Palloliiton kurinpitovaliokunta on määrännyt Ilveksen valmentaja Mika Lahtiselle kolmen ottelun toimitsijakiellon rangaistusmääräysten rikkomisesta 29. toukokuuta pelatussa Ilves-HJK-ottelussa.
Ilveksen valmentaja Mika Lahtinen on käyttäytynyt ottelussa epäurheilijamaisesti. Ottelutallenteen pohjalta hänen on voitu todeta käyttävän ottelussa Ilveksen pallonmenetyksen jälkeen alatyylistä kieltä.
Lahtinen on omassa vastineessaan pyytänyt käytöstään anteeksi ja ymmärtänyt, että asia tulee käsitellä Palloliiton kurinpitovaliokunnassa ja myös sen, että hän saa kielenkäytöstään rangaistuksen.
Lahtinen on tuonut vastineessaan esille muun muassa, ettei ole kohdistanut sopimatonta kielenkäyttöään yksittäiseen pelaajaan tai pelaajiin. Hän sanoo purkaneensa turhautumistaan sanallisesti joukkueen peliin ja siten myös itseensä. Kielenkäyttö ei Lahtisen mukaan sisällä yksittäiseen pelaajaan kohdistuvaa pelillistä kritiikkiä, vaan kyse on yleisen turhautumisen seurauksena tapahtuvasta tunteenpurkauksesta ja ennen kaikkea valmennuksen voimakkaasta itsekritiikistä.
Lahtinen myöntää rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin c) kohdan mukaisen epäasiallisen ja epäurheilijamaisen käyttäytymisen, mutta kiistää rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin i) kohdan mukaisen seksuaalisen häirinnän taikka sukupuolista suuntautuneisuutta koskevan loukkaamisen.
Lahtinen myös toteaa, että hänen käyttäytymisensä on käsitelty joukkueen kanssa ottelua seuranneissa harjoituksissa, jolloin Lahtinen on pahoitellut joukkueelle tekoaan.
Kurinpitovaliokunnan puheenjohtaja on asian laadun vuoksi siirtänyt asian kurinpitovaliokunnan ratkaistavaksi.
Ilves-HJK -ottelun tallenteelta ilmenee, että Lahtinen kommentoi alatyylisellä ja loukkaavalla ilmaisulla pelitilannetta, jossa Ilves menettää pallon HJK:lle. Kurinpitovaliokunta toteaa, että ottelutallenteen perusteella Lahtisen solvaus vaikuttaa olevan osoitettu pelitilanteessa pallon HJK:n pelaajalle menettäneelle Ilveksen pelaajalle. Solvaus on esitetty yksikkömuodossa ja se tapahtui välittömästi epäonnistuneen haltuunoton jälkeen. Joka tapauksessa kentällä olevat ja välittömästi Lahtisen vieressä vaihtoaitiossa istuvat pelaajat ovat perustellusti voineet Lahtisen sananvalintojen ja ilmaisun ajoituksen perusteella ymmärtää solvauksen olleen kohdistettu nimenomaan tiettyyn yksittäiseen pelaajaan.
Kurinpitovaliokunnan mukaan Lahtinen on kommentoinut pelitilannetta ja esittänyt poikkeuksellisen halventavan ja loukkaavan alatyylisen ilmaisun. Lahtisen on täytynyt ymmärtää ilmaisunsa olleen täysin asiaton ja loukkaava. Kurinpitovaliokunta pitää raskauttavana, että Lahtisen asiaton ja loukkaava solvaus on kohdistettu, tai ainakin kyseinen pelaaja on voinut perustellusti kokea sen olleen kohdistettu yksittäiseen ottelun pelaajaan, joka on voinut kokea solvauksen ja sen myötä koko pelitilanteen äärimmäisen loukkaavana, nöyryyttävänä ja uhkaavana.
Solvauksen kohteena ollut pelaaja on alaikäinen, samoin kuin monet muista ottelun pelaajista. Alaikäisen tai nuoren pelaajan ja aikuisen valmentajan välillä vallitsevan valta-aseman käyttämiseen liittyy suuri vastuu, jonka rikkomista käsittelyssä olevan asian tavalla kurinpitovaliokunta pitää erittäin moitittavana. Palloliiton toiminnassa ei hyväksytä loukkaavaa ja turvattomuuden tunnetta aiheuttavaa käyttäytymistä. Ilmi tulleisiin tapauksiin tai niiden epäilyihin on aina suhtauduttava vakavasti. Palloliiton toiminnassa mukana olevilla on oikeus luottaa siihen, etteivät he kohtaa asiatonta ja halventavaa käyttäytymistä.
Kurinpitovaliokunta toteaa kuitenkin, että Lahtisen menettelyssä on ollut kyse yksittäisestä epäasiallisesta pikaistuksissa esitetystä ilmauksesta, eikä jatkuvasta moitittavasta toiminnasta. Lieventävänä seikkana tapauksessa voidaan myös huomioida se, että Lahtinen on pahoitellut menettelyään omalle joukkueelleen sekä vastineessaan yleisesti. Lahtinen on kertonut ottavansa käsiteltävänä olevan tapauksen erittäin vakavasti ja osallistunut koulutukseen tapauksen kaltaisen menettelyn ennaltaehkäisemiseksi tulevaisuudessa.
Kurinpitovaliokunnan enemmistö toteaa, ettei Lahtisen menettelyssä alatyylisestä, asiattomasta ja loukkaavasta ilmaisusta huolimatta ole ollut kyse seksuaalisesta häirinnästä taikka sukupuolista suuntautuneisuutta koskevasta loukkaamisesta. Kurinpitovaliokunnan enemmistö toteaa, että seksuaalisen häirinnän olemassaolon arviointi edellyttää tapauskohtaista ja kokonaisvaltaista arviointia. Kurinpitovaliokunta tai sen puheenjohtaja on aiemmassa ratkaisukäytännössään seksuaalisen häirinnän tunnusmerkkien olemassaoloa arvioidessaan kiinnittänyt huomiota tapauskohtaisiin olosuhteisiin sekä arvioinut käsiteltävinä olleiden tapausten kokonaisuuksia yksittäisten tunnusmerkkien lisäksi. Kurinpitovaliokunnan puheenjohtaja on ratkaisussaan 27/2019 katsonut, että seksuaaliseksi häirinnäksi, jos kohta lieväksi sellaiseksi, oli tulkittava seksuaalisesti latautuneen ja vihjaavan kommentin esittäminen riippumatta siitä, oliko se esitetty tosissaan. Kurinpitovaliokunnan ratkaisussa 12/2020 tekstiviestit, joissa ei sinänsä ehdotettu seksuaalista kanssakäymistä, katsottiin seksuaaliseksi häirinnäksi, kun viestit kuitenkin olivat seksuaalisesti latautuneita ja omiaan loukkaamaan niiden vastaanottajan henkistä koskemattomuutta. Yhteistä ratkaisukäytännössä on, että seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistön täyttymistä on tarkasteltu suhteessa siihen asiayhteyteen, jossa asiaton toiminta on tehty.
Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) 7 §:n mukaan seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan ”sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri”. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä monin eri tavoin ja se sisältää mm. epäasiallisen seksuaalissävytteisen puheen. Häirintä voi ilmetä loukkaavana vitsailuna, nimittelynä, ulkonäön tai pukeutumisen kommentointina tai epäasiallisena tuijottamisena. Häirintä on ei-toivottua ja yksipuolista, ja sopivan käytöksen rajan määrittää se, joka on toiminnan kohteena.
Kurinpitovaliokunnan enemmistö katsoo, että jotta teon voidaan katsoa tulkittavissa seksuaaliseksi häirinnäksi, on siltä vaadittava esimerkiksi jonkinlaista toisteisuutta tai ulkoisesti taikka toisen tai kummankin osapuolen tiedossa ollutta seksuaalista tai seksuaalisesti virittynyttä latausta, motiivia taikka asiayhteyttä. Asiattoman käyttäytymisen ei sinänsä välttämättä voida katsoa olevan seksuaalista häirintää. Kurinpitovaliokunnan enemmistö katsoo, ettei vaadittavaa latausta, motiivia tai asiayhteyttä voi havaita Palloliiton ilmoituksen, kurinpitovaliokunnalle toimitetun ottelutallenteen tai Lahtisen vastineen perusteella. Menettelyä kokonaisuutta arvioiden Lahtisen toiminnassa ei voida katsoa olleen kyse seksuaalisesta häirinnästä.
Ilves kertoo ryhtyneensä toimenpiteisiin tapauksen johdosta. Lahtiselle on annettu tapauksen johdosta varoitus, Lahtisen valmentaman joukkueen pelaajille on tarjottu keskusteluapua urheilupsykologin kanssa ja Lahtinen on ohjattu asiattoman käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn tähtäävälle kurssille. Ilves on myös ottanut kantaa tapaukseen verkkosivuillaan ja kertonut suhtautuvansa tapahtumaan vakavasti.
Kurinpitovaliokunta toteaa, että seuran itsensä toteuttamat sisäiset selvitykset tai kurinpitoseuraamukset eivät poista rangaistusmääräyksiä rikkoneen vastuuta kurinpitovaliokunnan käsittelyssä. Rangaistuksen mittaamisessa voidaan kuitenkin rangaistusta lieventävänä seikkana ottaa huomioon rangaistusmääräyksiä rikkoneen menettelynsä pahoittelu sekä toimet menettelyn aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi taikka ennaltaehkäisemiseksi. Sinänsä Ilves on puuttunut Lahtisen käytökseen eikä Ilveksen voida katsoa rikkoneen rangais- tusmääräyksiä.
Sen sijaan Lahtisen menettelyä on pidettävä rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin c) kohdassa kiellettynä epäasiallisena ja epäurheilijamaisena käytöksenä, josta voidaan määrätä rangaistus.
Asiassa saadun selvityksen perusteella kurinpitovaliokunnan enemmistö katsoo, että Lahtisen menettelyä ei ole pidettävä rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin i) kohdassa tarkoitettuna seksuaalisena häirintänä taikka sukupuolista suuntautuneisuutta koskevana loukkaamisena. Näin ollen myöskään Ilveksellä ei ole ollut velvollisuutta puuttua kyseisenlaiseen käytökseen.
Tapahtunutta kokonaisuutena arvioiden kurinpitovaliokunnan enemmistö pitää kolmen ottelun toimitsijakieltoa aikaisemman ratkaisukäytännön mukaisena ja Lahtisen menettelyn moitittavuuteen nähden oikeasuhtaisena rangaistuksena.
Yksi kurinpitovaliokunnan jäsen oli erimielinen päätöksen osalta. Erimielisen jäsenen näkemyksen mukaan Lahtisen menettelyä on pidettävä rangaistusmääräysten 2 §:n 1 momentin i) kohdassa tarkoitettuna seksuaalisena häirintänä. Erimielinen jäsen katsoi, että oikea rangaistus olisi ollut neljän ottelun mittainen toimitsijakielto.
Palloliiton kurinpito on itsenäinen toimielin.