Suomi osoitti lohkovaiheen ratkaisuottelussa Sloveniaa vastaan piinkovaa työmoraalia ja keskittymiskykyä. Slovenialla oli ennestään arvokisakokemusta kovista paikoista, mutta Suomi toisti saman tempun kun kolmesti arvokisakarsinnoissa: viimeisestä ottelusta pakkovoitto ja jatkopaikka. Tällä kertaa vaan vastus ja panokset olivat edelliskertoja kovemmat. Paikka kahdeksan parhaan joukossa on ansaittu tulos – nälkää on pidemmällekin.
Suomi lähti perjantain ratkaisuotteluun lohkon jumbosijalta selkä seinää vasten. Aiemmat ottelut Groningenissa olivat suoneet pistepussiin ehdottoman minimitavoitteen: tasapelin ja tappion siten, ettei jatkopaikka ollut karannut. Kokenut arvokisakävijä Slovenia oli pelannut lähes erinomaisesti Kazakstania ja Italiaa vastaan.
Futsal on tietotaitoa, päätöksentekoa ja riskinhallintaa
Suomen pelisuunnitelmaan kuuluivat jälleen muun muassa kolmen ketjun energinen prässi, tuki Slovenian laitahaastojen varalle ja tinkimätön vääntö kaksinkamppailuissa. Yksikään elementti ei ollut toiminut täysin maanantaina Kazakstania vastaan. Erona olisi se, että Slovenia ei ole taidollisesti juurikaan Suomea edellä, vaan luottaa osittain samankaltaiseen pelikirjaan. (Futsalfratelli-blogin Mikko eritteli ennen ottelua syvällisemmin Slovenian pelaamisen nyansseja ja ottelun taktisia premissejä.)
Pallonhallintaa tuli odotetusti Suomelle kahta aiempaa EM-ottelua enemmän. Silti ottelun avaimet löytyivät ennen kaikkea Suomen piinkovasta työmoraalista ja keskittymiskyvystä. Maali-iloittelua ei ennakkoon luvattu eikä sitä saatu: Mićo Martićin pelisuunnitelma oli viritetty äärimmilleen halutun tuloksen kaapimiseen. Prässitasot, varmistus, 1 vs. 1 -tilanteiden tuki ja erityisesti riskinhallinta nousivat avainasemaan. Suomi jaksoi paiskia alusta loppuun 40 minuuttia hommia hyvällä sykkeellä ja ajatuksen herpaantumatta. Jokainen pelaaja tiesi roolinsa. Futsal on korostetusti päätöksentekopeli, ja Suomen pelaajat tekivät pelin edetessä liukuhihnalta oikeita (usein riskittömiä) päätöksiä. Ja kuten Futsalfratelli-blogisti Mikkokin totesi: Martićin ja pelaajien perehtyneisyyden vuoksi Suomi tuntee vastustajansa aina syvällisemmin kuin vastustaja Suomen...
Suomi puolusti tunnollisesti, Slovenian pivotit tehottomia
Slovenia käytti paljon vahvoja pivot-pelaajiaan Kristjan Čujecia ja Denis Totoškovićia, mutta Suomen pohjapelaajat puolustivat heidät huolellisesti pimentoon. Alen Fetićin, Matej Fideršekin, Teo Turkin ja Nejc Hozjanin laitahaastot eivät purreet kertaakaan vaarallisen maalintekotilanteen arvoisesti. Tasakentällisin Slovenia loi oikeastaan vain yhden vaarallisen maalipaikan lähietäisyydelle: edellisten EM-kisojen sankari Igor Osredkar sai tuta maalivahtimme Juha-Matti Savolaisen vireen.
Eniten pallonhallintaa ja maalipaikkoja loi Suomen avausketju (Jukka Kytölä – Panu Autio – Henri Alamikkotervo – Miika Hosio). Heistä Hosio oli lähimpänä tehdä toistamiseen avausmaalin, mutta Slovenian puolustus ehti väliin maalivahti Nejc Berzelakin ollessa jo tilanteesta ulkona. Alamikkotervosta on kasvamassa ulottuva, oikea-aikainen ja älykäs prässipelaaja; hänen katkonsa uhriksi joutui aiemmassa ottelussa itse Douglas Junior.
Kaikki Suomen ketjut joutuivat puolustamaan pidempiä Slovenian hallintajaksoja. Ketjukoostumukset menivät pelin kulussa usein sekaisinkin, mutta hieman pienemmillä minuuteilla operoinut kakkosketju (Jani Korpela – Tuukka Pikkarainen – Sergei Korsunov – Lassi Lintula) selvisi tulikokeestaan aika lailla puhtain paperein. Korpela operoi isompia minuutteja peluutusta tiivistettäessä ja loppuminuuttien alivoimapelissä.
Kolmosketju tietää ja hoitaa roolinsa
Kolmosketjun roolitus osui taas kerran nappiin. Olli Pöyliö, Jarmo Junno, Iiro Vanha ja Juhana Jyrkiäinen urakoivat työhaalarit jalassa hieman kakkosketjua isommat minuutit ja joutuivat pitkiäkin aikoja vastaanottajan asemaan, mutta niin vaan taikoivat jälleen kerran Suomelle elintärkeän maalin.
Yksi Suomen parhaista 1 vs. 1 -hyökkäyspelaajista, Iiro Vanha, haastoi oikealta keskelle voittaen Slovenian taiturin Nejc Hozjanin, joka hävisi näissä kisoissa jo toistamiseen kriittisen 1 vs. 1 -tilanteen puolustussuuntaan. Vanhan vasurilaukaus ei tällä kertaa ollut kovin tarkka, mutta Jyrkiäinen oli liikkunut fiksusti Osredkarin selustaan, mistä hän pääsi ohjaamaan vartalokimmokkeen, johon Berzelak ei ehtinyt reagoida. Pallon lentoradan kimmokkeet ja suunnanmuutokset ovat maalivahdeille aina pahoja; se on nähty molempiin päihin Suomen otteluissa. Jyrkiäisen maalinedustalta viimeistelemien, Suomen jatkoonpääsylle tärkeiden maalien määrä sen kun kasvaa; “Lempäälän Mustekala” on sisäistänyt vahvuutensa maajoukkueen pivotina ja tehnyt siitä taidetta.
Seitsemän minuuttia on piinaavan pitkä aika puolustaa alivoimaa
Slovenialle 0–0-tasapelikin olisi tuossa vaiheessa saattanut riittää jatkopaikkaan, mutta 0–1-tappio ei missään nimessä. Tomislav Horvat reagoi Suomen maaliiin ja nosti Fetićin lentäväksi maalivahdiksi jo seitsemän minuuttia ennen täyttä aikaa. Suomen 4 vs. 5 -alivoimapelaaminen noudatti samaa työmoraalia ja huolellisuutta kuin koko ottelu: jokaiseen ylivoimakuvioon ja -variaatioon oli varauduttu huolella, viisikon kommunikaatio ja adaptoituminen toimivat mainiosti.
Slovenian ylivoimapyöritystä oli kulunut kaksi minuuttia, kun Savolainen sai tähtihetkensä: pallo hyppysiin Slovenian heikosta päätyrajan poikittaissyötöstä ja tarkka laukaus käsistä Slovenian maalin alanurkkaan. Siinä on suoritus, jota jokainen futsalmaalivahti harjoittelee lukemattomia kertoja treeneissä, mutta paineen alla tosipaikassa osuminen voi olla vaikeampaa. Savolaisen volley oli täysosuma ja Suomi keuli helpottavaan kahden maalin johtoon.
Seitsemän minuuttia on piinaavan pitkä aika puolustaa alivoimaa, ja piinaavan jännittäviä olivat ne minuutit kotisohvilla ja kisakatsomoissakin. Suomi sai vain hetken helpotuksia parilla lyhyellä pallonhallintajaksollaan. Slovenia onnistui kertaalleen puhkomaan nelikon Hozjanin 1–2-kavennuksella, joka nostatti kannattajien pulssin huippuunsa, mutta muuten Suomi piti keskittymisen tapissaan loppuun saakka. Slovenia oli riisuttu aseista mitä pienimmällä marginaalilla.
Henkisesti vahva Suomi kairannut pakkovoiton neljä kertaa viidestä
Perjantaina Amsterdamissa Suomi toisti saman tempun kun kolmesti arvokisakarsinnoissa: lohkovaiheen viimeisestä ottelusta pakkovoitto ja jatkopaikka. Reilun kahden vuoden sisällä sama temppu oli onnistunut kolme kertaa neljästä: MM-karsinnan Main Roundilla Zielona Górassa Georgiaa vastaan (5–2-voitto), Elite Roundilla Póvoa de Varzimissa Valko-Venäjää vastaan (4–2-voitto) ja EM-karsinnassa Vantaalla Belgiaa vastaan (3–2-voitto). Tällä kertaa vaan vastus (Slovenia) ja panos (paikka kahdeksan parhaan joukossa) olivat vielä edelliskertojakin kovemmat. Välissä vain Serbia oli MM-karsinnan pudotuspelivaiheessa 2020 Suomea parempi.
"Ei se aina kaunista ollut, mutta…" Nämä sanat kuultiin ottelun jälkeen monien, muiden muassa Martićin ja Savolaisen suusta. Kyllähän jokaisen Suomen pelaajan repertuaarista löytyisi muutama näyttävämpikin kikka tai harhautus, mutta nyt ei ollut niiden vuoro. Suomi ei lähtenyt Ziggo Domen parketille tuottamaan materiaalia nätteihin YouTube- tai Instagram-klippeihin, vaan noudattamaan nöyrää taktiikkaa ja hakemaan halutun tuloksen. Sloveniaa vastaan se tulos tuli pukemalla jalkaan työhaalarit, rouhimalla ja riskinhallinnalla. Mukavampaa on voittaa ja päästä jatkoon kuin hävitä silmiä hivelevällä pelillä – ainakin jos ollaan ensimmäistä kertaa arvokisoissa ja voitonnälkää on vielä jäljellä.
Ja "työvuoron" päätyttyä Suomen kahdesta eriskummallisesta maalista, tuuletuksista ja voitonjuhlista saadaan kaupan päälle ne kaikkien aikojen ikimuistoisimmat videoklipitkin.
Suomen joukkue on nyt henkisesti, fyysisesti ja ennen kaikkea taktisesti kohdilleen viritetty koneisto, joka jauhaa maksimitulosta tiukassa paikassa ja askel kerrallaan tietä Euroopan ylimmälle futsalhuipulle. Hallitseva mestari Portugali on maanantain puolivälierässä ylivoimainen ennakkosuosikki, mutta Suomella on kaikki edellytykset horjuttaa Portugalia kunnolla ja pistää aiemmista saavutuksista vielä pykälän paremmaksi.