Onnistuneessa harjoituksessa sekä hauskuus että oppiminen on maksimoitu. Lapselle pitää tuottaa harrastuksen parissa sopivasti haasteita ja onnistumisen elämyksiä.  Hyväksyvä ja yhtenäinen seurayhteisö ja joukkue on lapselle turvallinen paikka myös epäonnistua. Harrastuksen parissa lapsi kohtaa monenlaisia tuntemuksia. Positiivisten, negatiivisten, riemukkaiden tai harmittavien tuntemusten kokemukset sekä niiden hallintataidot tukevat lapsen kehittymistä myös ihmisenä.

 

"Fun, but not funny."

 

Lasten ja nuorten valmennuksessa on tärkeää muistaa, etteivät juniorit ole vielä aikuisia, eikä tiettyjä vaiheita prosessissa voi ohittaa vahingoittamatta samalla yksilön kehitystä sekä ihmisenä, urheilijana että jalkapalloilijana. Valmentajan on myös tiedostettava biologisen kypsymisen asettamat herkkyyskaudet, eli vaiheet, jolloin tietty ominaisuus kypsyy ja kehittyy tehokkaimmin ja varmimmin. Etenkin lapsuusvaiheen valmentajan tulee olla innostava sekä pystyä luomaan positiivinen ja turvallinen ilmapiiri, valmennuksen ollessa leikki- ja pelikeskeistä, monipuolisten yleisliikuntataitojen oppiminen ja lajiin kiintyminen keskiössä.

BLOGIT JA TEKSTIT:

Suomeksi

Englanniksi

VIDEOT:

PALLOLIITON MATERIAALIT:

PALLOLIITON VALMENNUSLINJAT ERI IKÄLUOKILLE:

Lisäksi Olympiakomitean Valmennusosaaminen -sivusto, jolta löydät käytännön työkaluja oman osaamisesi päivittämiseen ja jakamiseen, verkostoitumiseen ja kehittymiseen.

TAIDON OPETTAMINEN JA OPPIMINEN

Taidon opettaminen ja oppiminen voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: alku- eli kognitiivinen vaihe, harjoittelu- eli assosiatiivinen vaihe ja lopullisen oppimisen vaihe eli taidon automatisointi. Nykyaikaisen taidon oppimisen mallin mukaan oppiminen kehittyy jatkuvasti oppijan, opeteltavan taidon ja oppimisympäristön yhteisvaikutuksesta. Jotta lajitaito on mahdollista automatisoida, vaaditaan motoristen perustaitojen hyvää hallintaa. Kokonaisuutena opittu taito on kykyä suorittaa sama laji- tai yleistaitavuutta vaativa liike ilman epätasaisuutta muuttuvasta ympäristöstä ja häiriötekijöistä, esimerkiksi vastustajista, huolimatta. 

BLOGIT JA TEKSTIT

VIDEOT

JALKAPALLOVALMENTAJAN OPETUSTYYLEJÄ

1. Komentotyyli

Valmentaja tekee kaikki valinnat:

•Suunnittelee ja ohjaa toimintaa
•Jakaa opetettavat asiat, esim. taidot osiin
•Näyttää mallisuorituksen. 
•Määrää suoritustahdin ja ohjaa edistymistä
•Palaute ja arviointi on kaikille yhteistä 

Pelaaja:

• Suorittaa tehtäviä valmentajan mallien ja aikataulujen mukaisesti 
Avainasioita
•Ajan ja tilan tehokas käyttö
•Hallittavissa suuri pelaajamäärä
•Suuret toistomäärät
•Suoritustekniikan pysyvyys
•Edistyminen nopeaa
•Turvallisuusriskit pienet
•Tuntemattomien pelaajien kanssa toimiminen helppoa

2. Tehtäväopetus

Valmentaja:

•Suunnittelee ja käynnistää toiminnan
•Organisoi esim. erilaisia suorituspisteitä 
•Antaa palautetta ja arvioi toimintaa
•Palaute on useimmin henkilökohtaista

Pelaaja:

•Harjoittelee tehtäviä omaan tahtiinsa (työ-lepo -suhde)
Avainasioita
•Pelaajille vastuuta päätöksistä
•Enemmän autonomian kokemuksia
•Harjoitteiden määrä ja variaatio suurempi
•Korkea toistomäärä
•Yksilöllinen harjoittelu
•Yksilöllinen palaute
 

3. Pariohjaus

Valmentaja:

•Suunnittelee ja käynnistää toiminnan
•Antaa pelaajille esim. tehtäväkortin tai muistilistan toiminnan ja palautteen tueksi 
•Seuraa pelaajia ja arvioi parien työskentelyä
•Antaa palautetta erityisesti parin työskentelystä ja yhteistyöstä

Pelaajat:

•Harjoittellevat tehtävää siten, että toinen suorittaa ja toinen arvioi
•Antavat palautetta toisilleen valmentajan ohjeiden mukaisesti 
Avainasioita
•Sosiaalinen vuorovaikutus
•Pelaajat aktiivisia oppimisprosessissa
•Pelaajat tekevät päätöksiä
•Valmentajan jatkuva läsnäolo ei välttämätön
•Yksilöllinen palaute
•”Parhaiten oppii, kun joutuu opettamaan”
 

4. Itsearviointi

Valmentaja:

•Suunnittelee ja käynnistää toiminnan
•Esittelee arvioinnin kriteerit
•Antaa pelaajille esim. tehtäväkortin tai muistilistan toiminnan ja itsearvioinnin tueksi 
•Arvioi pelaajien tekemiä itsearviointeja
•Antaa palautetta pelaajan itsearvioinnista 

Pelaaja:

•Suorittaa tehtäviä omassa tahdissa
•Arvioi itsenäisesti omaa suoritustaan 
Avainasioita
•Itsearvioinnin opettelu
•Arvioinnin yksityisyys
•Sisäisen palautteen tunnistaminen
•Omien suoritusrajojen oppiminen
•Kehonhahmotuskyvun paraneminen
•Vastuun ottaminen omasta tekemisestä

5. Eriytyvä opetus 

Valmentaja:

•Suunnittelee vaativuudeltaan eritasoisia tehtäviä
•Käynnistää toiminnan 
•Arvioi osaavatko pelaajat valita sopivan vaatimustason

Pelaaja:

•Valitsee sopivan vaatimustason tehtävän 
•Suorittaa tehtäviä omassa tahdissa
•Muuttaa tarvittaessa vaatimustasoa omia kykyjään vastaavaksi
Avainasioita
•Yksilöllisyys
•Pelaajalle autonomiaa
•Pelaaja kokee pätevyyttä omalla tasollaan
•Sitoutuminen tehtävään
•Realismin ja kuvitelman ero selkiytyy
•Pelaajien tasoerot eivät haittaa
•Organisointi onnistuu, vaikka samoja välineitä ei ole kaikille käytössä
•Usein toimiva helposti ryhmän ulkopuolelle jääville pelaajille

6. Ohjattu oivaltaminen 

Valmentaja:

•Antaa tehtävän, johon pelaajat etsivät oikeaa ratkaisua
•Määrittelee toiminnan tavoitteen
•Esittää vaiheittain kysymyksiä, jotka johdattelevat oivaltamaan halutun ratkaisun
•Antaa pelaajille aikaa oivaltaa
•Kysymykset toimivat palautteena

Pelaaja:

•Suorittaa annettuja tehtäviä 
•Kokeilee erilaisia ratkaisumalleja
Avainasioita
•Pelaajat pääsevät itse ajattelemaan
•Oivaltaminen vahvistaa ymmärrystä ja oppimista
•Oivaltaminen lisää pätevyyden tunnetta
•Kognitiivinen sitoutuminen korkeaa
•Fyysinen kuormitus haluttaessa matala, mutta toiminnassa tekemisen tunne 
•Haastaa myös valmentajan ajattelemaan
 

 

7. Ongelman-ratkaisu 

Valmentaja:

•Suunnittelee harjoituksen teeman 
•Antaa pelaajille erilaisia ”ongelmia” ratkaistaviksi
•Antaa pelaajille aikaa ratkaisun etsimiselle
•Antaa palautetta kuinka ongelman ratkaiseminen onnistuu 

Pelaaja:

•Pohtivat tehtävää ja kokeilee erilaisia ratkaisuja 
•Ratkaisee ”ongelmia” omaan tahtiinsa 
Avainasioita
•Pelaajat pääsevät itse ajattelemaan
•Vahvistaa urheilijoiden luovuutta, rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta
•Kognitiivinen sitoutuminen suurta
•Haastaa myös valmentajan ajattelemaan

8. Erilaisten ratkaisujen tuottaminen 

Valmentaja:

•Määrittelee tehtävän, jota oppilaat pyrkivät ratkaisemaan mahdollisimman monella eri tavalla
•Hyväskyy kaikki ohjeiden mukaiset onnistuneet ratkaisut 
•Antaa palautetta korostaen sitä, miten erilaisia tai luovia ratkaisuja löydettiin.

Pelaajat:

•Kokeilevat erilaisia tapoja ratkaista tehtävä 
•Toimii yksin tai ryhmässä
Avainasioita
•Vahvistaa luovuutta ja ennakkoluulottomuutta.
•Pelaajat voivat olla lähtötasoltaan hyvin erilaisia
•Sopii myös tilanteisiin, joissa halutaan kehittää ryhmän yhteishenkeä ja yhteistyötaitoja
•Haastaa myös valmentajan ajattelemaan

9. Yksilöllinen ohjelma 

Valmentaja:

•Määrittelee vain aiheen tai teeman
•Voi auttaa hankkimaan tilat ja välineet
•Antaa palautetta urheilijan suunnitelmasta
•Tukee ja antaa palautetta tarvittaessa

Pelaaja:

•Tekee itse useimmat päätökset harjoittelustaan. 
•Suunnittelee ja toteuttaa aiheen mukaisen toiminnan
Avainasioita
•Pelaajalähtöisyys
•Ajattelua, kokeiluja, suorittamista, arviointia
•Korkea autonomia
•Opettaa vastuunottamista
•Sopii vanhemmille pelaajille tai pelaajille, jotka valmentaja tuntee hyvin

10. Yhteistoiminnallinen oppiminen

Valmentaja:

•Määrittelee aiheen tai teeman
•Määrittelee tarvittaessa roolit
•Antaa palautetta ryhmälle

Pelaaja:

•Työskentelee muiden kanssa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi
•Ryhmä etenee helposta vaikeampaan omassa tahdissa
Avainasioita
•Autonomia, pätevyys, yhteenkuuluvaisuus
•Voidaan yhdistää muiden tyylien kanssa
•Roolien vaihtaminen usein lisää tehokkuutta
•Yhteistyön oppiminen

PSYYKKINEN VALMENNUS JA PELAAJAN MOTIVOINTI

“Mielikuvaharjoittelu parantaa suoritusta jalkapallossa. Yleisellä ja lajispesifillä kognitiivisella mielikuvaharjoittelulla on positiivisia vaikutuksia suorituksiin harjoituksissa ja motivaatioon keskittyvällä harjoittelulla puolestaan suoraan kilpailusuorituksiin. Nuoret tekevät mielikuvaharjoittelua enemmän kuin vanhemmat pelaajat. Erilaisten kognitiivisten harjoitusten yhdistäminen on tehokkaampaa kuin yhteen keskittyminen.” Kilpa- ja Huippu-Urheilun tutkimuskeskus KIHU (2017).

Psyykkinen tai henkinen valmennus on valmentamisen osa-alue, jonka tulisi olla jatkuvasti mukana jokaisessa harjoituksessa ja päivittäisessä toiminnassa. Valmentaminen on ennenkaikkea ihmistuntemusta ja -johtamista: loogisesti johtaminen on helpompaa, mikäli johtaja, eli tässä tapauksessa valmentaja, tuntee pelaajansa ja ymmärtää myös henkisen hyvinvoinnin merkityksen. Koska psyykkisiä harjoituksia ei voi eristää muusta laji- ta oheisharjoittelusta, on tärkeää, että joukkue tiedostaa jokaisen yhteisen tapahtuman harjoittavan myös ryhmädynamiikkaa sekä yksilöiden henkisiä ominaisuuksia. Mieli liikuttaa lihaksia: tutustu siis oheisen linkin kautta psyykkisen valmennuksen ja motivoinnin perusteisiin.