Futsalmaajoukkue on leiriytynyt Groningeniin ja on valmiina ensimmäiseen arvokisaotteluunsa kautta aikojen. Kisojen aattopäivänä on sopiva hetki kerrata vielä tuoreempaa lähihistoriaa, Mićo Martićin komeaa aikakautta maajoukkueen luotsina.
Miesten futsalmaajoukkueen historiaa, osa 2
Suomen ensimmäisestä miesten futsalmaaottelusta (1998) tuli syksyllä kuluneeksi 23 vuotta. Futsalmaajoukkueen ensimmäiset luotsit Timo Liekoski (1998–1999) ja Simo Syrjävaara (2000–2004) tekivät komeat valmentajauransa pääosin jalkapallon puolella; samoin aikakauden lähinnä 1970-luvulla syntyneiden maajoukkuepelaajien päälaji oli jalkapallo. Jouni Pihlaja (2005–2012) oli ensimmäinen futsaliin todella erikoistunut päävalmentaja. Pihlajan aikakaudella tyypillinen maajoukkuepelaaja oli 1980-luvulla syntynyt futaaja, joka vaihtoi päälajikseen futsalin, jonka saloihin ja taktisiin elementteihin he perehtyivät vuosi vuodelta syvällisemmin. Tämä auttoi Suomi-futsalia kapuamaan lähemmäs Euroopan keskitasoa.
Kirjoitukseni aiemmassa osassa luodattiin noita varhaisia vuosia. Nyt kun futsalmaajoukkue on leiriytynyt Groningeniin ja on valmiina ensimmäiseen arvokisaotteluunsa kautta aikojen, on sopiva hetki kerrata tuoreempaa lähihistoriaa, Mićo Martićin komeaa aikakautta maajoukkueen luotsina.
Martić, Matić ja Sihvonen liki vuosikymmenen savotassa
Italiassa ja Kroatiassa kannuksensa pelaajana ja valmentajana hankkinut Martić nimettiin maajoukkueen ruoriin tammikuussa 2013. Pihlajan ja hänen edeltäjiensä tekemä uudisraivaustyö sai jatkoa uudella osaamisella ja intohimolla. Linkkinä vanhaan aikaan toimi apuvalmentajaksi pestattu, pelaajauransa lopettanut ja aikanaan 33 futsalmaaottelua pelannut Ville Sihvonen.
2010-luvun edetessä Martićin maajoukkueen ykkösketjuksi vakiintui 1980-luvulla syntyneiden lajifriikkien kokenut nelikko Panu Autio – Mikko Kytölä – Jukka Kytölä – Miika Hosio. Kokeneet Juha-Pekka Torvinen ja Antti Teittinen johtivat yhä maajoukkueen “Ilves-ketjua” kokemuksellaan. Uuden sukupolven ykkösmaalivahdeiksi alkoivat hiljalleen kypsyä maalivahtivalmentaja Dušan Matićin huomassa Juha-Matti Savolainen ja Antti Koivumäki.
Liigakentillä siirryttiin Ilveksen ja GFT:n aikakaudesta Sievi Futsalin ja Kampuksen Dynamon hegemoniaan, jota haastoi erityisesti Leijona (Akaa) Futsal ja myöhemmin myös FC Kemi. Uusia menestyjiä yhdisti maajoukkueeseen se, että osaamista haettiin aktiivisesti ulkomailta vahvistusten ja valmennusosaamisen myötä. Erityisesti oppia imettiin Italiasta, Espanjasta, Venäjältä ja Balkanilta. Suomalaisten pelaajien taso nousi kohisten kansainvälistymisen myötä: Panu Aution raivaamaa polkua ulkomaan kentillä seurasi vuorollaan useampi maajoukkuepelaaja.
Arvokisakarsinnat 2010-luvullakin ylittämätön este
Yksittäiset tulokset ja ottelut antoivat signaaleja siitä, että Martićin Suomi oli pikku hiljaa hivuttautunut Euroopan ylemmän keskitason tuntumaan, jos kohta terävin kärki oli vielä tavoittamattomissa. Arvokisakarsinnoista tuloksena oli liian aikainen karsiutuminen: maaliskuun 2013 EM-karsintalohkossa Italia ja Unkari olivat yhä edellä Suomea, kahta vuotta myöhemmin EM-karsinnassa Suomi hävisi toistamiseen Italialle, Valko-Venäjä oli niukasti parempi maalein 0–2. Saman vuoden joulukuussa pelattiin jo MM-karsinnan Main Roundia, jolla Suomi pisti tosissaan kampoihin ennen saavuttamattomalle Serbialle. Serbian maali oli kuin noiduttu, ja tasainen ratkaisuottelu päättyi Suomen tappioksi 1–2.
Uutta 1990-luvulla syntynyttä sukupolvea ajettiin sisään: Juhana Jyrkiäinen, Sergei Korsunov, Jarmo Junno ja varhaiskypsä Jani Korpela kasvoivat runkopelaajiksi Martićin aikana. Kevään 2017 EM-karsinnassa entistä vahvempi Suomi oli jo jatkokarsintapaikassa kiinni tiukasti, mutta menetti kahden maalin johdon Romanialle viimeisillä sekunneilla ja pullahti ulos lohkokolmosena – suorastaan traumaattisella tavalla.
Pohjoismaat putoavat Suomen kelkasta, Espanja saa myrskyvaroituksen
Martićin tiimi ja pelaajat eivät tästä lannistuneet, vaan jatkoivat harjoittelua valmistautuen vuoden 2020 MM-kisoihin puhtaalta pöydältä. Lajipiireissä laajasti noteerattu Suomi kelpasi harjoitusvastustajaksi jo Espanjalle, maailman ykkösmaalle. Espanja oli 2018 tuplamaaottelussa kotonaan yhä Suomea edellä joka osa-alueella, mutta 3–1 päättynyt jälkimmäinen ottelu oli tasaisempi valaen uskoa tulevaisuuteen ja lähestyvään MM-karsintaan.
Vuotta myöhemmin, 2019, oli Espanjan vuoro vierailla Suomessa. Ensimmäisen ottelun Tampereella Espanja vei rutiinillaan 1–2, mutta Vantaalla sinivalkoiset nollasivat turhautuneen tähtisikermän “suomimaisella” esityksellä maalein 1–0. Suomi oli antanut myrskyvaroituksen ja oivan työnäytteen koko Euroopan futsalyleisölle.
Siinä missä 1980-luvulla syntyneet futsalistat olivat kasvaneet jalkapallon kanssa ja vaihtaneet päälajinsa vasta aikuisiällä; Jani Korpelan, Lassi Lintulan, Tuukka Pikkaraisen ja Kasper Kankaan kaltaisten, 1990-luvun lopulla syntyneiden lajiksi oli jo varhain valikoitunut futsal.
Suomi takoi vuosina 2014–2019 nimiinsä viisi perättäistä Pohjoismaiden mestaruutta; joulukuun mukavaksi perinteeksi muodostunut PM-turnaus alkoi käydä liian pieneksi hiekkalaatikoksi sinivalkoisille. Pelaajien ja valmennustiimin nälkä oli nyt pysyvästi arvokisakarsinnoissa, tavoitteet suuremmilla estradeilla.
Mićon johdolla me mennään kisoihin
Espanja-voittoa seurasi nappiin mennyt vuoden 2020 MM-kisojen karsinta, jossa Suomi pelasi Portugalissa tasan Italiaa ja hallitsevaa Euroopan mestaria, sittemmin maailmanmestariksi kruunattua Portugalia vastaan. Himoittu MM-kisapaikka Euroopan kuuden parhaan joukossa ei ollut Suomelle enää kaukainen unelma, vaan realistinen tavoite. Kokenut Serbia oli kuitenkin vuonna 2020 kahdesti koronan vuoksi siirretyssä kaksiosaisessa jatkokarsinnassa maalin verran terävämpi; Suomi sai loistavan karsintaurakan päätteeksi jälleen pettyä.
Heti MM-pettymyksen jälkeen siirryttiin EM-kisojen 2022 karsintaan, joka onkin yhä useammille televisiosta tuttua lähihistoriaa. Kuuden ottelun intensiiviseen rupeamaan keväällä 2021 tyhjien katsomoiden edessä sattui vain yksi “ohipeli”, vierastappio Italiassa; siinäkin ottelussa Suomi onnistui hyökkäyssuuntaan varsin hyvin. Belgiasta Suomi rouhi karsinta-avauksessa tyydyttävän 3–3-tasapelin, Montenegroa vastaan kaksi ansaittua voittoa.
Pikkaraisen ja Lintulan ohella Iiro Vanha vakiinnutti lajivalintansa jälkeen paikan pelaavassa kokoonpanossa; 118 maaottelun Teittisen korvannut pohjapelaaja Olli Pöyliö teki EM-karsinnan kuluessa vaikutuksen valmentajiin ja kannattajiin. MM-karsinnasta oppineena, huolellisesti valmistautuneena Suomi onnistui ratkaisevassa ottelussa Vantaalla nujertamaan Belgian huippujännittävien vaiheiden jälkeen maalein 3–2. Martićin pitkä projekti sai upean välipalkinnon: suomalaisen futsalin ensimmäinen kultainen sukupolvi matkaa arvokisoihin!
Kävi EM-lopputurnauksessa Alankomaissa tuloksellisesti miten vaan, jo nyt voimme sanoa, että 58 vuotta helmikuussa täyttävä Mićo Martić on yli yhdeksänvuotisen pestinsä aikana noussut futsalkansan suureksi sankariksi.
* * *
Lue lisää:
Mićo Martićin aikaa olemme peranneet tarkemmin myös MM-karsinnan Serbia-otteluiden alla marraskuussa 2020 ja EM-karsinnan Belgia-ennakossa keväällä 2021.
(Tekstiä muokattu 18.1.2022 klo 21.10.)
Kirjoittaja Samu Kytölä on pitkän linjan futsalfanaatikko, jota sai futsalkärpäsen ensipureman Jyväskylän Hipposhallissa kesällä 1996 opiskelijoiden MM-kisoja katsoessa. Hän on pelaillut futsalia 1990-luvun loppupuolelta alkaen ja toiminut 20 vuotta Kampuksen Dynamossa eri tehtävissä. Samu vastaa myös miesten Futsal-Liigan uutisoinnista Palloliiton kotisivuilla. Siviiliammatiltaan Samu on kielitieteiden (englannin kielen) yliopistonlehtori ja nykykielen tutkija Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkinut myös jalkapallokulttuuria, mm. monikielisyyttä, syrjintää ja seksuaalivähemmistöjen esiintymistä erilaisissa jalkapalloteksteissä.
Kuva: Juha Tamminen