Viikon nettivieras: Jukka Pakkanen, osa 2

"Olin vuonna 63 parikymppisenä rahtilaivalla matkustajana. Laiva meni La Speziaan, Pohjois-Italiaan ja vei paperipuuta sinne", Pakkanen kertoilee ensitreffeistään rakkautensa, Italian, kanssa. "Mua naurattaa kun aina sama levy pyörii tässä…"

Pakkanen ei silti tajunnut rakastuneensa maahan ennen kuin palasi sinne vuosia myöhemmin. Tämä oli osoittautuvan hänelle merkittäväksi maaksi. "Ja nykyään kirjailijana se on mulle äärettömän tärkeä."

Pakkanen on jalkapalloinnostuksensa lisäksi pyöräilyn harrastaja, ajanut kilpaakin kymmenen vuotta. "Molemmat ovat suuria italialaisia urheilumuotoja ja ruokkivat toisiaan."

Innostus Italiaan "ei ollut missään tapauksessa jalkapallosta lähtöisin. Se oli olemassa jo kymmenen vuotta ennen pojan syntymää", Pakkanen kertoo ja viittaa neljättä kautta Veikkaajan Italian kirjeenvaihtajana toimivaan poikaansa Mitriin. "Jos häntä ei olisi kiinnostanut koko jalkapallo, niin voi olla että ei muakaan - en tiedä."

Pakkanen on aikoinaan selostanutkin Serie A:ta, mutta "jossakin vaiheessa tämä jalkapallossa toimiminen alkoi mennä vähän yli mulla ja kun en ole enää mikään nuori kundi, niin piti kerta kaikkiaan keskittyä siihen oleelliseen eli kirjoittamiseen."

"Inter suhteeni syntyi vuosien 78 ja 79 tienoilla. Tiesin tietysti Interin, Juventuksen ja Milanin -jalkapallorakkaus kun oli pojan kautta syttynyt pari vuotta takaperin." Ja sitten tuli urheiluruutu ja Pentti Salmi. "Siinä oli puoli minuuttia jostakin Inter-Juventus matsista, maalintekotilanne josta en muista tekikö Inter maalin vai päästikö mutta ne värit: sinimusta iski ja ajattelin että toi on mun seura -tämä on ihan selvä."

"Sitten tutustuin Interin historiaan, seuran luonteeseen ja olemukseen ja kaikki toimi juuri kuten pitää."

Mutta mutta. Pakkanen ei taidakaan olla vain yhden seuran mies vai miltä tämä kuulostaa? "Chievo uusi suuri rakkauteni -tai sanotaan että olen rakastunut Chievoon mutta rakastan Interiä. Chievon presidentti Luca Cambedelli, joka on aina ollut fanaattinen interisti, on sanonut että viime vuodet Interin kanssa eläminen on ollut melankolian ja masokismin sekaista."

Pakkanen myöntää tunteidensa samankaltaisuuden: "Nyt se taas johtaa sarjaa. Pahaa pelkään että melankolia ja masokismi alkaa taas", Pakkanen naurahtaa.

Myöhemmin haastattelussa Pakkanen intoutuu ylistämään Chievoa. "Joku Chievo on loistava esimerkki siitä; joku Veronan esikaupunkijoukkue nousee ensin Serie C:stä B:hen ja viime kaudella johtaa Serie A:ta ja on taas nousemassa omalle paikalleen. Aika pienellä budjetilla, valtavan hyvällä joukkuehengellä ja intohimolla. Aktiivisella, hyökkäävällä pelityylillä. Se on niin komeaa näiden kyynisten suurseurojen rinnalla." 

"Niin, Inter johti muistaakseni viime kaudellakin näihin aikoihin ja johti vielä viimeisellä kierroksella tauolla. Viimeisen ottelun viimeisellä jaksolla meni sitten mestaruus kuten on ollut monet kerrat aikaisemminkin. Nyt suuntaudun tyynesti ja varovasti, mutta kaikki ainekset on taas kerran viedä loppuun asti se."

Pakkasesta Interin pahin vastustaja on joukkue itse. Hän muistaa erään pelaajan verranneen joukkuetta valintamyymälään tai hullujenhuoneeseen, verrattuna paikalliskilpailija Milaniin joka on aina ollut tyyni: välillä huonompi, välillä erittäin hyvä. "Mutta Inter on aina ollut levoton ja rauhaton -se kuuluu sen luonteeseen."

Pakkasesta Interin ongelma pelaaja- ja valmentajapolitiikassa on ollut jatkuvuuden puute; rahaa säästelemättä hankituista huippuvalmentajista ja pelaajista ei ole vain muodostunut joukkuetta.

Se että duo Inter ja Milan on kärjessä on harvinainen tilanne, Pakkanen muistuttaa. Pakkasen viha kohdistuu nykyään enemmän "Vanhaan rouvaan" eli Juventukseen. "En noteeraa Milania millään tavalla: se nyt on siinä ja sen täytyy olla. Sitä paitsi se pelaa hirveän hyvin."

Juventukseen taas kiteytyy joitakin italialaisen jalkapallon ikäviä puolia, "tärkeilyä, valittamista ja sitten jatkuva kysymys ostaako Juventus tuomareita, koska Juvelle vihelletään niin paljon epäselviä, kyseenalaisia tilanteita. OK, tietysti niitä vihelletään kaikille, mutta kyllä tämä on Italiassa sellainen puheenaihe. Vanha La Vecchia Signora, josta perinteisesti kaikki pitää, on kyllä viime vuosina muuttunut." 

Pakkanen ei tosiaan ole mikään tulikiveä höyryävä-kannattaja, vaikka Interin rakkaudekseen tunnustaakin. Itse asiassa hän myöntää olevansa "vähän samaa mieltä" Interin pelin tylsyydestä, vaikka hän ei televisiosta joukkuetta olekaan nähnyt. "Luen vain lehdestä millaista se on ja kuulen Mitriltä."

Hector Cuperin ajatus, että pisteet ovat tässä vaiheessa kautta tärkeimpiä, ei kuitenkaan särähdä Pakkasen korvassa. "Nyt pelaajien ja kaikkien asennoituminen on ikään kuin jokainen ottelu olisi Mestareiden liigan loppuottelu - sen viimekeväisen katastrofin jälkeen. Ymmärrän että kauniin pelin kustannuksella pisteitä, pisteitä - kyllä se peli tulee sieltä sitten." Ja Rosenbogia vastaan peli Mestareiden liigassa oli hyvä, Pakkanen kehuu.

Edes toimittajan vihjaus, että AC Milan pelaa nättiä peliä ei saa Pakkasta menettämään mielenmalttiaan, tuskin edes lämpenemään. "Joo, sitä Mitri on kirjoittanut ja sanonutkin. Ne ovat ihan tietoisesti Milanissa reagoineet syytöksiin, että Italiassa pelataan tylsää, ylitaktista ja ylivarovaista peliä ja pyrkineet toisenlaiseen. Niin kuin Trapattonin maajoukkue."

"Mutta kyllä Cuperkin käyttää tarvittaessa kolmea kärkeä. Hänellä on Vieri, Crespo ja Recoba siinä takana", Pakkanen hieman puolustelevasti sentään toteaa.

"Jalkapallo-olennon elämän ydin on oma seura ja oma joukkue, muu on marginaalista ja perifeeristä", kirjoittaa Pakkanen eräässä novellissaan. "Kai se mun piikkiin menee eikä minkään fiktiivisen henkilön. Jos on tosiaan jalkapallo-olento niin…en mä ihan tollanen ole, kyllä mulla on ironiaa ja itseironiaa tähän touhuun. Mutta kyllä se on seuran ja joukkueen kanssa elämistä läpi vuoden."

Pakkanen on myös myötämielinen toimittajalle, joka kysyttäessä vastaa suosikkijoukkueekseen Norwich Cityn, Englannista. "Mäkin yhä enemmän arvostan ja pidän siitä enkä vain sen takia että sen taso on parantunut. Vaan siinä on kyllä jokin; se on niin vanhaa ja siinä on kyllä jokin: se perinne ja gloria joka sillä on", Pakkanen analysoi suhdettaan Englantilaiseen jalkapalloon. "Se on niin reilua ja avointa, verrattuna nykyitalialaiseen ylitaktiseen peliin."

Seuraavassa osassa Suomalainen jalkapallo, Italian maajoukkue ja tulevaisuuden suunnitelmat -ja Turun Inter! JUKKA VISKARIAnna palautetta artikkelista: [email protected]