Englannin jalkapallon Ykkösliigassa eli kolmostasolla pelaava Huuhkajien maalivahti Anssi Jaakkola on vielä noin viikon ajan sivussa Bristol Roversin sarjapeleistä akillesjänteen repeämän takia.
Jaakkola ei malta odottaa pääsemistä jälleen tositoimiin.
- Ihan loppusuoralla ollaan kuntoutuksen suhteen. Muutamat harjoitukset olen käynyt jo vetämässä muiden mämmikourien kanssa. Kiva nähdä muutakin kuin punttisalia, sopimuksen vuoteen 2022 asti Roversin kanssa omaava mies kertoo iloisena.
Suomalaisen akillesjänne kipeytyi alun alkaen jo marraskuussa, mutta hän sinnitteli vielä sen jälkeen muutaman ottelun verran. Lopulta jalka kuvattiin kunnolla ja siitä löydettiin repeämä.
- Ei pitänyt olla mikään vakava juttu, mutta lopulta en pystynyt edes kävelemään. Ensimmäistä kertaa urallani jouduin jättämään ottelun kesken, kun pyysin puoliajalla vaihtoa, Jaakkola huokaa.
Koronaviruspandemian molemmat puolet
Koronavirus on koetellut kovalla kädellä Englannin jalkapalloa, kun otteluita on jouduttu siirtämään ja katsojia ei paikan päällä ole. Moni maan alemman tason seura on laskenut tulonsa lipputulojen varaan ja ilman yleisöä pelaaminen on todella kova isku taloudellisesti. Jaakkola kertoo tottuneensa pelaamaan tyhjillä stadioneilla.
- Tunnelataus pelien aikana ja niiden jälkeen on täysin eri kuin ennen, koska stadioneilta puuttuu se normaali elämä ja vilinä. Kun ottelu kuitenkin alkaa, on niin keskittynyt itse peliin, ettei sitä ehdi miettimään. Eniten yleisön puuttumisen huomasi keskellä viikkoa pelattavissa vierasotteluissa, joissa oli pieni kenttä ja sää oli huono. Yleisö auttoi aina ennen pääsemään näistä negatiivisista asioista yli, mutta nyt se oli vaikeampaa.
- Ottelupäivien oheismyynti on iso rahanlähde. Moni joukkue on varmasti todella vaikeassa tilanteessa. En tiedä täysin meidän todellista tilannetta, mutta omistaja on sanonut, ettei tarvitse miettiä asiaa. Hän pitää huolen, ettei Rovers mene konkurssiin ja on valmis laittamaan myös omaa rahaa seuraan.
Tartuntoja todettiin myös joulukuussa seuran omissa riveissä ja koko joukkue oli hetken karanteenissa. Koronaviruspandemia ja loukkaantuminen ovat kuitenkin tuoneet myös positiivisia asioita Jaakkolan arkeen. Päivät ovat olleet kiireettömämpiä ja hän on ehtinyt myös touhuta aiempaa enemmän perheensä kanssa.
- Olen ollut jo vuosia todella kiireinen ja elänyt ilman suurempia lomia maajoukkuereissujenkin vuoksi. Nyt sitten työt meni alta, arki pysähtyi ja oltiinkin siinä tilanteessa, ettei ollut mihinkään kiire. Olen saanut olla täysin koti-isä ja tehdä lasten kanssa yhteisiä asioita. Vihdoinkin sain nauttia olosta kotona, eikä tarvinnut miettiä tulevia otteluita. Opin myös arvostamaan kaikkea sitä työtä, mitä vaimoni tekee perheemme eteen.
- Meidän joukkueessa oli kolme tartuntaa lyhyen ajan sisällä ja sen vuoksi jouduimme koko joukkue taustahenkilöitä myöten kymmenen päivän karanteeniin. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään tartuntaa, vaikka meitä on testattu ennen jokaista ottelua, itse tartunnalta välttynyt Jaakkola kertoo.
Matka kohti tuntematonta
Suomalaisittain melko poikkeuksellisen uran luonut maalivahti siirtyi jo nuorella iällä Italiaan ja tie on vienyt sieltä Tshekin, Skotlannin ja Etelä-Afrikan kautta Englannin liigakentille. Suomeen palaaminen ei kuitenkaan ole vielä tuntunut ajankohtaiselta.
- Olen nauttinut näistä vuosista. Vaimoni on skotlantilainen ja lasten kotikieli on englanti. En usko, että tullaan koskaan palaamaan Suomeen pysyvästi. Vaikea kuitenkin sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemme puhuneet, että olisi hienoa pelata jossain eksoottisessa maassa, kuten Etelä-Afrikka oli. Olisi vielä kiva nähdä yksi uusi maa ja valuutta. Ne ovat kuitenkin sellaisia rikkauksia, joita voi sitten vanhana muistella.
Maaliskuussa 34 vuotta täyttävä Jaakkola haluaa antaa myös nuorille suomalaisille jalkapalloilijoille elintärkeän vinkin.
- Kannattaa olla aina valmis menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Pitää uskaltaa heittäytyä ja lähteä kohti maata, joka voi aluksi pelottaa. Ne ovat lopulta kokemuksia, jotka opettavat ja vahvistavat. Liian moni haluaa turvallisesti mennä Ruotsiin tai Hollantiin, mutta on myös paljon hyviä maita Euroopan ulkopuolella, 15 vuotta sitten maailmalle lähtenyt kemiläinen neuvoo.
Pitkä matka Huuhkajien mukana
Jaakkola oli ensimmäistä kertaa A-maajoukkueen matkassa jo vuonna 2011. Vaikka maaotteluja on kertynyt vyölle debyytin jälkeen vain kaksi, voi Jaakkolaa sanoa yhdeksi Suomen kokeneimmista maajoukkuepelaajista. Hän on nauttinut maajoukkueurastaan täysin rinnoin.
- Urani maajoukkueessa on ollut todella pitkä, vaikka yhdessä vaiheessa tulikin usean vuoden tauko. On ollut loistavaa olla mukana tässä tuoreessa menestystarinassa ja kuinka koko Huuhkajat on tullut esille Suomen kansalle. Innolla odotan kesän EM-kisoja ja toivottavasti ne tulevat menemään mahdollisimman normaalisti. Olisihan se pettymys, jos uskolliset kannattajamme eivät pääsisi paikalle, kun ensimmäistä kertaa olemme mukana.
Huuhkajissa Jaakkola on pelannut kolme ottelua. Jaakkola on maajoukkuevahtien nokkimisjärjestyksessä Bayer Leverkusenin Lukas Hradeckyn ja Brescian Jesse Jorosen takana. Hänellä on kuitenkin tärkeä rooli Huuhkajien maalivahtikolmikossa.
- Minun tehtävä on vanhimpana ja kokeneimpana pitää hyvää ilmapiiriä yllä. Se ei toisaalta ole kovinkaan haastavaa, sillä kaikki ovat todella hyviä ihmisiä. Kannustan ja autan, jos he tarvitsevat jotain ylimääräistä. Minun täytyy olla käytettävissä ja olla hyvä esimerkki joukkueen sisällä. Kun kentällä ei saa roolia, otetaan sitä sitten muualla, 196-senttinen veräjänvartija naurahtaa.