Pelinavaajat – Filip Saxén

– Tasa-arvotyössä usein mietitään, että aihe on niin laaja ja vaikea, joten siihen ei osata tarttua. Suurin osa ihmisistä on varmasti sitä mieltä, että työ tasa-arvon eteen on hirveän tärkeä. Alkuun pääseminen voi kuitenkin tuntua haastavalta. Tasa-arvotyön ei kuitenkaan tarvitse olla niin vaikeaa: aloita jostain pienestä, yksittäisestä asiasta ja siirry sitten seuraavaan. Parempi, että tekee edes jotain pientä, kun ei mitään.

Saxén toteaa, että kynnys tasa-arvon edistämiselle on usein raha.

– Pienet muutokset eivät maksa mitään. On kyse enemmänkin totuttujen toimintatapojen ja asenteiden haastamisesta. Jos mietin oman työni kannalta, niin urheiluseurojen tiedottaminen on helppo kohta miettiä muutoksia. Minkälaisia kuvia seura käyttää? Näkyykö kuvastossa yhtä paljon mies- ja naisurheilijoita? Usein automaattisesti menee niin, että laitetaan miesten joukkue tai miesurheilija julkaisuun. Tämän uudelleenmiettiminen ei maksa mitään. Kun jostain aloittaa, niin huomaa pian, että eihän tämä nyt niin vaikeata ollutkaan!

Urheilun kiinnostavuus ei ole riippuvainen sukupuolesta 

Hufvudstadsbladet on Saxénin aikana ottanut merkittäviä askelia tasa-arvoisemman urheilujournalismin suuntaan. Lehti linjasi muutama vuosi sitten, että naiset saavat urheilusivuilla yhtä paljon tilaa kuin miehet. Kokeilusta ei ensin kerrottu lukijoille, mutta positiivisen palautevyöryn pohjalta tehtiin lopulta uusi strateginen linjaus.

– Saimme tosiaan pelkästään positiivista palautetta siihen asti, kun kerroimme asiasta. Silloin tuli myös negatiivista palautetta. Jotenkin se kuvastaa mielestäni hyvin maailmaa tällä hetkellä. Se, että urheilu-uutisointi oli tasa-arvoista, 50-50, ei häirinnyt ketään. Mutta kun kerroimme asiasta, se ärsytti ihmisiä. Tiedän kyllä, että vastakkainasettelu on kasvanut, mutta oli se toisaalta aika yllättävää. 

Saxén on tehnyt mediassa paljon töitä inklusiivisuuden eteen. Medialla on hänen mukaansa rooli ja vastuu siinä, miltä maailma näyttää ja miten sitä esitetään. 

– Media on ollut luomassa miehistä urheilumaailmaa ja sen rakenteita, jonka vuoksi naisten urheilu ei ole päässyt samalle viivalle. Miesurheilijat näkyvät mediassa urheilijoina ja naisurheilijat naisena ja sitten urheilijoina. Maailma kuitenkin muuttuu, asenteet muuttuvat ja median sekä urheilun pitää muuttua kehityksen mukana. Tuntuu kuitenkin, että muutos on aika hidasta, eikä aina oikein ole haluakaan siihen. Helppo, tuttu ja turvallinen ratkaisu on, että miehiä priorisoidaan.

Urheilun kiinnostavuus ei ole Saxénin mukaan ole riippuvainen sukupuolesta. 

– Totta kai naisten urheilusta voi kirjoittaa tekstin, joka ei kiinnosta ketään. Mutta ihan samalla tavalla miesten urheilusta tehdään juttuja, jotka eivät kiinnosta ketään. On toimittajien työ löytää urheilijan tarina ja tehdä se kiinnostavalla tavalla. Oli sitten kyse naisista tai miehistä. Totta kai sen tarinan löytäminen voi tuntua vaikeammalta tai hankalalta, jos ei seuraa lainkaan naisten urheilua. Ei meillä ainakaan toimituksessa voi erikoistua miesten tai naisten urheiluun. 

Saxénin mukaan on myös iso ongelma, että urheilumedioissa on niin vähän naisia töissä. 

– Miehet tekevät miehille miehistä. Meillä haettiin HBL:n urheilutoimitukseen kesätoimittajia, mutta emme saaneet yhtään naishakijaa. Ongelma ei ole se, että naiset eivät hae, vaan miksi he eivät hae? Miksi urheiluorganisaatiot tai meidän toimitus on sellainen paikka, johon kukaan nainen ei halua tulla töihin? 

Kohti tasa-arvoisempaa maailmaa

Saxén avaa, että yksi sisäisen tasa-arvoprosessin käännekohdista hänelle henkilökohtaisesti oli haastattelu Linda Sällströmin kanssa syksynä, jona myös Me too -ilmiö nousi esiin.

– Linda oli tullut kolmannen polvivamman jälkeen takaisin ja tein hänestä laajaa henkilöjuttua. Jäimme vielä haastattelun jälkeen juttelemaan pitkäksi aikaa, jonka päätteeksi Linda sanoi, että kiitos kun olette aina paikalla Helmarien tapahtumissa. Havahduin tilanteessa: tässä on maailman suosituimman urheilulajin, kotimaan ehkä suurin tähti ja hän kiittää minua siitä, että olen paikalla. Vaikea kuvitella, että miesfutari olisi kiittänyt mediaa paikallaolosta.

Naisurheilijoita voi Saxénin mukaan olla usein helpompi haastatella. 

– Naiset mielellään kertovat itsestään enemmän, antavat aikaa ja ovat usein miettineet vastauksia jo etukäteen. Sisältö on myös usein parempaa, koska naiset eivät käytä kliseisiä urheilusanontoja vastauksissaan. Miesten kanssa puhuminen piirtää tietynlaisen maailmankuvan. Naisten kanssa juteltaessa se on vähän erilainen. Siitäkin voi oppia tosi paljon, kun opettelee kuuntelemaan mitä sanotaan ja mitä ei. 

Saxénia on lämmittänyt erityisesti urheilutoimituksen päivittäisen työskentelyn tasa-arvoistuminen. Yksittäisenä isona kehitysaskeleena hän nimeää TV-lain muutoksen helmikuussa 2020.

– Huomasimme toimituksessa, että laki oli kirjoitettu hassusti. Siinä ilmaistiin, että vain miesten mestaruuskisojen pitää näkyä ilmaiskanavilla. Teimme aiheesta ison avauksen, jossa haastattelimme ministereitä sekä naisurheilijoita. Vuoden päästä lakia muutettiin. Tämä oli hieno, yksi konkreettinen asia, joka valoi myös uskoa journalismiin. Jos teemme hyvää työtä, voimme vaikuttaa maailmaan positiivisesti.