Voittava käyttäytyminen – mitä se on ja onko Suomi siinä hyvä?

Julkaistu

  • Maajoukkueet
  • Jalkapalloharrastus

Kuvittele mielessäsi tuulettava Paulus Arajuuri tai hymyilevä Linda Sällström. Jatka ajatusta ja mieti millainen vaikutus Tuija Hyyrysen tai Tim Sparvin kannustuksella on joukkuekavereihin? Muun muassa nämä ovat maajoukkuevalmentaja Peter Lundbergin konseptin ”voittava käyttäytyminen” mukaisia tekoja.

Huuhkajat, Helmarit ja futsalmiehet ovat kaikki matkalla kohti EM-lopputurnausta. Tilillä on viime vuosilta rutkasti enemmän voitettuja kuin hävittyä pelejä. Menestys on monen asian summa, mutta U19-poikien päävalmentaja Lundberg nostaa mainitut joukkueet mielellään esimerkeiksi.

Lundberg kehitti konseptin voittava käyttäytyminen (winning behavior) valmentaessaan Ahvenanmaalla IFK Mariehamnia. Pienen yhteisön joukkue voitti Suomen Cupin ja Veikkausliigan. Lundberg korostaa, että onnistumiset olivat tulosta systemaattisesta asennetyöstä.

– Seura tulee erityisistä oloista. Matkat ovat pitkiä ja vietimme niistä ison osan laivassa. Halusimme tehdä ryhmädynamiikasta vahvuutemme. Toisaalta halusimme myös yksilöidemme saavuttavan maksimaalisen potentiaalinsa, Lundberg toteaa.

Konkreettisesti Lundberg valmennusryhmineen lähti toteuttamaan tätä kauden 2011 jälkeen. Vuosi oli ollut seuralle raskas. Joukkueeseen oli panostettu paljon, mutta tulos ei ollut toivotunlainen. Oli aika asettaa uudenlaisia tavoitteita ja uudenlaisia tapoja saavuttaa ne.

– Loimme mentorointiohjelman ja jaoimme pelaajat 6–7 henkilön ryhmiin. He tapasivat kahta mentoria, jotka tulivat jalkapallomaailman ulkopuolelta. Heillä oli kokemusta ja koulutusta johtamisesta. Mukana oli muun muassa melko ison ahvenanmaalaisen yrityksen toimitusjohtaja, valmentaja kertoo.

– Minä ja valmennusryhmäni saimme myös ohjausta tekemiseemme ja kävimme läpi haastavia tilanteita. Vuonna 2015 IFK voitti Suomen Cupin ja 2016 Veikkausliigan. Lundberg uskoo, että ryhmän henkisellä vahvuudella oli iso merkitys menestykseen.

Toimintakulttuurin vahvistamista maajoukkueessa

Peter Lundberg jätti IFK Mariehamnin kahdeksan vuoden jälkeen 2019. Uusi työ U19-poikien valmentajana on alkanut haastavasti, sillä tilillä ei ole koronan vuoksi vielä ainuttakaan virallista maaottelua. Töitä on kuitenkin tehty koko ajan ja nyt suunnitteilla on leirejä kotimaassa. Ehkä syksyllä edessä on taas myös kansainvälisiä otteluita?

Mitä voittava käyttäytyminen sitten todella on? Miten ajatusmaailma muuttuu konkretiaksi, pelkkä taputtaminen tai kannustaminen tuskin riittää?

– Ajattele aina seuraavaa tekoasi. Kun olet onnistunut tai epäonnistunut, valmistaudu seuraavaan asiaan. Se pakottaa sinut olemaan läsnä juuri tässä hetkessä. Se saa sinut keskittymään asioihin, joihin voit vaikuttaa. Eli ei tuomariin, säähän tai kentän kuntoon.

Yksi tapa avata käsitettä on ymmärtää sen vastakohta – häviävä käyttäytyminen.

– On helppo löytää tekosyitä ja puolustautua asioilla, joihin ei voi itse vaikuttaa. Odottaa, että joku toinen astuu esiin ja tekee aloitteen. Kentällä aika voi mennä huutamiseen ja kehonkieli on negatiivinen. Tämän vastakohta on voittava käyttäytyminen – vaikuta asioihin, joihin pystyt. Todellinen voittaja nostaa tasoaan, kun panokset nousevat.


Positiivisuus versus vaatiminen

Yksi valmentajan roolin tärkeistä tehtävistä on erilaisuuden tunnistaminen ja yksilöiden minäkuvan vahvistaminen. Miten se onnistuu joukkueessa, jos kaikkien pitäisi olla iloisia ja pirskahtelevia?

– Jokaisella on joukkueessa oma rooli ja kaikkien tulee hyväksyä, että on erilaisia luonteita. Kenenkään ei tule muuttaa itseään. Voittava käyttäytyminen on kuitenkin taito, jota voi opetella. On selvää, että ryhmässä joku on aina toista ulospäinsuuntautuneempi ja äänekkäämpi.

– Hiljaisempi pelaaja voi levittää energiaa kaksinkamppailuvahvuudella tai kovalla työmäärällä. Voittavaa käytöstä on myös tekeminen, ei pelkästään puhe tai käsiliike, kuten taputus.

Voittava käyttäytyminen ei siis tarkoita pelkästään positiivisuutta. Jokainen tarvitsee kehittyäkseen kriittistä palautetta.

– Tavoitteeni on tukea pelaajan kehitystä. Se on motiivini kaikessa, myös silloin kun annan kriittistä palautetta.

– Pelaaja tietää antaneensa huonon syötön, sitä on turha toistaa. Taktisissa virheissä valmentaja taas voi auttaa. Jos asenne ei ole kohdillaan, niin siihen on puututtava. Tutkimus osoittaa, että menestyvässä yhteisössä yhtä kriittistä palautetta kohden annetaan kolme positiivista. Jossain peleissä tämä ei onnistu, mutta kyse on tasapainosta.

Suomalaisen urheilukulttuurin historia ei ole tunnettu positiivisuudestaan. Moni vitsi viittaa karuun kielenkäyttöön ja tarinat sättivistä valmentajista elävät tiukassa. llmapiiri on selvästi muuttumassa ja muuttunutkin.

– Hyvien tekojen korostamisella on voimakas vaikutus. Palautteen antajan tulee kuitenkin säilyttää uskottavuutensa. Häntä ei enää uskota, jos kommentit ovat pelkästään positiivisia, Lundberg päättää.

Artikkeli on osa uutta juttusarjaa, jossa maajoukkueiden valmentajat sekä Palloliiton asiantuntijat avaavat ajankohtaisia aiheita. Juttusarjan muut osat:

Kohti kovempaa vaatimustasoa – fyysinen valmennus suomalaisessa jalkapallossa (Joni Ruuskanen)
Uusi materiaalipankki tarjoaa lisäarvoa pelipaikkakohtaiseen harjoitteluun (Arttu Pitkäkangas ja Akan Okomoh)
”Työhön pyrkivien tulee ymmärtää syy- ja seuraussuhteita” – pelianalyysiasiantuntija toimii valmennuksen apuna (Mauri Heinonen)
Viihdyttävämpää, kiinnostavampaa ja turvallisempaa – sääntömuutoksilla palvellaan peliä (Antti Munukka)
Huuhkajahuuma hurmasi suomalaiset – harrastajamäärät palanneet jo lähes vuoden 2019 tasolle, mutta vielä on tehtävää (Petri Selkee)
Opit käyttöön – Markku Kanerva kertaa EM-kisojen onnistumisia ja kehityskohteita
Suomalaisen jalkapallon suurin palapeli – Peter Lundström kertoo, miten otteluohjelmat syntyvät
Tyttömaajoukkueet lähtevät EM-karsintoihin päivitetyllä pelitavalla (Marianne Miettinen)
Palloliiton tapahtumatiimillä riittää työtä ympäri vuoden - yleisön viihtyyteen satsataan! (Ville Nylund)
Palloliitto hyödyntää sosiaalista mediaa monipuolisesti – jutussa käytännön vinkkejä seuroille (Niko Kauppinen)
Maajoukkuemanagerit huolehtivat maajoukkueiden sujuvasta toiminnasta (Ville Sairanen ja Miina Tapaninen)
Poikamaajoukkueet hyvässä nosteessa – "Haluamme päästä jatkuvasti jatkokarsintoihin ja taistella lopputurnauspaikoista" (Juho Rantala ja Erkka V. Lehtola)