Kesän odotetuin urheilutapahtuma lähestyy: jalkapallon EM-kisojen avauspotkuun on tänään sunnuntaina 61 päivää. Huuhkajat countdown -juttusarjassa katseet kääntyvät kesän EM-lopputurnaukseen. Ääneen pääsevät suomalaiselle jalkapallolle merkittävät henkilöt.
Suurta iloa ja onnea. Loputtomalta tuntuneen odotuksen päättymistä. Ikimuistoinen ilta ja päivä.
Sanat voisivat olla jokaisen suomalaisen jalkapallokannattajan suusta marraskuisena perjantai-iltana vuonna 2019.
Ne kuuluvat kuitenkin Suomen naisten A-maajoukkueen pitkäaikaiselle kapteenille Tinja-Riikka Korpelalle. Korpela palaa mielellään puolentoista vuoden takaisiin tunnelmiin.
– Katselin peliä kotona Englannissa läppäriltä. Kaikki arvokisat olen odottanut, että olisipa Suomi mukana. Mainostin kisapaikkaa Evertonissa ja tein selväksi, että ovathan kaikki kuulleet uutisen, Korpela nauraa.
Jalkapallon emämaaksi kutsutussa Englannissa ei kuitenkaan oltu tietoisia Suomen jalkapallohistoriasta.
– Joku taisi muistaa onnitella, mutta kaikille oli yllätys, ettei Suomi ole kisoissa aiemmin ollut. Sitten he tajusivat, kuinka iso juttu kisapaikka todella on.
Korpela lukeutuu niihin harvinaisiin suomalaisiin, jotka tietävät itse, miltä jalkapallon EM-kisapaikan saavuttaminen tuntuu. Edellisestä kisapaikan varmistamisesta on alle kaksi kuukautta, kun Helmarit nappasi Portugali-voitolla kisalipun Englantiin kesällä 2022 pelattaviin EM-kisoihin.
Helmareiden selviytyminen historian neljänteen EM-lopputurnaukseen siivitti suomalaisen jalkapallon harvinaiseen tilanteeseen, sillä nyt EM-viheriöllä pelaavat molemmat A-maajoukkueet.
– On se todellakin iso juttu. Me saimme Huuhkajien kisapaikasta viimeistä uskoa ja luottamusta omaan kisaprojektiimme. Meillä oli samanlaista positiviista energiaa ja vahvaa uskoa ennen Portugali-peliä kuin Huuhkajilla ennen Liechstenstein-peliä. Samanlainen levollinen, varma olo, Korpela kuvailee.
– Heistä heijastuu peleissä ja haastatteluissa mahtava positiviisuus. Jos joskus aiemmin on pohtinut, että saa nähdä, taasko tulee tappio, niin nyt oli varma olo, että he hoitavat (EM-kisapaikan).
Vuonna 2007 A-maajoukkueessa debytoinut Korpela on nähnyt myös muutoksen suomalaisessa jalkapallossa.
– Meillä on sellaista voittamisen kulttuuria. Uskallamme nauttia onnistumisista ja voitoista. Ennen ehkä ajateltiin, että ei nyt aleta leijumaan, jos yksi peli voitettiin. Sillä hetkellä pitää kuitenkin saada nauttia ja antaa hyvän olon levitä joukkueeseen ja futista seuraavaan kansaan. Välillä tulee huonoja pelejä ja tappioita, mutta niistä on pystytty selviytymään nopeasti ja jatkettu eteenpäin. On pysytty positiviisena.
uNELMAFINAALINA SUOMI-ENGLANTI
Urheilulla on aina ollut oma merkittävä paikkansa Korpelan perheessä. Isä pelasi niin ikään jalkapalloa ja äidillä on SM-mitali pesäpallosta. Vaikka aikaa kului paljon kentällä, riitti kiinnostusta myös penkkiurheiluun.
– Kotona katsoimme aina kaikkea urheilua, mitä tv:stä tuli.
Erityisen tarkasti Korpela seurasi nykyään miesten A-maajoukkueen maalivahtivalmentajana toimivan Antti Niemen uraa. Helmarikapteenin tavoin myös Niemi on saanut jalkapallo-oppinsa Oulussa.
– Hän oli perhetuttu, toisen isoveljen luokkakaveri. Antti oli iso idoli lapsuudessa ja nuoruudessa.
Siksi ei liene yllättävää, että Korpelalle mieleenpainuvin miesten maajoukkuepeli sijoittuu 2000-luvun alussa pelattuun MM-karsintaotteluun Saksaa vastaan. Suomi oli venynyt jo kesäkuussa 2001 Helsingissä tasapeliin johdettuaan ottelua Mikael Forssellin kahdella osumalla, ja MM-karsintojen päätösottelussa Gelsenkirchenissä Niemi piti maalinsa puhtaana. Maaliton tasapeli lähetti seuraavana kesänä MM-kisojen finaalissa pelanneen Saksan jatkokarsintaan.
– Se oli kova tulos ja Niemeltä aivan loistava peli.
Huuhkajien puuttuessa EM-viheriöltä Korpela on seurannut miesten arvokisoissa etenkin nykyisen asuinmaansa Englannin otteita.
– Englanti on ollut aina suosikkini. David Beckham oli kenttäpelaajista suosikkini aika kauan. Suomi-Englanti olisi aika unelmafinaali.
Englannin maajoukkuevahti Jordan Pickford on tuttu myös seurajoukkue Evertonista. Korpela on seurannut mielenkiinnolla myös toisen entisen seurakaverinsa uraa.
– Manuel Neuerin tunnen Bayernista, hän on kanssani samanikäinen niin sitäkin kautta on tullut seurattua uraa ja urakehitystä. Huippumaalivahti.
Kesän EM-kisoja Korpela aikoo seurata koti-Suomesta käsin. Syksyllä hän jatkaa Helmareiden kanssa uuden unelman tavoittelua: MM-kisapaikan metsästämistä.
Senkään saavuttaminen ei enää tunnu mahdottomalta.
Voittamisen kulttuuria.
Juttusarjan muut osat:
100 päivää – Martti Kuusela
93 päivää – Mikael Forssell
83 päivää – Jukka Rönkä
75 päivää – Jussi Jääskeläinen
58 päivää – Ilari Kattilakoski (SMJK)
55 päivää – Jari-Pekka Keurulainen
48 päivää – Teemu Tainio
42 päivää – Heidi Soininen
40 päivää – Juha Pasoja
33 päivää – Petri Pasanen
30 päivää – Juha Tamminen
28 päivää – Jukka Ikäläinen
18 päivää – Janne Lindberg