Tim Sparv, 34, järjesti 20.12.2021 lehdistötilaisuuden, jossa hän ilmoitti päättävänsä upean pelaajauransa. Lopettamisesta on ehtinyt kulua muutama viikko eikä entisen Huuhkaja-kapteenin mieli ole muuttunut. Kokonaisuudessaan hän katsoo uraansa hyvillä mielin ja odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Sparv johdatti kesäkuussa Huuhkajat kapteenina miesten A-maajoukkueen historian ensimmäiseen arvokisaotteluun ja heinäkuussa hän teki HJK:n kanssa pelaajasopimuksen, joka olisi option kanssa jatkunut myös ensi vuoden. Loukkaantumiset johtivat kuitenkin siihen, että hiljalleen kypsyi päätös lopettamisesta, joka konkretisoitui joulukuussa.
- Lopettaminen tähän kauteen ei ollut ajatuksissa, kun kesällä palasin Suomeen ja ajatuksissa oli vielä pelata myös ensi kaudella. Syksyn aikana tuli kuitenkin selväksi, että polvi ja kroppa ovat niin huonossa kunnossa, ettei päätös lopettamisesta ollut vaikea. Se oli itse asiassa iso helpotus. Minulla oli niin paljon kipuja eikä minulla ollut enää hauskaa pelata eikä olla kentällä. Pukukopissa oli hauskaa heittää juttuja ja keskustella, mutta jalkapallosta en pystynyt enää nauttimaan polven takia, Sparv avaa lopettamispäätöstään.
- Tietenkin olisi ollut mahdollisuus käydä uudessa leikkauksessa ja aloittaa uusi kuntoutusjakso, mutta se ei oikein motivoinut. Lisäksi siinä ei ollut takuita, että polvi tulisi senkään jälkeen kuntoon, kapteeni jatkaa.
Lopettamispäätöksen jälkeen Sparv on perheineen asettunut puolisonsa kotikaupunkiin Prahaan ja hiljalleen elämä on alkanut löytää arkirutiinia pelaajauran jälkeen. Vielä lopettamispäätös ei ole kaduttanut eikä pelikentälle ole ollut ikävä. Hän kuitenkin tiedostaa, että todellisuus saattaa iskeä vielä kasvoihin pienellä jälkiviiveellä.
- Tähän asti on mennyt hyvin. Tässä on tietenkin ollut jouluhässäkkää ja muuta tekemistä, niin ei ole ehtinyt tulla sellaista hinkua takaisin kentille. Olen saanut monilta kavereilta ja entisiltä pelaajilta viestejä, että lopettaminen voi olla vaikeaa, vaikka se ehkä nyt tuntuu helpolta. Ehkä olen ollut hieman naiivi ajatellessani, että olen valmistautunut tähän hyvin ja ehkä se ottaa aikansa ennen kuin se kunnolla iskostuu, mutta tähän mennessä on mennyt ihan hyvin. Katselin kuvia, kun FC Midtjylland oli palannut harjoituksiin ja siellä on aina kahtena ensimmäisenä päivänä testit. Täytyy sanoa, ettei niitä ainakaan ollut ikävä, Sparv naurahtaa.
Upea ja menestyksekäs ura takana
Sparv aloitti jalkapalloilun Oravaisissa Norvalla FF:n joukkueessa. Sieltä hän siirtyi 16-vuotiaana Southamptonin junioriakatemiaan, ja siitä alkoi pitkä aikakausi ulkomaan kentillä, jonka katkaisi vain puolen kauden lainavisiitti VPS:ssa vuonna 2008.
Ulkomaan kentiltä karttui kokemusta Southamptonin lisäksi ruotsalaisesta Halmstads BK:sta, hollantilaisesta FC Groningenista, saksalaisesta Greuther Fürthistä, tanskalaisesta FC Midtjyllandista sekä kreikkalaisesta AE Larissasta.
Maajoukkueurallaan Sparv pelasi yhteensä 84 A-maaottelua johdattaen Huuhkajat ensimmäistä kertaa historiassaan arvokisoihin. Hän toimi myös Pikkuhuuhkajien kapteenina vuoden 2009 EM-kilpailuissa.
Uraansa Sparv katsoo levollisin mielin. Hän kokee saaneensa koneestaan irti kaiken sen mikä saatavissa oli.
- Minulle jäi kokonaisuudessaan hyvä maku urastani. Olen ylpeä siitä mitä olen saanut kokea etenkin maajoukkueen kanssa ja mitä olen saavuttanut. Lopputurnauspaikka oli tietenkin sellainen uran kohokohta. Iso osa identiteettiäni oli edustaa maajoukkuetta ja Suomea, ja olin siitä aina ylpeä.
- Seurajoukkuetasolla minulla oli tietenkin uran alkuvaiheilla isompia unelmia kuin mihin lopulta päädyin. Tein kuitenkin kaikkeni sen eteen, että olisin päässyt pelaamaan isompiin sarjoihin. Tällä kertaa se ei vain riittänyt. En ole siitä katkera, etten päässyt pidemmälle, vaan tyytyväinen että sain kokea eri maita sekä eri kulttuureja ja oppia niistä ja saanut paljon informaatiota. Olin 18 vuotta ulkomailla ja mielestäni se on aika kova suoritus.
Historiallinen kapteeni
Sparv teki Suomen paidassa kapteenina monella tapaa historiaa. Hän oli kapteenina, kun Pikkuhuuhkajat pelasi ensimmäistä kertaa arvokisoissa. Sama toistui myös Huuhkajien kanssa. Lisäksi hän on ainoa suomalaismiespelaaja, joka on toiminut kapteenina kaikissa juniori-ikäluokissa aina A-maajoukkueeseen saakka. Lisäksi hän on kantanut kapteeninnauhaa myös useissa seurajoukkueissaan.
Sparv kertoo kasvaneensa kapteeniksi ajan myötä.
- Uran alussa en ehkä ollut hyvä kapteeni tai johtaja. Yritin näyttää kentällä esimerkkiä, tsempata muita, juosta ja taistella, Sparv miettii vaatimattomana.
Sparv on saanut myös pelata hyvien kapteenien alaisuudessa.
- Minulla oli maajoukkueessa monta hyvää kapteenia kuten Sami (Hyypiä), Litti (Jari Litmanen) ja Nikke (Niklas Moisander). Myös nykykapteenisto, jossa oli Paukku (Paulus Arajuuri), Luke (Lukas Hradecky) ja Joona (Toivio), oli erittäin hyvä ja sparrasimme toisiamme. Olemme ihmisinä aika erilaisia, mutta oli hyvä, että näimme asioita myös toisella tapaa. Se avasi silmiä.
- Seurajoukkueessa muistan ruotsalaisen Andreas Granqvistin, joka toimi Groningenissa kapteenina. Hän oli kentällä aina sellainen johon voi luottaa. Hän oli tosi vaativa ja kunnianhimoinen sekä kentällä sellainen johtaja. FC Midtjyllandissa Kristian Bach Bak oli sellainen joka nousee esiin. Näki, että se oli hänen seuransa, jota hän oli edustanut pienestä saakka. Hän oli aina jokaisissa treeneissä ja peleissä ensimmäisenä paikalla.
Sparvin mukaan hyvällä kapteenilla on oltava monta ominaisuutta.
- Yksi kapteenin tärkeistä ominaisuuksista on laittaa oma ego sivummalle ja pystyä katsomaan isompaa kuvaa ja ajatella joukkueen parasta. Luoda sellainen ympäristö, jossa kaikilla on hyvä ja turvallista olla, ja jossa kaikki voivat olla oma itsensä ja pitää hauskaa. Hyvä johtaja kuuntelee myös muiden mielipiteitä ja toimii linkkinä pelaajien ja valmentajien välissä.
Sparv toimi kentällä eräänlaisena valmentajan jatkeena. Pelipaikaltaan keskikentän keskustasta hän pääsi kentän ytimestä ohjaamaan peliä ja pitämään vaatimustasoa yllä. Tarkoitukseton huutaminen ei kuitenkaan kuulunut Sparvin johtamistapaan.
- Jalkapalloympäristö on muuttunut ja sellaisten asioiden kanssa pitää tasapainotella. Pelaajilta voi vaatia, mutta se pitää tehdä oikealla tavalla. Ei ole järkeä vain huutaa huutamisen vuoksi ja huutaa negatiivisia asioita. On tärkeä mennä kannustamisen kautta. Joukkueissa on paljon erityyppisiä ihmisiä, ja kaikilla on hyviä ja erilaisia vahvuuksia. Mielestäni ne ovat sellaisia asioita, joita pitää pystyä ottamaan huomioon.
Kapteeniin kohdistuu usein myös suurempi huomio, kuin joukkueen muihin pelaajiin. Kapteenin on oltava median käytettävissä, hän kommunikoi pelin aikana erotuomareiden kanssa ja toimii linkkinä valmennuksen ja pelaajien välillä. Lisäksi kannattajien katseet kohdistuvat usein ensimmäisenä kapteeniin, kun asiat kentällä eivät suju heidän toivomallaan tavalla. Vastuu on iso ja tuntuu myös kovimmissakin pelaajissa.
- Täytyy myöntää, että välillä se vastuu painaa. Kapteenina sinulta vaaditaan paljon enemmän kuin esimerkiksi sellaiselta, joka on juuri tullut joukkueeseen. Se on vaativa rooli johon kohdistuu paljon paineita ja odotuksia. Erityisesti maajoukkueessa, kun se on kansalle niin iso ja tärkeä juttu. Täytyy myöntää, että joskus se paine on tuntunut koko kropassa.
- Samaan aikaan se on kuitenkin aina motivoinut minua ja olen pelannut parhaimmillani, kun olen saanut vastuuta ja paineita. Se antaa buustia, kun on odotuksia ja se motivoi sekä inspiroi minua parhaaseen tulokseen.
Sparv kiittääkin maajoukkueuransa alkuajan valmentajiaan, jotka valmistivat häntä tulevaisuuden haasteisiin.
- Olen kiitollinen monelle, mutta etenkin Timo Liekoskelle ja Hannu Haveriselle, kun nousin ensimmäistä kertaa maajoukkueen mukaan. He ottivat minut heti hyvin vastaan ja olivat tärkeä palanen omassa kehityksessäni sekä antoivat nauhankin käteen aika nopeasti.
Maajoukkue hyvissä käsissä jatkossakin
Maajoukkue koki isoja muutoksia syksyn aikana, kun kapteenistosta poistui peräti kolme kokenutta johtajaa. Sparv ei ole kuitenkaan tilanteesta huolissaan.
- En pelkää sitä, etteikö joukkueessa olisi johtajuutta jatkossakin. Joukkueessa on paljon hyviä tyyppejä, jotka voivat nousta niille paikoille. On mielenkiintoista nähdä miten se vaikuttaa joukkueen dynamiikkaan. Siinä on vähän sama tilanne kuin silloin, kun Nikke (Moisander), Perpa (Perparim Hetemaj), Alex (Ring) ja Kallu (Kari Arkivuo) lopettivat. Siihen jäi iso aukko silloin, mutta sekin saatiin täytettyä.
Toivio ja Arajuuri pääsivät hyvästelemään maajoukkuepaidan täyden Olympiastadionin edessä MM-karsintojen päätösottelussa. Vaikka Sparvin lopettamisilmoitus tuli lehdistötilaisuudessa, ei hän ole siitä pahoillaan. Hänkin tulee samaan vielä mahdollisuuden hyvästellä upeat kannattajat tänä vuonna tilanteen salliessa.
- Ei se jäänyt kaivelemaan, vaan olin iloinen heidän puolestaan, että he saivat jättää hyvästit täyden Olympiastadionin edessä Ranskaa vastaan. He ovat olleet isossa roolissa maajoukkueessa monta vuotta, ja olin todella iloinen heidän puolestaan. Olen tyytyväinen lopettaessani urani tällä tavalla. Ehkä kesällä pääsen sitten omalta osaltani kiittämään faneja, mutta tällä kertaa kentän laidalta.
Lähitulevaisuuden suunnitelmat selkeät
Sparvin lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat kirkastuneet, mutta pidemmän aikavälin suunnitelmat ovat vielä auki. Se on kuitenkin varmaa, että valmentaminen kiinnostaa jatkossa.
- Ensin laitetaan polvi kuntoon ja sen jälkeen suunnitelmat ovat aika selkeät. Minulla alkavat ylioppilaskirjoitukset maaliskuussa ja niihin tulee nyt opiskeltua ja luettua. Sitten aloitan tshekin kielen opinnot.
- Lisäksi minulla on ideana käydä tutustumassa eri jalkapalloympäristöihin
Euroopassa, kun tilanne sen sallii. Haluan käydä keskustelemassa vähän jalkapallosta ja hakemassa lisää oppia valmennuksesta, sillä sitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Se mitä ja missä, ovat vielä kysymysmerkki. Haluan kuitenkin valmentaa jatkossa ja työskennellä nuorten kanssa. Urani loppupuolella sain jakaa kokemuksiani ja oppiani nuorempien pelaajien kanssa, ja näen sen inspiroivana tällä hetkellä.
Etenkin uransa loppupuolella Sparv otti voimakkaasti kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Sparv toi esiin tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, rasisminvastaisuutta ja Qatarin MM-kilpailujen siirtotyöläisten asemaa. Jalkapallon kansainvälinen pelaajayhdistys palkitsi hänet Players Voice –palkinnolla ja lisäksi hän sai kotimaisen jalkapalloilun suurimman kunnianosoituksen Captain’s Ballin. Palkintosade sai jatkoa torstaina, kun hänet palkittiin Urheilugaalassa Vuoden esikuvana.
Sparv aikoo jatkossakin olla aktiivinen yhteiskunnallisten asioiden suhteen, mutta todennäköisesti pienemmässä mittakaavassa.
- Se muuttuu varmasti jollain tavalla jatkossa, kun ei ole koko ajan mediahässäkkää tai mikrofonia nenän edessä. En kuitenkaan lopeta puhumasta tärkeistä asioista, mutta maajoukkueen kapteenina joudut olemaan aika paljon median edessä.
- Minua kiinnostivat muutkin asiat kuin pelkästään pallon potkiminen ja siitä sitten seurasi sellainen lumipalloefekti. Siinä on pystynyt vaikuttamaan siihen, että me urheilijat olemme mukana yhteiskunnallisessa dialogissa. Olen jatkossakin käytettävissä, jos mielipiteeni vielä kiinnostavat, mutta nyt otan ensin vähän tilaa ja rauhaa itselleni sekä perheelleni. Mediarumba tuossa loppuvuodesta oli aika hullua ajoittain, Sparv toteaa.