23-vuotias maalivahti koki nousu- tai putoamiskarsinnat neljänä peräkkäisenä syksynä, ja viimeiset niistä jäivät hänen muistoihinsa ikuisesti.
Ennätysyleisö pidättelee hengitystään 13. lokakuuta 2018, kun Ronald Karlsson valmistautuu vetämään ratkaisevaa rangaistuspotkua Musan Wembleyllä. Laukaus lähtee ja GBK-vahti Olli Nylund saa näppinsä väliin, mutta pallo kimpoaa yläkulmaan. Kentän laidoille pakkautuneet yli 2 000 katsojaa räjähtävät huutoon – MuSa nousee Ykköseen!
Isäntien Tomi Mikkelsson seurasi tätä hetkeä aitiopaikalta ja säntäsi välittömästi juhlimaan joukkuetovereidensa kanssa. Maalivahti nousi yhdeksi sankareista kotikaupungissaan, johon hän palasi Helsingissä vietetyn vuosikymmenen jälkeen.
Kenttäpelaajasta HJK:n edustuksen maalille
Mikkelssonin perhe muutti Porista pääkaupunkiin vuonna 2008. 11-vuotias poika oli saanut jo ensimmäiset futisoppinsa MuSa:n junioreissa, mutta HJK:hon siirryttäessä pelipaikka vaihtui.
– Olin aiemmin perusvarma laitapakki tai välihyökkääjä. En tiedä, miksi halusin kokeilla Klubissa veskarin paikkaa. Olin toki ollut maalissa nuorempana, kun potkimme kavereideni kanssa. Sille tielle jäin, ja valinta oli ihan hyvä. Olen huomannut, että tausta kenttäpelaajana on auttanut minua jalallisessa pelaamisessa, Mikkelsson toteaa.
Kun pelipaikka vakiintui, Mikkelssonin kehitys lähti tulevina vuosina huimaan nousuun. Hän harjoitteli HJK:n edustusjoukkueen kanssa jo 14-vuotiaana ja vakiinnutti pian paikkansa poikamaajoukkueissa. Kaudella 2015 hän debytoi edustuksen maalilla, kun HJK kaatoi HIFK:n Liigacupin välierässä.
Läpimurtonsa miesten peleihin Mikkelsson teki juuri kaudella 2015. 18-vuotias oli Toni Koskelan valmentaman Klubi 04:n ykkösmaalivahti, kun joukkue voitti Itälohkon. Nousukarsinnassa GrIFK antoi nuorelle ryhmälle kylmää kyytiä, mutta kausi oli kokonaisuudessaan menestys.
Klubi 04:n silloisista runkopelaajista muun muassa Sebastian Dahlström, Aapo Halme, Lassi Lappalainen, Lucas Lingman ja Leo Väisänen raivasivat myöhemmin tiensä edustusjoukkueeseen. Yhteensä 19 Kakkosen ottelussa pelannut Mikkelsson sen sijaan vaihtoi maisemaa.
– Siihen oli monta syytä. Olen aina halunnut urallani eteenpäin ja tuntui, että poljen hieman paikallaan. HJK:ssa oli loistava valmennus, enkä valita mistään. Polku edustukseen vain oli tukossa ja halusin nähdä, mitä muualla olisi tarjolla, Mikkelsson muistelee.
– Meillä oli kaudella 2015 loistava jengi, ja sitä porukkaa on ollut mukava muistella myöhemmin. Se oli hienoa aikaa. Olen monen pelaajan kanssa yhteyksissä, ja näemme toisiamme kaupungilla, kun käyn Helsingissä.
Liigadebyytti vaikeiden vammojen jälkeen
Maalivahdin uusi osoite oli Oulunkylässä, kun hän siirtyi Kakkosta pelanneeseen IF Gnistaniin. Sarjaotteluita kertyi lopulta vain kuusi Mikkelssonin kärsittyä loukkaantumisista. Hän seurasi nousukarsintoja katsomosta, kun ”Kipinä” kipusi Ykköseen. Vastassa oli mikäpä muukaan kuin miehen kasvattajaseura MuSa.
– Kyllä jätkiä on tullut tasaisin väliajoin muistutettua tuosta, vitsipohjalla toki. Nousu oli toki hieno juttu, mutta siitä vei hohtoa se, etten päässyt itse pelaamaan.
Loukkaantumiset jatkuivat myös kaudella 2017, eikä Mikkelsson saanut Ykkösen debyyttiään Gnistanin paidassa. Edessä oli paluu Töölöön, mutta tällä kertaa punaiseen leiriin.
Mikkelsson haki HIFK:sta peliaikaa ja sitä hän myös sai. Kausi oli menestyksekäs paitsi SM-pronssia voittaneissa A-pojissa myös Kakkoseen nousseessa reservijoukkueessa. Edustuksen vuosi päättyi sen sijaan pettymykseen, kun joukkue taipui FC Hongalle liigakarsinnassa. Liigadebyyttinsä lokakuussa tehnyt Mikkelsson katsoi vaihtopenkiltä, kun HIFK putosi Ykköseen.
HIFK:ssa Mikkelsson teki myös uransa toistaiseksi ainoan maalin. Nousun jo varmistanut reservijoukkue pelasi päätöskierroksella TiPS:n vieraana ja kärsi osittain saunaillan aiheuttamasta pelaajapulasta. Mikkelsson sanoi päävalmentaja Teemu Kankkuselle, että olisi valmis näyttämään taitojaan kenttäpelaajana.
– Heitin Teemulle, että minut voi laittaa lopussa kärkeen, mikäli haluaa maalin. Pääsin kentälle seitsemän minuutin ajaksi ja tein yhden maalin. Tein toisenkin, mutta se oli linjatuomarin mielestä paitsio. Pelin jälkeen totesin, että olen sanojeni mittainen mies, Mikkelsson muistelee.
– Olin ollut Gnistanissa puolisen vuotta sivussa vammojen takia. HIFK:ssa löysin peli-iloni ja itseluottamuksen. Sain harjoitella edarin kanssa ja kehityin paljon. Ennen kaikkea pääsin pelaamaan paljon, joten se oli hyvä kausi.
Onnistunut kotiinpaluu
Ehjien kuukausien jälkeen Mikkelsson pohti, mikä olisi oikea askel uran kannalta. Kakkosen MuSa otti häneen yhteyttä kauden loppupuolella ja Mikkelsson vakuuttui seuran toiminnasta. Vaikka hän oli viettänyt vuosikymmenen Helsingissä, MuSa:n joukkueessa oli paljon tuttuja kasvoja.
Ensimmäinen yhteinen vuosi oli kummallekin osapuolelle menestys – Mikkelsson piti yhdeksän nollapeliä 22 Kakkosen ottelussa ja MuSa porskutti lohkovoittoon. Kuten alussa todettua, nousukarsinnasta muodostui ikimuistoinen kokemus.
– Nousu oli hienoin hetki, mitä olen jalkapallourallani kokenut. Oli mahtavaa, että se tapahtui nimenomaan Musan Wembleyllä ja sain olla itse suuressa roolissa mukana. En muista itse ratkaisuhetkestä kovin paljoa, mutta olemme kelailleet koosteita myöhemmin. Se oli täydellinen mielihyvän hetki.
MuSa:a veikattiin tulevalla kaudella Ykkösen häntäpäähän, kuten sarjanousijoita yleensä. 24 ottelussa torjunut Mikkelsson sekä muu ryhmä osoittivat arviot täysin vääriksi – joukkue sijoittui komeasti viidennelle sijalle, eikä kolmen kärkeenkään jäänyt kuin viiden pisteen ero.
– Veikkaukset antoivat extralatausta, ja meillä oli paloa osoittaa olevamme hyvä joukkue. Valmistauduimme jokaiseen peliin erinomaisesti ja homma toimi kokonaisuutena todella hyvin. Noudatimme valmennuksen loistavia pelisuunnitelmia kurinalaisesti.
Viime kauden komea yleisökeskiarvo (1 052) ja seuran saama tuki vaikeina korona-aikoina kertovat, että MuSa on merkittävä paikallinen toimija. Mikkelsson kertoo viihtyvänsä kaupungissa erinomaisesti, eikä jatkosopimus seuran kanssa ollut vaikea päätös. Tuttu valmennus ja hyvät pelikaverit olivat suuressa roolissa päätöksenteossa.
– Tänne oli helppo jäädä. Haluan pelata hyvän kauden ja osoittaa tasoni Ykkösessä sekä edetä korkeammalle. Olen tehnyt koko talven ja kevään kovasti töitä sen eteen.
Vaikka Mikkelssonin tilastot hyökkääjänä ovat vakuuttavat, hän ei ole ehdottanut päävalmentaja Ville Ulaselle pelipaikan vaihtoa.
– Ehkä on kaikille parempi, jos olen jatkossakin tolppien välissä. Luotan meidän hyökkääjiimme. Ei sitä toisaalta tiedä, jos jossain matsissa tarvitaan maalia loppuhetkillä. Voisin kenties käydä yhden maalin puskemassa, mikäli tarve vaatisi.
Voit tukea MuSa:n toimintaa ostamalla fanituotteita, kausikortin tai tukilipun.
Kuva: MuSa