Takaisin
8.11.2021 klo 16.28

Pelinavaajat – Silvia Modig

Jaa:

Europarlamentaarikko Silvia Modig rakastui jalkapalloon 10-vuotiaana katsellessaan Maradonaa vuoden 1986 MM-kilpailuissa. Kasvaminen lajin parissa on opettanut arvo- ja ajatusmaailmaa, jossa jokaista kunnioitetaan ja jokainen on tärkeä. 

”Minua itketti, kun luin lasten buuanneen rasistisesti Glen Kamaralle”, Silvia Modig sanoo ja kertoo hankkineensa miesten A-maajoukkueen pelaajista nimenomaan Kamaran paidan. Kannanottona ja arvostuksen osoituksena Kamaran kulkemaa tietä kohtaan.

Yhdenvertaisuutta koko poliittisen uransa aikana esiin tuonut entinen kansanedustaja ja nykyinen europarlamentaarikko näkee urheilun voiman ihmisten yhdistämisessä. 

Vaikka sosiaalinen media kärjistää keskusteluja ja rasistinen tai muu ihmisoikeuksia loukkaava puhe voi täyttää Twitterin kommenttikentät, näkee Modig ison kuvan silti menevän yhteiskunnassa eteenpäin.

”On tärkeää muistaa ja huomioida hiljainen enemmistö. Somepalstoilla tunteitaan purkavat ovat jäämässä vähemmistöön, kun valtaosa kansasta näkee ihmisoikeuksien kehittymisen tärkeänä edistyksenä.”  

Hän myös iloitsee Huuhkajien monimuotoisuudesta ja siitä, miten jalkapallo toimii välineenä esimerkiksi eri taustoista tulevien ihmisten yhteen saattamisessa. Lisää monimuotoisuutta hän toivoo urheilun pariin myös naisten ja tyttöjen puolella. Hän havahtui monimuotoisuuden vähyyteen naisten ja tyttöjen urheilussa katsellessaan vuoden 2019 MM-kisoja.

”Monikulttuurisen Ruotsin naisten maajoukkue ei vastannut mielikuvissani sitä kulttuurien kirjoa, jota ruotsalainen kansa nykyään edustaa. On tärkeää, että myös naisten ja tyttöjen urheilussa maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat entistä paremmin edustettuina”, Modig sanoo ja uskoo kulttuurien sovittamisen olevan avainroolissa tyttöjen saamisessa liikunnan pariin.

Yhteistyön voima kantaa niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin

Modigin omaan elämään 10-vuotiaana HJK:ssa aloitettu jalkapalloharrastus on tuonut valtavasti sekä arvo- ja ajatusmaailmaa, että ystäviä ja yhteisiä onnistumisia. Modig rakastui lajiin seuratessaan Maradonan johdattavan Argentiinan maailmanmestaruuteen. Tämän jälkeen jalkapallo tuli jo uniin ja vanhemmat päättivät viedä Silvian jalkapalloharrastuksen pariin.

”Siihen aikaan kulmat nousivat kertoessani pelaavani jalkapalloa. Sitä ei pidetty tyttöjen harrastuksena. On upeaa, että tänä päivänä mielikuvat jalkapallosta tyttöjen ja naisten lajina ovat muuttuneet niin valtavasti.”

Kysyttäessä peliaikojen suurimpia muistoja nostaa muun muassa junioreiden Suomen mestaruuden saavuttanut Modig onnistumistenkin edelle kokemuksen joukkuehengestä.

”On ollut avartavaa oppia jo pienenä, mikä voima yhteistyöllä ja erilaisten persoonien kunnioittamisella on. Opin jo pienenä, että minä laiskana hyökkääjänä tarvitsen puolelleni puolustajia ja pelinrakentajia, jotta voimme joukkueena joskus tehdä maalin. Sama se on elämän jokaisella osa-alueella – tarvitsemme yhteistyötä päästäksemme maaliin ja saavuttaaksemme edistystä.”

Vaikka politiikan aikataulut hankaloittavat jalkapalloharrastusta, elättelee mm. rockfutiksen naisten SM-kilpailuissa ja Eduskunnan jalkapallojoukkueessa taitojaan hionut Modig toiveita puistopelijoukkueen paluusta Brysselin kaupunkikuvaan korona-ajan jälkeen.

Lasikattojen murtamisesta on hyötyä vain, kun perässä tulee seuraavia

Modig hätkähti europarlamenttiin liittyessään sitä, miten hyvin Suomessa moni tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvä asia on.

”Tuntui kuin olisi kulkenut aikamatkan taaksepäin, kun ymmärsin, miten syvällä uskonnolliset, kulttuuriset tai sukupuoliin liittyvät roolit monissa Euroopan maissa ovat. Oli silmiä avaavaa huomata, miten pitkälle olemme monessa tasa-arvoon liittyvässä asiassa meillä Suomessa tulleet, ja siitä on syytä pysähtyä iloitsemaan.”

Modig on viime aikoina iloinnut yhdenvertaisuuden kehittymisestä myös jalkapallon parissa. Hän kokee, että nyt saavutettu kehitys on jatkumoa siitä, mitä aikaisemmat toimijat ovat lajin parissa tehneet.

”Presidentti Tarja Halonen on hyvin todennut, ettei lasikattojen murtamisesta kädet mustelmilla ole hyötyä, ellei kukaan tule perässä – on tärkeää, että viestikapulaa ottamaan kasvaa seuraavia tekijöitä ja toimijoita”, Modig sanoo.

Hän näkee yhdenvertaisuuden laajana käsitteenä kehittyvän myös sitä kautta, kun entistä useammille esimerkiksi erilaiset etniset taustat tai seksuaaliset identiteetit tulevat näkyväksi oman elämän kautta.

”Homokeskustelu viimeisen 10 vuoden ajalta on tästä hyvä esimerkki. Aiemmin samaa sukupuolta olevien avioliittoja verrattiin koirien kanssa avioitumiseen, mutta kun entistä useammat tutustuivat avoimesti homoseksuaaleihin ihmisiin, muuttui myös suhtautuminen. Eduskunnassa esimerkiksi minä, Pekka Haavisto ja moni muu muodosti kasvot, joita muiden kansanedustajien piti pystyä katsomaan silmiin – se toi aiheen entistä omakohtaisemmaksi.”

Huolissaan Modig on kuitenkin nykyisestä suunnasta yhdenvertaisuuden kehittymisestä, kun mm. seksuaalivähemmistöjen ja naisten oikeudet ovat joissakin Euroopan maissa rajoittumassa. 

”Keskustelut pitää jaksaa käydä monta kertaa ja uskoa siihen, että omalle kohdalle tulevien esimerkkien ja esikuvien voima kantaa isossa kuvassa eteenpäin”.

Jokaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus harrastaa

”Peli ei ole vielä auki kaikille. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla mahdollisuus harrastaa perheen taloudellisesta tilanteesta huolimatta.”

Modig kokee, että yhteiskunnan tulisi lainsäädännön tasolla tai kuntatasolla varmistaa, että mahdollisista taloudellisista haasteista huolimatta perheille korvamerkittäisiin mahdollisuus taata jokaiselle lapselle vähintään yksi harrastus.

”Myös tyttöjen ja naisten joukkueurheilua ajatellessa on tärkeää tuoda entistä näkyvämmäksi mahdollisuuksia myös pienemmillä paikkakunnilla. Luin juuri Megan Rapinoen elämäkerran ja ajattelin, että ilman isänsä aktiivista osallistumista ja valmentamaan ryhtymistä ei Rapinoe olisi välttämättä ikinä alkanut pienellä paikkakunnalla pelaamaan - saati kehittynyt maailman huipulle”, sanoo Modig ja kokee, että erityisesti pienemmillä paikkakunnilla on edelleen tärkeää tehdä töitä mielikuvien muokkaamiseksi jalkapallosta myös tyttöjen ja naisten lajina.

Jotta mielikuvat myös tyttöjen ja naisten lajista kehittyvät, näkee Modig valtavan tärkeäksi mediassa näkymisen ja tienraivaajien työn.

”Media kirjoittaa tänä päivänä enemmän ja enemmän naisten jalkapallosta. Lisäksi esimerkiksi miesten arvokisastudioissa monet naiset kommentaattoreina ovat tehneet upeaa työtä mielikuvien rakentamisessa ja pelin tuomisessa entistä lähemmäksi yhä useampia katsojia. Se on valtavan arvokasta.”

Yksi elävimmistä muistoista Modigin nuoruusvuosilta on Pasi Rautiaisen jalkapallokouluun osallistuminen 1990-luvun alussa. Kun nuorena näkee läheltä huippupelaajien työtä ja toimintaa, tuo se uudenlaista kipinää omaan tekemiseen.

”Tänä päivänä vastaavaa leiriä voisivat pitää vaikkapa Teemu Pukki ja Linda Sällström. On tärkeää, että lapset ja nuoret voivat nähdä erilaisia esikuvia ja löytää omansa, johon samaistua.