Ykkösessä dominoinut HPS nousee ensi kaudeksi Subway Kansalliseen Liigaa

Julkaistu

  • Jalkapallosarjat

Helsingin Palloseura (HPS) nousee kauden 2020 päätteeksi Subway Kansalliseen Liigaan. Joukkue varmisti nousun 17.10. PKKU:ta vastaan, vaikka sarjassa on vielä jäljellä kaksi ottelukierrosta. HPS:n kapteeni Aino Lehtinen palaa ensi vuonna pääsarjatasolle lähes 10 vuoden jälkeen.

Seitsemässä vuodessa nelosdivarista pääsarjatasolle

Vuonna 2010 Aino Lehtinen voitti Suomen mestaruuden ja vuonna 2011 tuplamestaruuden PK-35 Vantaan riveissä. Sitten Lehtinen päätti, että jalkapallo kilpatasolla sai riittää. Hän lähti PK-35 Vantaasta, mutta kokonaan rakas laji ei saanut jäädä. Lehtinen liittyi kasvattajaseuransa HPS:n joukkueeseen, joka edusti tuolloin 4. divarissa. 

Vuonna 2013 HPS nousi 3. divariin ja heti seuraavana vuonna 2. divariin. Parin vuoden päästä HPS juhli jälleen nousua, kun joukkueen tie vei naisten Ykköseen. Lehtisen kevyt jäähdyttely nelosdivarissa oli nopeasti vaihtunut jälleen kilpatason pelaamiseen. 

Viimeiset kolme vuotta HPS oli tuomittu Ykkösen kolmannelle sijalle. Lopulta tänä vuonna HPS pääsi juhlimaan Ykkösen mestaruutta. Lehtisen mukaan heti ensimmäisestä ottelusta alkaen oli selvää, että HPS tulee menestymään tällä kaudella hyvin. 

– Koko alkukausi oli jännittävä, kun ei tiennyt koska päästään pelaamaan. Siitä huolimatta meidän valmistautumisemme sujui hyvin ja alusta asti olimme terävällä jalalla. Tästä kertoo sekin, että voitimme ensimmäisen ottelumme 12–0. Se oli kai sellainen myrskyvaroitus, Lehtinen naurahtaa. 

Erona aikaisempiin Ykkösen kausiin Lehtinen kuvailee joukkueensa suorittamisen olleen tasapainoista läpi kauden. Joukkue on tähän asti kärsinyt koko kauden aikana vain yhden tappion. Joukkueen henkinen kantti oli läpi kauden korkealla, mikä mahdollisti tasaisen suoriututumisen kentällä.

– Olemme olleet hyvin tasaisia. Vaikka pieniä pelillisiä notkahduksia kauden aikana tuli, meidän tasomme riitti huonoimmillaankin siihen, että pystymme ottamaan voittoja. 

Kansalliseen Liigaan astelee kokenut joukkue

HPS:n joukkueen runko on pysynyt pitkään samana. Joukkueesta löytyy runsaasti kokemusta pääsarjatasolta. Lehtinen ei ole läheskään ainoa joukkueesta, joka on pelannut aikaisemmin korkeimmalla sarjatasolla. Nykyisistä joukkuekavereista esimerkiksi Minna Pelkonen, Maiju Hirvonen, Anna Eld ja Dali Meller olivat Lehtisen kanssa voittomassa tuplamestaruutta PK-35 Vantaan punamustissa vuonna 2011. Nykyisiä HPS-pelureita on nähty myös muissa tutuissa pääsarjajoukkueissa.

– Keski-ikämme on suhteellisen korkea, vaikka muutamia nuoriakin pelaajia meillä on, Lehtinen kuvailee. 

Lehtinen itse on innostunut näkemään ja kokemaan pääsarjan menoa pitkän tauon jälkeen, vaikka aikanaan oli jo ajatellut, että pääsarjassa pelaaminen on hänen osaltaan nähty. 

– Odotan innolla, että pääsen kokeilemaan miten siinä vauhdissa pysyy pitkän tauon jälkeen. Silloin kun itse pelasin pääsarjatasolla, peli ei ollut kovin taktista. Niistä ajoista on menty paljon eteenpäin, Lehtinen pohtii. 

Tullessaan HPS:an “jäähdyttelemään” Lehtinen ei osannut koskaan kuvitella, että pelaisi vielä jonain päivänä Liigassa. Sama tilanne oli myös monilla muilla HPS:n kokeneilla pelaajilla. Helsinkiläisjoukkueen hyvä joukkuehenki on saanut monet jatkamaan ja innostumaan pelaamisesta uudelleen. 

“Emme tule kumartelemaan kenellekään”

Lehtinen ja koko HPS:n joukkue ovat innostuneita noususta. Lehtinen uskoo, että muutama HPS-pelaaja tulee loistamaan myös pääsarjatasolla. Kapteeni suosittelee laittamaan seurantaan ainakin Piipa Kämpin, Ella Andbergin, Dali Mellerin ja Jessica Kiviahon

– Piipa Kämppi on ehkä Ykkösen nopein pelaaja. Ella Andberg taas on viihdyttävä ja taitava pelaaja, joka tykkää pistää palloa puikoista. Dali Meller on myös todella taitava ja tekninen pelaaja. Myös meidän veskarimme Jessica Kiviaho on kehittynyt paljon ja ottanut aikamoisia unelmaseivejä, Lehtinen ylistää joukkuekavereitaan.

Lehtinen uskoo joukkueensa pelaavan suurella sydämellä myös ensi kaudella Kansallisessa Liigassa.

– Aiomme todellakin antaa kaikkemme, emmekä todellakaan tule kumartamaan ketään, Lehtinen päättää.