Kesän odotetuin urheilutapahtuma lähestyy: jalkapallon EM-kisojen avauspotkuun on tänään lauantaina enää 48 päivää. Huuhkajat countdown -juttusarjassa katseet kääntyvät kesän EM-lopputurnaukseen. Ääneen pääsevät suomalaiselle jalkapallolle merkittävät henkilöt.
Yksi kautta aikojen suosituimmista A-maajoukkuepelaajista oli Teemu Tainio. Miksi? Siksi, että hän pelasi lempinimensä ”Tornion Terrieri” mukaisesti, taisteli loppuun asti, teki monenlaisia temppuja kentällä ja kentän ulkopuolella joukkueen jekkumestarina sekä tietysti oli erinomainen pelaaja. Tästä yhdistelmästä fanit tykkäsivät!
Torniolaisen jalkapallon kasvatti tuli jo nuorena Hakaan, oli mukana nostamassa Hakaa takaisin Veikkausliigaan pelaajana ja juhli cupin voittoa. Sitten alkoi pitkä kierros ulkomailla ja lopulta myös Veikkausliigassa, HJK:n paidassa. Mutta jo 2019 Tainio teki toistamiseen yhden uroteon Hakassa – oli nostamassa joukkueen jälleen pääsarjatasolle Ykkösestä, tällä kertaa valmentajana.
– Se oli iso juttu seuralle ja iso juttu valkeakoskelaiselle jalkapallolle. Enkä usko, että kovin moni oli mitenkään surullinen, että perinteikäs jalkapalloseura Haka nousi jälleen liigatasolle. Perinteet, menestys, historia ja tietysti Tehtaan kenttä, Tainio luettelee syitä, miksi hän uskoo fanien olevan tyytyväisiä siitä, että Haka on taas samassa kontekstissa kuin vaikkapa HJK tai KuPS.
– Viime kausi meni vähän opetellessa ja oppirahoja maksaessa. Nyt olemme paljon valmiimpia pelaamaan Veikkausliigaa. Jotain uusia kuvioitakin on luvassa, Tainio lupasi.
Nämä kuviot selkiytyvät paremmin, kun Haka aloittaa kautensa toukokuun alussa. Se on ainakin varmaa, että Tainio tulee elämään otteluissa mukana yhtä suurella tunteella ja intohimolla kuin aikoinaan Suomen A-maajoukkueen – ja myöhemmin Huuhkajien – riveissä. Ja yhtä isolla tunteella kuin eräänä marraskuisena iltana, kun sukupolvien unelma toteutui. Teemu Tainio oli osaltaan tätä unelmaa rakentamassa, kuten muutkin entiset maajoukkuepelaajat.
–Olihan se ihmeellinen ilta… En tiedä, sellaista tunteiden sekamelskaa, Tainio muistelee Suomi–Liechtenstein-ottelua, joka päättyi ympäri Suomen pidettyihin riemujuhliin.
– Siinä oli mukana helpotusta, iloisuutta, riemua – mutta myös tietyllä tavalla pientä ketutusta. Ketutusta siihen, että taas tuli mieleen, että vaikka kuinka yritettiin, emme lopputurnaukseen päässeet minun aikanani. Mutta pientä ketutusta vain – olin todella iloinen koko joukkueen, valmennuksen ja taustahenkilöiden puolesta. Taustassa oli aika monta sellaista kaveria mukana, jotka olivat mukana myös käytännössä koko minun yli kymmenvuotisen maajoukkueurani ajan. Kauan sitä oli jahdattu.
Tainio pelasi urallaan 64 A-maaottelua ja teki niissä kuusi maalia. Lukema on merkittävä, mutta myös tietyllä tavalla pieni. Hänen uransa A-maajoukkuetasolla tosiaan kesti läpi parinkin aikakauden ja pelaajapolven: A-maajoukkuedebyytti tuli vuonna 1998 ja viimeisen A-maaottelunsa Tainio pelasi 2013. Pari vuotta hän piti tosin taukoa Yhdysvaltojen aikanaan – kun Tainio aloitti, vierellä olivat muun muassa Mixu Paatelainen, Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja Antti Niemi.
Viimeisessä pelissä Huuhkajien kapteeninakin muutaman kerran ollut Tainio pelasi yhdessä Tim Sparvin, Teemu Pukin, Joona Toivion ja kumppanien kanssa. Ja välissä esimerkiksi Roman Eremenkon, Niklas Moisanderin ja Perparim Hetemaj´n, Mikael Forssellin ja Petri Pasasen joukkuekaverina.
– Otteluita olisi varmasti enemmänkin, mutta loukkaantumisia tuli ikävä kyllä aika paljon. Huonoa säkää oli niiden kannalta. Enkä ollut ainoa, jolla oli huonoa tuuria. Jotenkin tuntuu, että emme kovin montaa kertaa päässeet pelaamaan ilman parin pelaajan puuttumista 2000-luvun alun karsintapelejä. Mutta tuokin kuuluu jalkapalloon, Tainio toteaa.
– Silti jäi vähän hampaankoloon. Esimerkiksi Roy Hodgsonin karsinnoissa jäätiin periaatteessa maalin päähän lopputurnauksesta. Moni sanoo, että tappio Azerbaidzanissa tappoi haaveet. Itse olen enemmän sitä mieltä, että olisi pitänyt voittaa Puola kotona ja erityisesti Portugali Olympiastadionilla. Me veimme sitä ottelua ja Portugali joutui vielä hyvissä ajoin pelaamaan vajaalla. Olisi ehkä pitänyt pelata se loppu vähän rohkeammin. Toki se oli karsintojen toinen matsi ja varmasti haluttiin varmistaa piste kovalta vastustajalta, mutta silti… Jos olisimme voittaneet sen pelin, vikassa pelissä Portugalissa me olisimme olleet tilanteessa, jossa tasapeli olisi riittänyt…
Teemu Tainio muistelee muutenkin, ettemme sittenkään olleet vielä valmiita lopputurnaukseen. Ihan valmiita, melkein kyllä.
– Suurmaita emme pystyneet kaatamaan tai oikeastaan horjuttamaan. Paitsi Saksaa vastaan pelasimme oikeastaan aina jostain syystä hyvin. Emme me heitäkään voittaneet, mutta pari kertaa meidän olisi pitänyt voittaa.
– Muistan monia pelejä ja monia tilanteita, missä pallo olisi voinut pomppia paremmin meille. Se, että muistaa niin paljon yksityiskohtia kertoo tietysti siitä, miten hienoa aikaa maajoukkueaika oli, mutta myös siitä, että se oli meille kovaa, että emme pystyneet sitä suurta unelmaamme toteuttamaan.
Nykyistä Huuhkajajoukkuetta Tainio seuraa tarkoin, myös ammatillisesti. Hän suorittaa UEFA Pro -kurssia ja kurssin tehtäviin kuuluu Markku Kanervan maajoukkueen analysointia. Teemu Tainio ihailee joukkueen sitoutumisen astetta ja malttia.
– Välillä näyttää, että vastustaja vie peliä, mutta useimmiten sieltä raavitaan tulos. Joukkue on todella sitoutunut, pitää hattua nostaa. Kaikki tekevät pyyteettömästi töitä joukkueen eteen, sovittujen roolien mukaan. Sitä kautta se tuloskin tulee, Tainio arvioi.
– Teemu Pukki kuvastaa hyvin nykyjoukkuetta. Aika moni Pukin kaltainen maalitykki jäisi ylös odottelemaan palloja ja ehkä levittelemään käsiään. Mutta ei Teemu Pukki – hän painaa alas puolustuksen avuksi ihan yhtä nopeasti kuin ylös vastahyökkäyksiin. Tuollaista sitoutumista on hieno katsella.
EM-kisat Teemu Tainio aikoo seurata tarkasti.
– Tietysti aion. Kyllä näitä kisoja on odotettu… Kun viime vuonna siirtyi, mietin, että ”ei hemmetti, näinkö meille taas käy”. Mutta kesällä sitä historiaa tehdään ja Suomi saadaan niiden maiden joukkoon, jotka arvokisoja ovat pelanneet.
– Tämä on kaikkien unelma, joka nyt toteutui. Kyllä sitä jaksoi vielä vuoden odotella – mutta ei enää yhtään enempää, Teemu Tainio, yksi maajoukkuelegendoista, nauraa.
Juttusarjan muut osat:
100 päivää – Martti Kuusela
90 päivää – Mikael Forssell
83 päivää – Jukka Rönkä
75 päivää – Jussi Jääskeläinen
61 päivää – Tinja-Riikka Korpela
58 päivää – Ilari Kattilakoski (SMJK)
55 päivää – Jari-Pekka Keurulainen
42 päivää – Heidi Soininen
40 päivää – Juha Pasoja
33 päivää – Petri Pasanen
30 päivää – Juha Tamminen
28 päivää – Jukka Ikäläinen
18 päivää – Janne Lindberg