Kesän odotetuin urheilutapahtuma lähestyy: jalkapallon EM-kisojen avauspotkuun on tänään perjantaina enää 14 päivää. Huuhkajat countdown -juttusarjassa katseet kääntyvät kesän EM-lopputurnaukseen. Ääneen pääsevät suomalaiselle jalkapallolle merkittävät henkilöt.
Toukokuussa 1987 järjestettyihin Suomen Palloliiton 80-vuotisjuhliin saatiin arvovaltaisia vieraita, kun kolminkertainen maailmanmestari Brasilia saapui maaotteluun Helsingin Olympiastadionille. Brasilia oli Suomelle tuttu vastus edelliseltä keväältä, jolloin tuloksena oli brassien 3–0-kotivoitto.
Brasilia oli vain pari päivää ennen Suomi-ottelua kaatanut Skotlannin, joka oli niin ikään osallistunut edellisvuoden MM-kisoihin. Suomea vastaan Brasilialla oli mukana paljon arvokisoissa nähtyjä pelaajia, kuten Carlos, Josimar ja Müller – Ari Hjelmin harmiksi legendaarinen Zico, jonka mukaan hän sai lempinimensä jo Ilveksen B-junioreissa, tosin puuttui.
– Ottelu on jäänyt kirkkaasti mieleeni monestakin eri syystä. Vastassa oli suurmaa, jota meillä ei olisi muuten ollut mahdollista kohdata kuin MM-kisoissa, täyden tuvan edessä oli hienoa pelata… Ja pääsin ensimmäisenä suomalaisena tekemään maalin Brasiliaa vastaan, Hjelm muistelee.
Kyseinen osuma vei Suomen yllätysjohtoon Aki Lahtisen sivurajaheiton seurauksena vartin kohdalla. Lahtisen pitkä linko lensi boksiin, ja pallo jatkoi matkaansa rangaistuspilkun kohdille, josta Hjelm puski pelivälineen voimalla maaliin.
– Jouduin puskemaan tosi vaikeasta paikasta – pallo tuli minulle maan kautta ja ylöspäin pompaten. Muistan hyvin hetken, kuinka juoksin maalin jälkeen maalin taakse, ja jouduin väistämään mikrofonia. Se maali jäi varmasti mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Toista A-maaotteluaan pelannut Romário tasoitti lukemat juuri ennen taukoa. Maali oli 21-vuotiaalle suurlupaukselle ensimmäinen Brasilian paidassa. Niin ikään nuoret ja lupaavat Valdo sekä Müller tekivät maalit mieheen toisen jakson alkupuolella, mutta Suomi sai vielä lopussa kavennettua pelin 2–3-lukemiin. Jari Rantanen antoi loistavan keskityksen ja Ismo Lius puski tyylikkään maalin.
– Minusta oli todella hienoa, että johdimme ottelua ja teimme vielä toisenkin maalin. Se antoi uskoa, että voimme pärjätä maailmantähtiä vastaan. Vaikka kyseessä oli juhlamaaottelu, sanoivat heidänkin pelaajansa, että joka kerta omaa maata edustaessaan tulee tosissaan pelattua.
2–3-tappiosta huolimatta pelaajat sekä yleisö olivat kokeneet ikimuistoisia hetkiä. Hjelmin kokoelmiin jäi muistoksi myös Brasilian pelipaita.
”Huuhkajat voi voittaa kenet vaan”
Brasilian pelaajista Raí, Ricardo Rocha, Dunga, Romário ja Müller pääsivät myöhemmin urallaan juhlimaan MM-kultaa, mutta myös Hjelmin parhaat päivät olivat vasta edessä – tämä siitä huolimatta, että vuosi 1987 oli hyökkääjälle jättimenestys. Mestaruussarjan maalikuninkuuden voittanut Hjelm valittiin Vuoden pelaajaksi sekä Urheilutoimittajain liiton että Palloliiton toimesta.
– Sanoisin, että pelasin urani huipulla vasta myöhemmin. Tein paljon maaleja kotimaan kentillä, mutta pelasin parasta futistani Saksan vuosinani. Tuolloin vastassa oli maailman parhaita pelaajia, joten futis oli aika erilaista kuin Suomessa.
Hjelm edusti 1980- ja 90-vaihteessa Stuttgarter Kickersiä sekä kulttiseura FC St. Paulia, ja pelejä kertyi sekä Bundesligassa että maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Suomen kentillä Hjelm kantoi peräti 13 kauden ajan Ilves-paitaa, mutta pelasi pari viimeistä kautta HJK:ssa.
Maajoukkueen kunniakapteenin pelaajaura päättyi vuoteen 1996, jolloin hän myös sai sata A-maaottelua täyteen ensimmäisenä suomalaisena. Maaleja syntyi komeat 20, ja Hjelm on yhä miesten kaikkien aikojen maalitilaston viidennellä sijalla.
– Yksittäisistä otteluista Englannin, Italian ja Ranskan kohtaamiset ovat jääneet parhaiten mieleen. Oli aina hienoa päästä pelaamaan sellaisia pelaajia vastaan, joita katseli arvokisoissa vuosi toisensa jälkeen.
Pelaajauransa jälkeen Hjelm niitti menestystä valmentajana, ja mies muistetaan erityisesti Tampere Unitedista. 1980-luvun maajoukkueen runkopelaajista moni muukin päätyi valmennushommiin – heistä katseet kohdistuvat tulevana kesänä erityisesti Markku Kanervaan.
– Kaikki ovat aina tykänneet ”Rivestä”, hän oli pelaajana samanlainen ihminen. Olen tosi iloinen siitä, että hän on alusta alkaen tehnyt selväksi sen, että joukkue on isompi kuin yksikään yksittäinen pelaaja. Riven tapa toimia tiiminsä kanssa on niin ikään todella selkeä. He ovat saaneet joukkueen uskomaan itseensä, valmennukseen ja pelitapaan, Hjelm kehuu.
– Joukkueen menestys tulee yhteisöllisyyden kautta. Seuraan ilolla pelaajia ja heidän haastattelujaan, kun kaikki vuorollaan korostavat joukkueen merkitystä. Jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, ja kaikki tekevät paljon töitä voiton eteen. Tuo joukkue voi voittaa oikeasti ihan kenet vaan.
Juttusarjan muut osat:
100 päivää – Martti Kuusela
90 päivää – Mikael Forssell
83 päivää – Jukka Rönkä
75 päivää – Jussi Jääskeläinen
61 päivää – Tinja-Riikka Korpela
58 päivää – Ilari Kattilakoski (SMJK)
55 päivää – Jari-Pekka Keurulainen
48 päivää – Teemu Tainio
42 päivää – Heidi Soininen
40 päivää – Juha Pasoja
33 päivää – Petri Pasanen
30 päivää – Juha Tamminen
28 päivää – Jukka Ikäläinen
18 päivää – Janne Lindberg