Miesten Suomen Cupin finaalia ei tällä kaudella päästä pelaamaan suunnitellusti toukokuussa. Cupin finaalit on kuitenkin pitkään perinteisesti pelattu myöhään syystalvella: myös historian ensimmäinen Suomen Cup -finaali pelattiin 20. marraskuuta 1955. Tällöin vastakkain olivat Helsingin Palloseura ja Haka Valkeakoskelta.
Idean Suomen Cupin perustamisesta sai Palloliiton silloinen puheenjohtaja Juuso Walden, joka oli innokas brittijalkapallon ystävä. Suomen Cupin esikuvana toimikin Englannin perinteinen FA Cup. Suomen Cupin perinteikäs palkintopokaali on nimetty Antero Nymanin muistopalkinnoksi - insinööri Antero Nyman menehtyi pari vuotta ennen ensimmäistä Suomen Cupia.
Ensimmäinen Suomen Cup järjestettiin hyvin nopealla aikataululla. Mestaruussarja, eli Veikkausliigan esi-isä, päättyi vuonna 1955 jo lokakuun puolivälissä. Tämä oli ongelmallista, sillä maajoukkueella oli edessään kuukauden päästä pelattavaksi määrätty ottelu Jugoslaviaa vastaan. Kautta päädyttiin pidentämään uudella kilpailulla, Suomen Cupilla.
Suomen Cupiin osallistui ensimmäisenä vuonna 31 joukkuetta, joista finaaliin tiensä raivasivat HPS ja Haka. Haka oli ensimmäinen Suomen Cupin voittoa juhlimaan päässyt joukkue, sillä se kaatoi HPS:n finaalissa 5-1. HPS:n ainokaisesta vastasi suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen vuonna 1993 nostettu Kai Pahlman, jonka nimeä tänä päivänäkin kantaa 15-vuotiaiden SM-turnausta vastaava turnaus. Suomalaisen jalkapallon legendoja esiintyi myös Hakan joukkueessa. Esimerkiksi neljä kertaa Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi valittu Juhani Peltonen iski yhden Hakan maaleista. Peltonen oli ensimmäinen suomalainen jalkapalloilija, joka pelasi Saksan Bundesliigassa. Laitahyökkääjän tontilla useimmin esiintynyt Peltonen pelasi kausina 1964–1966 Hamburger SV:n riveissä 38 ottelua tehden niissä kuusi maalia.