Helsingin Palloseuran vapaaehtoistyöntekijä Esa Laakson tarina on hieno esimerkki siitä, miten peli murtaa ennakkoluuloja, kuinka kaikki voidaan pitää mukana pelissä sekä millaisia ystävyyden kokemuksia ja voimaa arkeen jalkapallo voi parhaimmillaan antaa.
Monille seuroille vapaaehtoistyöntekijät ovat korvaamaton osa toimintaa, joita ilman seura ei pärjäisi. Helsinkiläinen Esa Laakso on yksi suomalaisen jalkapallon arjen raatajia.
Laakso on toiminut Helsingin Palloseurassa yli 20 vuoden ajan valmentajana, ja viime vuosina myös johtokunnan jäsenenä. Palkkaa seuratyöstään hän ei ole koskaan nostanut.
Aiemmin usean vuoden ajan HPS:n miesten edustusjoukkueen valmennuksessa toiminut Laakso koki eläkeiän lähestyessä tehneensä valmennustyötä jo tarpeeksi pitkään, ja aika tuntui kypsältä keskittyä johonkin muuhun. HPS:n tyttöpuolen valmennuspäällikkö Jari Möykky onnistui kuitenkin viime hetkellä ennen vetäytymistä houkuttelemaan Laakson mukaan seuran naisten joukkueen valmennukseen.
- Kyllä minulla ennakkoluuloja ja epäilyksiä oli, mutta into tarttui nopeasti. On kiva valmentaa silloin, kun pelaajat ovat motivoituneita, Laakso kertoo ensikokemuksistaan naisten jalkapallon parissa.
- Se oli positiivinen yllätys. En olisi itsestäni uskonut, että vielä jonakin päivänä valmennan naisia.
Laakso kokee miesten ja naisten aseman olevan terveellä pohjalla seurassa. Tyttöpelaajia tulee jatkuvasti lisää seuraan ja naisten edustusjoukkue on menestynyt hienosti sijoittuen Naisten Ykkösessä pronssille kahtena viime kautena.
- Kuten sanoin, itsellänikin oli ennakkoluuloja naisten futiksesta vielä muutama vuosi sitten, mutta kyllä he ovat täysin ansainneet arvostuksensa. Ei meillä seurassa ole ongelmia miesten ja naisten tasa-arvon suhteen, Laakso toteaa.
Rahasto tukee taloudellisissa haasteissa
Harjoitusolosuhteiden ja valmennuksen kehittyessä myös kustannukset alkavat nousta. HPS:ssa harrastamisen hinta kuitenkin pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena. Seuran toiminta-alueen perheet ovat keskimäärin vakavaraisia, mutta yllättävät muutokset taloustilanteessa voivat hankaloittaa arkea.
Tilapäisistä tai pysyvämmistäkin tulotason vaihteluista kärsiviä pelaajia tuetaan Pikku jääkärit -tukirahastolla, joka on suunnattu vaikeassa taloustilanteessa oleville perheille. Perheitä kannustetaan hakemaan tukea, kun tilanne sitä vaatii. Tukea voi hakea esimerkiksi lasten joukkuemaksuihin ja varustehankintoihin.
- Rahaa lahjoittavat meidän yhteistyökumppanimme ja yksityishenkilöt. Nuoren ei tarvitse lopettaa harrastusta rahan takia, Laakso kertoo.
Futis vastapainona arjelle
Jalkapallo on ollut Laaksolle hengähdystauko arjesta. Hän työskenteli aiemmin ystävänsä kanssa perustamassaan IT-alan yrityksessä. HPS:n valmentajaksi Laakso päätyi vuonna 1998 hänen poikansa aloittaessa futisharrastuksen.
- Pääsin vähäksi aikaa eroon duunista iltaisin ja viikonloppuisin futiksen ansiosta. Se auttoi todella paljon jaksamaan. Samalla pääsin viettämään aikaa poikani kanssa.
Laakso jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten. Valmentaminen jatkuu edelleen, vaikka hänellä oli muitakin suunnitelmia eläkepäivien varalle.
- Tätä ei vain oikein ole osannut lopettaa. Pari kertaa olen ollut lopettamassa, mutta Jari (Möykky) on aina ilmestynyt paikalle ja kääntänyt pääni suunnilleen minuutissa. Hän on aina ollut sellainen henkilö, joka on saanut minut innostumaan uudestaan.
Ystävyys on säilynyt
Ensikosketuksen lajiin Laakso sai 60 vuotta sitten Katajanokalla. Yli puolen vuosisadan aikana kertyneistä muistoista päällimmäisimmät ovat valmennusvuodet hänen poikansa ikäluokan joukkueessa. Vuonna 1998 perustettu joukkue keräsi talvisin rahaa kesän ulkomaan jalkapalloreissuihin, jotka suuntautuivat muun muassa Ruotsiin, Tanskaan ja Romaniaan. Joukkue pysyi hyvin yhdessä, ja viisi pelaajaa päätyi lopulta seuran edustusjoukkueeseen pelaamaan.
- Se into, millä kaikki lähtivät mukaan ja koko se pitkä matka oli mahtavaa. Kehityimme yhdessä ja vanhemmat olivat aktiivisesti mukana. Ystävyys on säilynyt kaikkien näiden vuosien ajan.
Laakso muistelee hauskaa tapahtumaa, kun joukkueen valmentajana toiminut Kari Niemi-Nikkola oli myöhässä erään turnauksen ensimmäisestä pelistä. Niemi-Nikkola täytti samana päivänä 40 vuotta.
- Sanoin kundeille, että tämä peli pitäisi voittaa 4-0, niin se olisi mukava yllätys Karille.
Peli alkoi ja vain noin 10 minuutin pelin jälkeen HPS johti 4-0.
- Yksi Sami huusi kentältä, että ”Esa hei, mitä me nyt tehdään.” Ei siinä muu auttanut kuin todeta, että pelatkaa vaan. En muista paljon peli päättyi, mutta aika reippaasti me voitimme. Se oli mieleenpainuva peli, ja kuvasti hyvin, miten hyvä ilmapiiri joukkueessa oli.