Helmareiden toppari Natalia Kuikka juhli sunnuntaina USA:n yliopistosarjan mestaruutta Florida State Universityn kapteenina. Samalla päätökseen tulee kolmen ja puolen vuoden opinnot. 23-vuotiaan seuraava askel on mitä todennäköisimmin paluu Eurooppaan.
Natalia Kuikka siirtyi kotoisasta Naisten Liigasta Yhdysvaltoihin kesän 2015 lopuksi. Mestaruuden voittaminen lauantaina oli hänelle suuren unelman täyttyminen.
- En löytänyt sanoja tunteilleni, kun viimeinen peli loppui ja olimme voittaneet mestaruuden. Vieläkin on sellainen olo, että voitimmeko me oikeasti. Pääsimme ensimmäisenä vuotenani neljän parhaan joukkoon, mutta kaksi edellistä vuotta eivät menneet suunnitellusti. Tämä tuntuu nyt siksikin niin hyvältä. Kaikki meni niin kuin piti, tämä oli minulle täydellinen lopetus, Kuikka iloitsee.
- Tunnelmani ovat haikeat, nämä kolme ja puoli vuotta ovat menneet nopeasti. Päätös ajalle oli vielä niin hieno, että mietin kuinka voin löytää seuraavaksi yhtä upean joukkueen. Ei pelkästään se, että joukkue pelaa hyvin, vaan että kaikki muu toimii niin hyvin. Mutta olen iloinen, että saan koulun päätökseen, hän naurahtaa.
Kuikka nousi joukkueessa pian merkittävään rooliin ja kantoi viimeiset kaksi vuotta kapteenin nauhaa. Kemiläisen jalkapallokoulun kasvatti kuvailee viimeistä kauttaan rankaksi, mutta on siihen tyytyväinen.
- Kapteenius oli minulle iso asia. En näe itseäni perinteisenä kapteenina, olen aina tykännyt tehdä omaa työtäni ja auttaa siten muita.
- Tämä on nostanut minua esille ja olen joutunut tehdä valintoja, joita en olisi aiemmin tehnyt. Valmentajamme näkee minussa johtajan kykyjä, vaikka en pidä ennen pelejä isoja puheita. Minulla on kuitenkin omat keinoni välittää viestini joukkueelle.
Kuikka lähti Yhdysvaltoihin lukion käytyään ja valitsi pääaineekseen kriminologian. Hän kuvailee viimeisten vuosien kasvattaneen häntä eniten henkisesti, joka näkyy myös kentällä. Vahvat otteet yliopistosarjassa ja A-maajoukkueessa toivat ”Natulle” vuosi sitten Suomen vuoden pelaajan tittelin.
- Meillä on paljon ulkomaalaisia pelaajia ja heillä on erilaisia pelityylejä. Olen yrittänyt ottaa niistä parhaita puolia ja yhdistää omaan pelaamiseeni. Aina puhutaan, että ei saa olla valmiiksi niissä tiloissa, mihin palloa pelataan. Olen kehittynyt ehkä eniten siinä, miten aivoni toimivat pelin aikana.
- Henkilökohtainen kasvu futiksen ulkopuolella kehittää myös pelaamista. Suorituksissani ei ole enää niin paljon tason heittelyjä.
Ensi viikolla Kuikka osallistuu viimeisiin tentteihin ja saa kandidaatin tutkintotodistuksensa ennen joulua. Uutta seuraa ei vielä ole, mutta hän toivoo saavansa asian ratkaistuksi mahdollisimman pian.
- Näillä näkymin palaan Eurooppaan, mutta en vielä tiedä minne. Kyselyjä on tullut aika paljon, mutta en ole ehtinyt keskittyä valintoihin kunnolla. Toivottavasti ratkaisu tulee joulukuun aikana.
- Oloni on jännittynyt, kun ajattelen millaisia vaihtoehtoni lopulta tulevat olemaan. Sain ison mahdollisuuden tulla tänne, mutta nyt minun pitää itse etsiä vaihtoehtoni. Nämä vuodet ovat olleet niin hyviä ja haluan jatkaa tästä. Haluan ympäristön, joka haastaa minua, mutta myös, että joukkue on turva. Täällä niin on ollut.