Uudistuneen perusopetussuunnitelman myötä liikuntakasvatukseen kuuluvia eri taitoja voidaan harjoittaa aiempaa vapaammin valittavilla lajeilla. Miesten Futsal-Liigaa pelaavat
liikunnanopettajat Jaakko Ahokas ja Tom Korolainen hyödyntävätkin futsalia myös opetustyössään, mutta sitäkin enemmän kasvupotentiaalia lajille löytyisi heidän mukaansa
varsinaisten oppituntien ulkopuolelta, esimerkiksi liikuntakerhoista.
Ilves FS:n liigajoukkueessa viidettä kautta pelaava Jaakko Ahokas käyttää futsalia oppitunneillaan Hervannan yläkoulussa Tampereella uuden opetussuunnitelman suomin vapauksin.
- Perusopetussuunnitelma on vapauttanut liikunnanopetuksen lajikeskeisyydestä, joten suunnitelmassa vaadittavia erilaisia taitoja voidaan harjoittaa aiempaa vapaammin valittavilla lajeilla - siten oppilaille tarjoutuu myös mahdollisuus tutustua laajempaan lajivalikoimaan, Ahokas toteaa.
- Peruskoulun liikunnanopetuksen päämääränä on kehittää fyysisten taitojen lisäksi myös psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja. Futsal sopii niiden edistämiseen oikein hyvin. Lajin parissa on hyvä harjoittaa esimerkiksi tasapainotaitoja, välineen käsittelyä, jalkojen hienomotoriikkaa sekä ongelmanratkaisu- ja havainnointikykyä. Tunnetaitoja oppii otteluvoittojen sekä -häviöiden kautta, ja joukkuepelin luonne opettaa ryhmätyötaitoja, Ahokas listaa futsalin avulla kehitettäviä taitoja.
Hangosta Nuorgamiin
Futsal on sisäpelinä säärajoitteista vapaa ja tarvitsee puitteikseen vain liikuntasalin, jollainen lienee käytettävissä maamme kaikissa peruskouluissa ja lukioissa Hangosta Nuorgamiin. Pelivälineiden suhteen vain pallo ja pelikengät asettavat joitakin reunaehtoja, jotka Ahokkaan mukaan heidän koulussaan on kuitenkin onnistuttu ratkaisemaan.
- Palloliitolla oli muutama vuosi sitten Tampereella kampanja, jonka ansiosta saimme käyttöön futsaltyylisiä pehmopalloja ja peleihin on ollut tarjolla lainakenkiä. Nykyiset väistötilamme asettavat rajoituksia tilojen suhteen, joten pelaamme osin kaksi vastaan kaksi -kokoonpanoilla. Futsal on saanut oppilailta hyvän vastaanoton ja kaupungin pari vuotta sitten perustama harrastajaryhmäkin on täynnä. Meidän asuinalueellamme on myös kaveriporukoita, jotka käyvät pelaamassa futsalia keskenään vapaa- ajallaan.
Futsalilla on Ahokkaan mukaan kaikki mahdollisuudet kasvaa lajina sekä koulujen liikuntatuntien, mutta myös vapaa-ajankerhojen kautta. Lajin tunnettavuuden eteen pitäisi hänen mukaansa kuitenkin tehdä vielä lisää töitä.
- Kouluilla on iso rooli lasten ja nuorten tutustuttamisessa uusiin lajeihin; Tampereella on ollut koulujen välisiä futsalturnauksiakin. Yläkouluikäisiä tyttöjä lajin parissa ei kuitenkaan juuri näy, joten olisi hyvä, jos joku aikuispelaaja ryhtyisi vetämään heille omia ryhmiään, Ahokas tuumailee.
- Palloliitto voisi puolestaan lisätä futsalkoulutusta liikunnan- ja terveystiedonopettajien koulutuspäivillä, jotta useammilla opettajilla olisi valmiuksia hyödyntää lajia työssään. Myös koulujenja seurojen välisellä yhteistyöllä saataisiin varmasti lisää harrastajia lajin pariin. Futsal voisi olla hyvä vaihtoehto myös esimerkiksi niille, jotka lopettavat jalkapallon yläkouluiässä, Ahokas pohtii.
''Kilpailuetua'' lajituntemuksesta
Tom Korolainen pelaa futsalia GFT:n liigajoukkueessa neljättä kautta ja toimii liikunnanopettajana Kuninkaantien lukiossa Espoossa. Peruskoulun opettajuus on hänelle myös tuttua työskenneltyään aiemmin Espoon Haukilahden peruskoulussa. Futsalin hän on todennut käyttökelpoiseksi ''työkalukseen'' molemmilla kouluasteilla.
- Futsal sopii oikein hyvin koululiikunnan osaksi. Se kehittää esimerkiksi nopeutta, kestävyyttä ja havaintomotoriikkaa. Koen, että minulla on jotain "kilpailuetua" tuodessani lajia tunneille, mutta siitä huolimatta en halua antaa futsalista liian korostettua kuvaa. Se on kuitenkin vain yksi laji ja työkalu minulle monien joukossa ja liikuntatunteja on vähän, Korolainen kertoo.
- Futsalille on ollut kysyntää tunneillani niin peruskoululaisten kuin lukiolaistenkin keskuudessa, mikä johtunee osittain minun pelaajataustastani. Haukilahden peruskoulussa futsalille oli huonommat puitteet pienemmän salin ja futsalmaalien puutteen vuoksi, mutta nykyisillä lukio-oppilaillani on lajille hyvät olosuhteet, Korolainen mainitsee.
Pelaamismahdollisuuksia lisää
Koululiikunnan hyvin rajallisten tuntimäärien vuoksi Korolainen näkee mahdollisuuksia futsalharrastuksen kasvattamiselle koulupäivien jälkeisessä ajassa.
- Haluaisin tuoda futsalia myös iltapäiväkerhoihin pienempiin ryhmiin, joissa päästään harjoittamaan lajia Palloliiton näkökulmasta, ja kelillä kuin kelillä. Peliin kelpaavat periaatteessa tavalliset sisäpelikengät tai sisäkäytössä olevat lenkkikengätkin, joista ei jää jälkiä salin lattiaan. Varsinainen futsalkenkä on hyvä yleisjalkine, mutta niiden hankkimista ei voi edellyttää oppilailta ja heidän vanhemmiltaan, Korolainen muistuttaa.
Futsalia on pelattu jalkapallon ohella jossain määrin kouluissa jo vuosikausia. Korolaisen mukaan lajilla on myös tulevaisuutta siellä, mutta pelaamismahdollisuuksia tulisi hänen mukaansa lisätä yhdistämällä luovasti eri toimijoiden resursseja.
- Uskon, että futsal säilyy koulujen lajikirjossa, mutta sen pelaamiselle tulisi luoda lisää tilaisuuksia liikuntatuntien ulkopuolella, jolloin koulujen liikuntatilatkin saataisiin paremmin hyötykäyttöön. Seuratkin voisivat järjestää futsalkerhoja, vaikka pienestä maksusta. Siitä hyötyisivät niin lapset ja nuoret kuin heidän perheensäkin sekä seurat, jotka voisivat kenties palkata ohjaajiksi valmentajiaan tai pelaajiaan, Korolainen kaavailee.
- Futsalille pitäisi saada myös lisää näkyvyyttä, mikä edistäisi lajin mahdollisuuksia lyödä läpi Suomessa koripallon tapaan. Se saisi nuoret kiinnostumaan lajista varmasti paljon nykyistä runsaslukuisemmin, Korolainen visioi.
