Takaisin
20.10.2020 klo 15.00

Strategiablogi: Missä odottavat suomalaisen jalkapallon kasvun mahdollisuudet?

Jaa:

Jalkapallomaana vauhdilla kasvavalla Suomella on kasvunvaraa, kun mittatikkuna pidetään Ruotsia, Palloliiton kehityspäällikkö Veli-Matti Rinnetmäki kirjoittaa strategiablogissaan.

Kasvaminen kasvamisen vuoksi ei ole kestävää ajattelua. Mutta siellä, missä kasvu odottaa alkamistaan, on fokusoinnin paikka. Suomalaisen jalkapallon ja futsalin strategiassa nähdään useita kasvun mahdollisuuksia. Kasvun mahdollisuuksia nähdään niin joukkuetoiminnan ja harrastetoiminnan pelaaja- kuin vapaaehtoisten ja palkattujen seuratoimijoiden määrissä. Ja samalla, samoilla keinoilla kuin pyritään kasvamaan, voidaan ottaa torjuntavoitto, jos seuran alueen ikäluokat pienenevät tai ikärakenne muuttuu.  
 
Tämä on strategiablogin ensimmäinen osa kasvu-teemasta. Kiinnitän tässä blogitekstissä huomiota joukkuetoiminnan pelaajamäärien kasvun mahdollisuuksiin tilastoista käsin. Seuraavissa teksteissä kirjoitan harrastetoiminnan kasvattamisesta, erilaisista kasvun keinoista sekä kasvun syistä ja seurauksista. 
 
Mutta ensin kasvusta yleisesti. Esitän, että seurojen olemassaolon edellytyksenä on huolehtia kahdesta päätehtävästä, oli sitten tavoitteena kasvaa tai säilyttää nykyinen jäsenmäärä: 
 
1. Pitää hyvä huoli heistä, jotka ovat jo toiminnassa mukana. 
2. Huolehtia aktiivisesti jäsenhankinnasta.  
 

Joukkuetoiminnan pelaajamäärien kasvattaminen – tyttöjen pelaajamäärien kasvun potentiaali 

Joukkuetoiminnan pelaajamäärien kasvussa näen erityisen mahdollisuuden tyttöjen määrän kasvattamisessa. Tyttöjen pelaajamäärien kasvun edistämiseksi erityishuomiota tarvitaan harrastamisen aloittavien 6–10-vuotiaiden pelaajien määrän lisäämisessä. Kun 6-vuotiaiden ikäluokasta jalkapalloa alkaa harrastamaan keskimäärin 19 % pojista, 6-vuotiaista tytöistä mukaan lähtee keskimäärin vain 5,5 %. 9-vuotiaista pojista on mukana keskimäärin 27 % ikäluokasta kun taas 9-vuotiaista tytöistä 9 %.  
 
Tilastot kertovat, että tyttöjen osuus kokonaisharrastajamääristä verrattuna poikiin on alle 10-vuotiaissa keskimäärin 22 %. Lisäksi 2010-luvulla alle 18-vuotiaiden poikien pelaajamäärien kasvu on ollut vauhdikkaampaa (25 %) kuin alle 18-vuotiaiden tyttöjen (14 %). Jo näistä syistä voidaan todeta kasvun potentiaalin löytyvän tyttöjen harrastajamäärien kasvussa.  
 
Mutta eikö kasvun potentiaali ole löydettävissä sieltä, missä kasvu on jo nyt ollut vauhdikasta? Ei tietysti voida ajatella, että poikien ja miesten jalkapallon harrastamisessa ei olisi kasvun paikkaa.  Mutta kasvu on ollut pojissa 2010-luvulla hyvässä tahdissa, joten yleisesti voidaan ajatella reseptin olevan tällä hetkellä toimiva. Vuoden 2021 miesten EM-lopputurnaus toteutuessaan antaa tähän reseptiin oivan lisämausteen. 
 
Tyttöjen ja naisten harrastajamäärien kasvun puolesta puhuu erityisesti se, että merkittävä kasvuloikka on tapahtunut toistuvasti, kun kasvu on nostettu kärkiteemaksi. Esimerkiksi vuonna 2001–2006 Palloliitto kiinnitti erityishuomiota tyttöjen pelaajamäärien kasvuun (mm. F.U.N. -projekti). Erityishuomio johti huimaan 60 %:n kasvuun pelaajamäärissä. Tämä tarkoitti tuolloin pelaajamäärän kasvamista yli 13 000 pelaajalla (Väisänen 2019).  
 

Pelaajamäärien kasvattaminen joukkuetoiminnan laatua lisäämällä – drop outia vastaan 

Toinen kulma pelaajamäärien kasvattamiseen joukkuetoiminnassa on pitää hyvä huoli heistä, jotka ovat jo toiminnassa mukana. Tässä tehtävässä on tietysti otettava erityiseen huomioon toiminnan laadun kehittäminen. Samalla on seurattava trendejä ja muuttuvaa toimintaympäristöä. Tarjoammeko harrastusympäristöä, joita lapset, nuoret ja aikuiset kaipaavat? Mikä on futsalin – sisällä ja pienemmillä pelaajamäärillä pelattavan ja vauhdikkaan lajin – rooli seuroissa tulevaisuudessa? Entä laajeneeko laadukkaan toiminnan tarjonta (esim. päätoimisilla valmentajilla) joukkuetoiminnassa, jonka tavoitteena ei ole parhaiden kehittäminen parhaiksi?  
 
Yksinkertaistettuna kyse on ”taistelusta” jalkapallon varhaista lopettamista eli drop outia vastaan. Drop out on ilmiönä jonkin verran tutkittu, mutta siihen tulee kiinnittää huomiota lisää. Varsinkin tulee kiinnittää huomiota sellaisen drop outin kitkemiseksi, joka johtuu harrastamisen laadusta (valmentajien osaaminen, olosuhteet, ilmapiiri…) ja/tai harrastamisen esteeksi muodostuvista tekijöistä (harrastamisen hinta, etäisyys harrastukseen, oikean tasoinen ryhmä…). Kun taas sellaiseen drop outiin ei mielestäni tarvitse kiinnittää huomiota, jossa lopettamisen syynä on se, ettei lapsi löydä jalkapallosta harrastuksena mieleistä liikkumisen ja urheilemisen muotoa. Siis jos syyt eivät liity laatuun tai olosuhteisiin.  
 
Tilastojen mukaan 10-vuotiaana jalkapalloa harrastaneista mukana 13-vuotiaana ovat edelleen 51 % pojista ja 54 % tytöistä. 15-vuotiaana jalkapalloa harrastaa edelleen enää pojista vain 37 % ja tytöistä 40 %. Pelaajamäärien kasvun kannalta ja tietysti jo yhteiskunnallisen liikuttamisenkin näkökulmasta, drop outin ehkäisyssä on paljon tehtävää ja mahdollisuuksia. 
 

Pelaajamäärien kasvattaminen aikuisten joukkuetoiminnassa – naisten määrä kasvaa 

Toinen selkeä kasvun mahdollisuus on aikuisten joukkuetoiminnan kasvattamisessa. Tilastot kertovat, että viimeisen viiden vuoden aikana aikuisten naisten harrastajamäärät ovat kasvaneet upeat 40 % kun puhutaan pelipassillisista (rekisteröityneistä) pelaajista.  Samassa ajassa miesten harrastajamäärät ovat notkahtaneet, kun pelipasseja on 5 % vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin. Uskon vahvasti, että laadukas aikuisille suunnattu monipuolinen kilpailutarjonta voi kasvattaa merkittävästikin pelaajamääriä.  
 

Vertailu Ruotsiin – kasvun varaa on 

Vaikka jalkapallossa pelaajamäärien kansainvälinen vertailu on hankalaa johtuen erilaisista pelaajarekisteröintitavoista, yritän rakentaa silti Ruotsi-vertailulla kasvullemme realistisen näkymän. Koska rekisteröityjen pelaajien vertailu mielekkäästi on mahdotonta, tutkitaan molempien maiden jalkapalloa harrastavien kokonaismääriä. Nämä luvut tulevat molemmissa maissa selvitysten avulla ja ne on julkistettu UEFA:n teettämän SROI-mallinnuksen raportissa.  
 
Näiden lukujen perusteella esitän seuraavassa jalkapallon pelaajien osuuden koko väestössä: 
 
  • Ruotsissa jalkapalloa pelaa 11,7 % väestöstä 
  • Suomessa jalkapalloa pelaa 9,3 % väestöstä 
  • Ruotsissa pojista ja miehistä jalkapalloa pelaa 16,2 % väestöstä 
  • Suomessa pojista ja miehistä jalkapalloa pelaa 13,9 % väestöstä 
  • Ruotsissa tytöistä ja naisista jalkapalloa pelaa 6,8 % väestöstä  
  • Suomessa tytöistä ja naisista jalkapalloa pelaa 4,3 % väestöstä  
Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli Suomessa päästäisiin samoihin osuuksiin pelaajamäärissä suhteessa väestöön, pelaajamäärät kasvaisivat seuraavasti:   
 
Kokonaispelaajamäärät (rekisteröityneet ja ei-rekisteröityneet): 
 
  • Kaikki: 510 909 palaajasta —> 642 756 pelaajaan 
Rekisteröityneet pelaajat: 
 
  • Kaikki: 136 227 pelaajasta —> 171 382 pelaajaan 
  • Tytöt/naiset 32 431 pelaajasta —> 51 286 pelaajaan 
  • Pojat/ miehet 103 684 pelaajasta —> 120 840 pelaajaan 
Näyttääkin siltä, että jalkapallomaana vauhdilla kasvavalla Suomella on kasvunvaraa, kun mittatikkuna pidetään Ruotsia. Samalla Suomi erilaistuu väkimäärältään. Seurat, jotka toimivat kasvukeskuksissa ovat tietysti kasvun näkökulmasta kovin eri tilanteessa kuin seurat, jotka toimivat väkimäärältään kutistuvissa ja ikärakenteeltaan ikääntyvillä alueilla.  
 
Silti oli kyse kasvua tavoittelevista tai olemassaolostaan taistelevista pikkukuntien seuroista, sama sääntö pätee molempiin. 
 
On pidettävä hyvä huoli heistä, jotka ovat nyt mukana.  
On aktiivisesti huolehdittava jäsenhankinnasta.  
 
Tarjoamalla toimintaa, jota nykyiset ja uudet jäsenet seuralta odottavat. 
 
Veli-Matti Rinnetmäki 
Kehityspäällikkö 
Palloliitto 

 
 
Lähteet:  
Suomen pelaajamäärät
Ruotsin pelaajamäärät  
Tyttöjen ja naisten pelaajamäärät 2001-2006: Väisänen, Anni 2019. Vertaileva tutkimus naisten jalkapallon kehityksestä ja nykytilasta Suomessa ja Ruotsissa.
 

KAIKKI strategiablogit