mahdollisuudet lähteä luomaan prosessia, jos he toimivat tiimissä, jossa on eri alojen asiantuntijoita. Ei ole erillisiä osastoja, jotka tekevät omia juttujaan, vaan toimitaan yhdessä. Myös asiantuntijoiden tulee kehittyä ja ymmärtää jalkapalloa sekä sen valmentamista paremmin, jotta yhteisten prosessien luominen on mahdollista.
Ruuskanen korostaakin, että on tärkeää saada valmentajat sisäistämään urheilijoiden kehittämisprosessi ja tukeminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Siihen on monia tapoja, mutta työn helpottamiseksi koulutusmateriaaleihin on valittu painopistealueet fyysisen valmennuksen näkökulmasta.
– Haluamme tunnistaa vaiheet, jolloin kehitämme pelaajia ja toisaalta milloin tärkeintä on voittaa ottelu. Eron tunnistaminen on ohjaava tekijä harjoittelun suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tekemisen laatu, määrä, tehokkuus ja sitä kautta kuormittavuus nousevat ohjeistuksesta esiin.
Kokonaisvaltaisten harjoitusten luominen on keskiössä alemman tason kursseilla. Ylemmällä tasolla (Uefa B ja A) keskitytään yksilöiden tukemiseen sekä harjoitteluviikkojen ja -jaksojen suunnitteluun.
Palataan taas uskallukseen laittaa itsensä koville ja ylittää rajoja.
Nuorten urheilijoiden valmennuksessa käydään tärkeää keskustelua loukkaantumista. Ruuskasen mukaan kasvava huoli on perusteltua, vammoja pyritään tietysti ennaltaehkäisemään.
– Samaan aikaan huoli asettaa meille ison haasteen. Meidän pitää huippuvaiheessa kehittää pelaajia, eli emme voi koko ajan painaa jarrua. Mikäli vältämme korkeita harjoitusmääriä ja tehoja, voimme päästä tilanteeseen, ettei vammoja tule, mutta riski on, etteivät pelaajat kehity toivotulle tasolle. Toisaalta tiedämme tutkimuksista korkeiden harjoitusmäärien suojaavan vammoilta, kun sinne noustaan progressiivisesti ja kun liikunnallinen pohja on kunnossa, Ruuskanen sanoo.
– Tämä nivoutuu samaan keskusteluun niiden valintojen kanssa, joita teemme kehittämisen ja ottelun voittamisen välillä. Aikuisten tasolla prioriteetti numero yksi on, että parhaat pelaajat ovat kunnossa ja käytettävissä. Nuorissa, B-junioreista ylöspäin, tärkeintä on kehitys ja siihen kuuluu riski vammoista. Kaikkia vammoja ei voida ennaltaehkäistä, mutta paljon voidaan tehdä. Valmentajien tulee ennen kaikkea ymmärtää ja sisäistää urheilijoiden kehittämisprosessi ja tukeminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.
Artikkeli on ensimmäinen osa uutta juttusarjaa, jossa maajoukkueiden valmentajat sekä Palloliiton asiantuntijat avaavat ajankohtaisia aiheita. Juttusarjan muut osat:
Uusi materiaalipankki tarjoaa lisäarvoa pelipaikkakohtaiseen harjoitteluun (Arttu Pitkäkangas ja Akan Okomoh)
Voittava käyttäytyminen – mitä se on ja onko Suomi siinä hyvä? (Peter Lundberg)
”Työhön pyrkivien tulee ymmärtää syy- ja seuraussuhteita” – pelianalyysiasiantuntija toimii valmennuksen apuna (Mauri Heinonen)
Viihdyttävämpää, kiinnostavampaa ja turvallisempaa – sääntömuutoksilla palvellaan peliä (Antti Munukka)
Huuhkajahuuma hurmasi suomalaiset – harrastajamäärät palanneet jo lähes vuoden 2019 tasolle, mutta vielä on tehtävää (Petri Selkee)
Opit käyttöön – Markku Kanerva kertaa EM-kisojen onnistumisia ja kehityskohteita
Suomalaisen jalkapallon suurin palapeli – Peter Lundström kertoo, miten otteluohjelmat syntyvät
Tyttömaajoukkueet lähtevät EM-karsintoihin päivitetyllä pelitavalla (Marianne Miettinen)
Palloliiton tapahtumatiimillä riittää työtä ympäri vuoden - yleisön viihtyyteen satsataan! (Ville Nylund)
Palloliitto hyödyntää sosiaalista mediaa monipuolisesti – jutussa käytännön vinkkejä seuroille (Niko Kauppinen)
Maajoukkuemanagerit huolehtivat maajoukkueiden sujuvasta toiminnasta (Ville Sairanen ja Miina Tapaninen)
Poikamaajoukkueet hyvässä nosteessa – "Haluamme päästä jatkuvasti jatkokarsintoihin ja taistella lopputurnauspaikoista" (Juho Rantala ja Erkka V. Lehtola)