Helmareiden menestys ei ole syntynyt sattumalta – joukkuetta yhdistää pari merkittävää tekijää

Julkaistu

  • Maajoukkueet

Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa julkaisi huhtikuun puolivälissä uuden, päivitetyn maailmanlistan. Helmareiden sijoitus noudatteli tuttua kaavaa ollen jälleen pykälän korkeampi. Tällä kertaa helmikuussa EM-kisapaikan varmistanut naisten A-maajoukkue löytyi sijalta 24. 

Menestys ei ole sattumaa, vaan vuosien työn tulosta. Sen tietää tyttöjen ja naisten A-maajoukkueen mukana yli vuosikymmenen kulkenut Marko Saloranta.

– Käytännössä lähes kaikki ovat pelanneet nuorten EM- tai MM-kisoissa, pelanneet siellä oman ikäluokkansa huippuja vastaan ja menestyneet. Jo sieltä on kimmonnut usko, että pelejä pystyy voittamaan, Saloranta avaa.

Vuonna 1986 syntyneiden ikäluokka, johon Essi Sainio ja Tinja-Riikka Korpela kuuluvat, selvisi alle 19-vuotiaiden EM-kisoihin ja alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin. Kaksi vuotta nuorempana joukkueessa olivat naisten A-maajoukkueen kaikkien aikojen maalien tekijäksi noussut Linda Sällström ja Juventuksessa lukuisia mestaruuksia voittanut Tuija Hyyrynen. Vastikään kaikkien aikojen eniten maaotteluita pelanneeksi Helmariksi noussut Anna Westerlundkin oli mukana jo 2006 Venäjällä pelatuissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa mukana – kolme vuotta nuorempana.

– Nykyhelmareissa on kaksi selkeää runkoa. Seuraava oli vuonna 1994 syntyneiden ikäluokka, joka pelasi MM-kisoissa 2014, Saloranta muistuttaa.

Walesissa vuoden 2013 EM-kisoissa saavutettu välieräpaikka oikeutti vuotta myöhemmin MM-kisalippuun Kanadaan. Kisoihin valittu joukkue vilisi nyky-Helmareista tuttuja nimiä: Emma Koivisto, Ria Öling, Iina Salmi, Jenny Danielsson, Nora Heroum, Juliette Kemppi, Adelina Engman, vuotta nuorempina Natalia Kuikka ja Sanni Franssi sekä kaksi vuotta nuorempana Julia Tunturi.

Seuraava ikäluokka, joka on raivannut tiensä MM-viheriölle, on vuonna 2001-syntyneiden ikäluokka, jonka Saloranta luotsasi alle 17-vuotiaiden MM-kisoihin Uruguayhyn.

Toistaiseksi Uruguayssa marraskuussa 2018 pelanneista A-maajoukkuekutsun ovat saaneet Åland Unitediin täksi kaudeksi siirtynyt Dana Leskinen sekä Linköpingiin vaihtanut Anna Koivunen.

– Meidän on pakko valmistautua siihen, että nykyiset pelaajat eivät pelaa ikuisesti huipulla. Tinni (Korpela) ja Minna Meriluoto pelasivat kymmenen vuotta joka ainoan pelin kahdestaan, Saloranta huomauttaa.

Jatkuvaa kehittymistä

Saloranta on tehnyt pitkän uran naisten jalkapallon parissa. Naisten A-maajoukkueen mukana hän oli ensimmäistä kertaa apuvalmentajana vuonna 2009.

Jo sitä ennen Saloranta oli valmentanut alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkuetta. Naisten SM-sarjassa hän oli luotsannut Sporting Club Raision ja pronssille Hongan kolmesti mestariksi. Palloliiton palvelukseen hän siirtyi täysipäiväisesti vuonna 2011.

– Olympiakomitean tuki on ollut todella tärkeä. Kun minä tulin taloon, olin kolmas päätoiminen työntekijä naisten jalkapallon parissa Marianne Miettisen ja Andree Jeglertzin (naisten päävalmentaja vuosina 2010-2016) jälkeen. Myös Urhea on panostanut tähän pitkän aikaa. Jos OK ei olisi tehnyt ja uskonut, resurssimme olisivat paljon pienemmät. Olisi hankalaa olla tässä, Saloranta kiittelee.

Nykyään päätoimisesti naisten maajoukkuetoiminnoissa on mukana lisäksi kaksi aluevalmentajaa. Akatemiatoiminnan kautta yhteistyössä on mukana lukuisia ammattilaisia.

– Vaikka mukana on vasta kaksi päätoimista aluevalmentajaa, on heidän roolinsa ollut merkittävä jo pitkään. He tietävät, mitä kansainvälinen taso vaatii, sillä he vaikuttavat mukana nuorisomaajoukkueissa. Sitten he pystyvät auttamaan yksittäisiä pelaajia ja tukemaan seuroja alueella.

Aluevalmentajien merkityksen huomaa jo nykymaajoukkueesta.

–  Kun maajoukkuepelaajien kasvattajaseuroja katsoo, aika pienistä seuroista he ovat ponnistaneet.

Naisten jalkapallo kasvaa ja kehittyy maailmalla jatkuvasti, joten pelkkä nykytilanteeseen tyytyminen ei kuitenkaan auta.

–  Olemme kilpailijoitamme, esimerkiksi Englantia, Ruotsia ja Saksaa, jäljessä pelaaja- ja leirimäärissä. Yritämme paikata sitä alueleireillä. Aluevalmentajat pystyvät sitten auttamaan omilla alueilla myös seuroja. Sillä olemme pysyneet mukana.

Mutta kuinka varmistaa, että Suomi pysyy kehityksen mukana jatkossakin? Saloranta painottaa omaan sarjaan panostamisen tärkeyttä. EM-karsinnoissa pelanneesta joukkueesta vain Anna Westerlund ja Amanda Rantanen pelaavat kotimaan liigassa.

– Kehityspäällikkö Heidi Pihlaja on tehnyt hyvää työtä. On todella tärkeää, että liigaa saadaan entistä kovatasoisemmaksi. Seuroilla on oltava resursseja tukea pelaajien arkea.

Salorannan mukaan vielä lukiovaiheessa kaikki näyttää hyvältä ja harjoituksia on riittävästi.

 – Jos sen jälkeen seurat eivät pysty maksamaan palkkaa tai helpottamaan arkea, on kestämätön yhtälö yrittää kilpailla kansainvälisellä tasolla, kun opiskelee, pelaa ja työskentelee jossakin, jotta vuokran saisi maksettua ja ruokaa pöytään, Saloranta huokaa.

– Lopputuloksena on, että pelaajien urat ovat lyhyempiä. Moni lopettaa liian aikaisin, kun elämä menee liian hankalaksi.

poikien peleistä ratkaisu?

Moni nykyhelmareista on siis pelannut kansainvälisiä kovia pelejä jo nuoresta pitäen – ja tottunut myös menestymään niissä.  Moni on ponnistanut pienestä seurasta.

Monen kohdalla yhdistävä tekijä on myös poikien sarjassa pelaaminen.

– Se on ollut kaikille heille todella tärkeää, joiden omalla paikkakunnalla ei ole ollut riittävän kova taso. Ihan parhaat pääsevät omissa sarjoissaan liian helpolla. Poikien pelit ovat hyvä lisä, Saloranta näkee.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa Portlandissa ammatikseen pelaava kemiläislähtöinen Natalia Kuikka pelasi juniorina usein poikia vastaan.

Saloranta nostaa esiin nykyään Kristianstadsissa viihtyvän Eveliina Summasen.

– Lappeenrannassa pähkäiltiin, että naisten ja tyttöjen jengin taso ei ole hänelle paras kirittäjä. PEPO:n B-pojilla oli 1-divisioonassa todella hyvä joukkue. Se oli sopiva sattuma, ettei vielä yläasteiässä tarvinnut lähteä Helsinkiin, vaan sai olla kodin lähellä. Siihen tarvittiin valmentaja, joka uskoi ja auttoi sekä kova ympäristö, Saloranta kiittelee.

Ennen kesän 2022 EM-kisoja Helmarit pääsevät tositoimiin syksyllä käynnistyvissä MM-karsinnoissa. Avausottelussa Helmarit saa vastaansa Slovakian kotona 21. syyskuuta. 

Lue lisää Helmareiden otteluohjelmasta MM-karsinnoissa täältä >> 

 

 

 

  • Helmarit