Minna Kauppinen näkee pitkän pelaajauran tuoneen hänelle kärsivällisyyttä, paineensietokykyä ja sisukkuutta. Nämä ominaisuudet ovat tulleet tarpeen korona-aikana, kun virus on ravistellut juniorijalkapalloilua.
Yli 300 jalkapallojoukkuetta sai toissa viikolla hyviä uutisia, kun perinteisen Stadi Cupin järjestäminen vahvistettiin. Viime kesänä turnaus jouduttiin perumaan, ja vallitseva koronavirustilanne piti jännitystä yllä myös tänä keväänä – kaikesta huolimatta jalkapallojuhla alkaa torstaina 10. kesäkuuta.
Stadi Cupin toiminnanjohtaja Minna Kauppinen (omaa sukua Meriluoto) iloitsee siitä, että turnaus saadaan järjestettyä. Helmareiden entinen luottovahti aloitti pestissään vuonna 2018, ja on nauttinut monipuolisesta toimenkuvasta.
– On ollut hienoa päästä kehittämään yhtä perinteisintä tyttöjen urheilutapahtumaa Suomessa. Minulla on erityistä, että saan tehdä töitä tärkeän asian parissa. Olen itsekin pelannut juniorina Stadi Cupissa, joten minulla oli turnauksesta myös aiempaa kokemusta ennen työtäni, Kauppinen kertoo.
Kauppinen päätti hienon pelaajauransa kauteen 2018, minkä jälkeen hän on pysynyt tiiviisti jalkapallon parissa. Stadi Cupin lisäksi hän on mukana HJK:n B-tyttöjen maalivahtivalmennuksessa ja yläkoululeirin valmennuksessa Tanhuvaaran Urheiluopistossa.
– Haluan viedä tyttöjen ja naisten jalkapalloa eteenpäin, ja nämä ovat hyviä väyliä sille. Toivon, että tytöt saavat futiksesta sellaisia elämyksiä, että palo lajiin syttyisi moneksi vuodeksi. Talvi oli kaikille vaikeaa, ja on hienoa, että joukkueet pääsevät pian harjoittelemaan ja pelaamaan yhdessä.
Menestystä länsinaapurissa
Turun Nappulaliigan ja Turun Tovereiden kasvatti oli nuorena tyttömaajoukkueiden vakiokasvo, ja kantoi Suomi-paitaa kaikkiaan 42 kertaa ennen A-maajoukkuedebyyttiään. Arvokisat hän pääsi kokemaan juniorina kerran, kun Suomi toimi U19-EM-kisojen emäntänä kesällä 2004.
– Se oli hieno kokemus, vaikka hävisimme kaikki pelit. Ei ollut kivaa kaivella palloa maalista, mutta se varmasti antoi nuorille pelaajille paljon siinä vaiheessa uraa. Vastustajat olivat kovia – minusta on esimerkiksi yksi kuva, kun taistelen Anja Mittagin kanssa, Kauppinen kertoo.
– Saimme silloin olla ensimmäistä kertaa Tinnin (Tinja-Riikka Korpela) kanssa maalivahtikaksikkona. Sitä on ollut siistiä miettiä etenkin jälkikäteen, kun miettii pitkää yhteistä matkaamme Helmareissa.
Kauppinen nousi Helmareihin vuonna 2005 edustaessaan pietarsaarelaista FC Unitedia, jonne hän oli siirtynyt SC Raision kautta. Nuorelle maalivahdille oli hieno paikka päästä pelaamaan Laura Kalmarin, Sanna Valkosen ja Anne Mäkisen kaltaisten Helmareissa jo rutinoituneiden pelaajien kanssa. Suomi oli yltänyt muutamaa kuukautta aiemmin EM-kisojen välieriin, joten joukkueessa riitti laatua.
– Se oli älyttömän iso juttu. Olin nähnyt suuren osan pelaajista kesän EM-kisoissa, ja olinkin yhtäkkiä heidän joukkuetoverinsa. Vaikka olin pelannut SM-sarjaa ja käynyt läpi nuorisomaajoukkueputken, jännitti minua kovasti mennä esikuvieni mukaan.
Maajoukkuedebyyttiään Kauppinen sai odotella vuoteen 2006, ja ulkomaille hän ponnisti kaudeksi 2008. Osoitteena oli Allsvenskan-seura Umeå Södra, joka putosi pääsarjasta kauden päätteeksi. Joukkueen kehno menestys ei mennyt maalivahtipelin piikkiin, sillä Kauppinen nousi heti debyyttikaudellaan sarjan parhaimpien maalivahtien joukkoon.
Radiosportenin äänestyksessä Kauppinen valittiin ”kentän paras” -äänestyksen kuudenneksi. Saavutuksesta kertoo jotain se, että suomalainen jakoi sijoituksen maailman parhaaksi pelaajaksi valitun Martan sekä Saksan maajoukkuevahti Nadine Angererin kanssa.
"EM-kisat antavat kaikelle boostia”
Neljää eri ruotsalaisseuraa urallaan edustanut Kauppinen sai useimmiten nauttia selkeästä ykkösvahdin paikasta seuroissaan, mutta maajoukkueessa kilpailutilanne oli kivikova. Kauppinen sekä Korpela muodostivat muun muassa vuosien 2009 ja 2013 EM-kisoissa maalivahtikaksikon, jollaista monella muulla Euroopan maalla ei ollut.
– Uskon, että kilpailumme oli tosi positiivinen juttu omalle motivaatiolleni sekä kehittymiselleni. Halusin aina päästä pelaamaan maajoukkueessa, ja tiesin, että joudun tekemään täysillä hommia arjessa päästäkseni maalille. Joukkue oli minulle niin tärkeä, että sain voitoista mahtavia fiiliksiä, vaikka olisin ollut penkillä, Kauppinen sanoo.
– Tinni oli paras mahdollinen ”kilpakumppani”, jos näin voi hyvällä tavalla sanoa. Pystyimme sparraamaan toisiamme tosi hyvin ne vuodet, ja yhteishenkemme pysyi loistavana. Kun oli toisen vuoro pelata, toinen tsemppasi. Kiitos kuuluu myös muille maalivahdeille – olen aina saanut toimia maajoukkueessa hyvässä veskariporukassa.
Korpela lähestyy kovaa tahtia sadan A-maaottelun rajapyykkiä, ja on monen suomalaisen jalkapallojuniorin esikuva. Helmareista löytyy muitakin mainioita roolimalleja, jotka nähdään kesällä 2022 pienen tauon jälkeen arvokisoissa – Kauppinen näkee, että EM-kisapaikka oli suomalaiselle jalkapallolle äärimmäisen merkittävä.
– On todella tärkeää, että on naispelaajia, joita seurata. Kisat antavat kaikelle boostia, ja esikuvat nousevat vielä selkeämmin esille. Helmareiden ja Kansallisen Liigan näkyvyys on muutenkin mennyt tosi paljon eteenpäin, kun pelejä on voinut entistä paremmin seurata suorana, Kauppinen toteaa.
– Tyttöpelaajien on nykyään mahdollista löytää ja seurata omia idoleitaan myös somessa. Minun ensimmäiset futismuistoni ovat Maradonasta – nykyään tytöt voivat unelmoida pelaavansa samalla tavalla kuin Tinni tai Eve Summanen. Siinä on tosi iso ero.