Kesän odotetuin urheilutapahtuma lähestyy: jalkapallon EM-kisojen avauspotkuun on tänään keskiviikkona enää 30 päivää. Huuhkajat countdown -juttusarjassa katseet kääntyvät kesän EM-lopputurnaukseen. Ääneen pääsevät suomalaiselle jalkapallolle merkittävät henkilöt.
– En. En olisi voinut mitenkään kuvitella, että kuvaisin joskus Suomea miesten arvokisoissa. Olen joka kerta kisoissa ajatellut, että olisipa Suomi mukana.
Valokuvaaja Juha Tammisen usko horjui vuosien varrella, mutta niin vain kävi, että mies valmistautuu kuvaamaan Huuhkajien otteluita Pietarissa. Kesän EM-kisat ovat pitkän linjan ammattilaiselle 12. miesten arvokisat työtehtävissä, joten pian päättyvä odotus on ollut hyvin pitkä.
Ennen kuin Tamminen aloitti pelien taltioinnin, kiersi hän Suomen otteluita kannattajana. Tammisen ensimmäinen maajoukkuemuisto on Helsingin Olympiastadionilta toukokuulta 1973, kun Suomi kaatoi Hollannin amatöörimaajoukkueen Matti Paatelaisen osumalla.
Voitot olivat vuosikymmenen alkupuolella varsin harvinaista herkkua, ja esimerkiksi vuonna 1975 Suomi ei onnistunut voittamaan otteluakaan. Näistä Italialle kotona kärsitty 0–1-tappio on jäänyt erityisesti Tammisen mieleen.
– Giorgio Chinaglia teki ottelun ainokaisen pilkulta. Suomen olisi pitänyt saada niin ikään rangaistuspotku, kun Giacinto Facchetti veti Arto Tolsalta jalat alta. Tuomari kuitenkin levitteli käsiään. Jotenkin tuntuu, että se on aina mennyt niin päin – suuret maat saavat pienempiä helpommin rankkareita, Tamminen muistelee.
– Joku katsoja juoksi pelissä kentälle, ja Facchetti tyrmäsi hänet nyrkillään. Kaveri kannettiin paareilla kentältä, mutta kun jututin Facchettia vuosia myöhemmin, hän naureskeli tilanteelle ja sanoi, ettei edes lyönyt lujaa.
Tamminen reissasi myös vieraspeleissä, mikä ei ollut 70-luvulla yhtä tavanomaista kuin tällä vuosituhannella. Mies muun muassa todisti Suomen kirvelevää 3–1-tappiota Unkarissa – unelma kesän 1980 EM-kisoista koki kovan kolauksen Debrecenissä.
– Pelissä ei tainnut muita suomalaisia olla. Siihen aikaan maaleissa oli vielä neliskanttiset tolpat, ja Kai Haaskivi tykitti 0–0-tilanteessa suoraan tolppaan – pallo kimposi siitä suoraan unkarilaisille, jotka pääsivät vastaiskuun ja tekivät pelin avausmaalin, Tamminen kertoo.
– Minulla oli sillä kertaa kamera mukana reissussa, mutten ottanut sitä mukaan stadionille. Filmi oli kallista, ja rahani menivät matkaamiseen ja siihen, että sai jotain syötävää ja välillä nukkua oikeassa sängyssä.
Postimysteerejä ja oppitunteja
Kamera löysi tiensä Suomen peleihin elokuussa 1981, kun Tanska kukisti isännät Tampereella pelatussa PM-turnauksen ottelussa. Tämän jälkeen Tamminen on ollut erittäin tuttu näky kentän laidalla, ja välillä hänelle on löytynyt muitakin rooleja esimerkiksi ”postimiehenä”.
– Helmikuussa 1985 Suomi oli Etelä-Amerikan kiertueella, ja joukkue kirjoitti postikortteja kotiin Meksikon Acapulcosta. Paksu nippu kortteja annettiin minulle, ja sain rahaa postimerkkeihin, jonka jälkeen menimme paikallisen kaverini kanssa postitoimistoon. Laitoimme kortit matkaan, mutta yksikään niistä ei tullut perille Suomeen. Sitä voidaan vain arvailla, mitä korteille tapahtui.
Tamminen on kuvannut jalkapalloa monissa Etelä-Amerikan maissa, ja intohimoisten kannattajien silmien edessä toimiminen on opettanut monia asioita. Tilannetaju tuli tarpeeseen muun muassa Istanbulissa lokakuussa 1998 pelatussa EM-karsintaottelussa, jossa Suomi venyi ikimuistoiseen 3–1-voittoon – Tamminen osti pelipäivänä Turkin lipun, joka toimi ”henkivakuutuksena” illan pelissä ja sen jälkeen.
Tamminen nostaa Turkki-voiton yhdeksi ikimuistoisimmista otteluistaan paikan päällä. Reilut 21 vuotta myöhemmin mies oli kuvaamassa vielä merkittävämpää hetkeä, kun Huuhkajat selvitti tiensä EM-lopputurnaukseen kaatamalla Liechtensteinin.
Huuhkajien nykyinen päävalmentaja Markku Kanerva on yksi A-maajoukkueen jäsenistä, jotka ovat Tammiselle tuttuja jo vuosien takaa – yhteisistä kohtaamisista kuvaaja muistaa elävästi paluulennon Italiasta toukokuussa 1994.
– Kanerva ja Hyryläisen Aki istuivat takanani, ja keskustelimme Italian toisesta maalista. Taisin vihjata jotain keskuspuolustuksemme hitaudesta, mistä Rive innostui – sain todellisen saarnan jalkapallosta ja puolustamisesta. Sen jälkeen tajusin lopullisesti, etten todellisuudessa ymmärrä jalkapallosta mitään.
Juttusarjan muut osat:
100 päivää – Martti Kuusela
90 päivää – Mikael Forssell
83 päivää – Jukka Rönkä
75 päivää – Jussi Jääskeläinen
61 päivää – Tinja-Riikka Korpela
58 päivää – Ilari Kattilakoski (SMJK)
55 päivää – Jari-Pekka Keurulainen
48 päivää – Teemu Tainio
42 päivää – Heidi Soininen
40 päivää – Juha Pasoja
33 päivää – Petri Pasanen
28 päivää – Jukka Ikäläinen
18 päivää – Janne Lindberg