Natalia Kuikka siirtyi tällä kaudella USA:n National Women's Soccer Leaguessa (NWSL) pelaavan Portland Thornsin joukkueeseen. Kuikka nousi heti joukkueen luottopelaajiin saaden runsaasti vastuuta.
Kuikan otteet sekä seura- että maajoukkueessa noteerattiin myös vuotuisessa Captain's Ball -gaalassa, kun hänet valittiin toista kertaa peräkkäin Vuoden naispelaajaksi. Kyseessä oli kolmas kerta, kun Kuikka saa kunnian.
- Otin valinnan vastaan hyvillä mielin. Minulla oli aika haastava kausi. Siirryin uuteen liigaan ja muutin kauas, mutta sain peliaikaa ja vastuuta. Minulle jäi kaudesta silti hyvä fiilis ja tästä pystyy jatkamaan sitten ensi kauteen, Kuikka toteaa valinnasta.
NWSL:ää pidetään yhtenä maailman kovimpana sarjana. Kemiläiselle Visan Pallon kasvatille USA oli maana entuudestaan tuttu, sillä hän opiskeli ja pelasi Floridan yliopistossa, mutta sarja oli tuntematon.
- En oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin, että siellä pelaa kovia pelaajia ja edessä on uusia haasteita mihin en ollut tottunut. Osasin ottaa haasteet vastaan kuitenkin aika hyvin.
Kuikka pelasi kaksi edelliskautta Ruotsissa Kopparbergs/Göteborg FC:n joukkueessa. Ero NWSL:n ja Damallsvenskanin ero on selkeä.
- Pelitempo oli paljon kovempi ja peli fyysisempää. Myös pelityyli oli erilainen, mutta tempo oli se suurin juttu. Ratkaisut piti tehdä aina nopeasti.
Yksi ero oli myös etäisyydet. Portland sijaitsee USA:n luoteiskulmassa, josta on käytännössä pitkä matka joka paikkaan.
- Ruotsissa matkustimme aina bussilla, mutta USA:ssa lennettiin. Ajallisesti matkat kestivät aika lailla saman verran, mutta onhan se vähän erilaista, kun pelireissulla meni neljä päivää.
Kaupungissa on hieman päälle 550 000 asukasta ja se tunnetaan ympäristöystävällisyydestään sekä rennosta yleistunnelmastaan. Kuikan mukaan koronapandemia kuitenkin rajoitti tutustumista uuteen kotikaupunkiin.
- Alkukaudesta oli aika vähän aikaa tai mahdollisuuksia käydä missään, kun koronan takia paikat olivat kiinni. Kesällä paikat aukesivat hieman enemmän ja ravintoloissa pääsi ulkona syömään ja uskalsi lähteä enemmän ulos. Oli tosi kiva, kun ihmisiä oli silloin enemmän liikkeellä. Muuten siellä oli vähän samanlaista kuin Suomessa, eli pimeää ja kesällä elämä alkoi maistua ja se näkyi ihmisissä. Silloin ehti tutustua myös joukkuekavereihin vähän paremmin, kun pääsi viettämään enemmän aikaa myös vapaa-ajalla.
Portlandilla pelillisesti kaksijakoinen kausi
Thornsin kauteen mahtui paljon. Se voitti ennen kauden alkua pelatun Challenge Cupin ja kauden aikana pelatun kansainvälisen Champions Cupin. Se voitti myös NWSL:n runkosarjan selviten suoraan välieriin. Välierissä Chicago Red Stars oli kuitenkin vahvempi voittaen 2-0.
Thornsin loppukausi NWSL:ssä oli vaikea, sillä kymmenestä viimeisestä pelistään se voitti ainoastaan kolme. Viidestä viimeisestä pelistään se pelasi kolme tasan, voitti yhden ja hävisi ratkaisevan ottelun Red Starsille.
- Vaikka loppukausi meni tuloksellisesti vähän huonosti, niin pelasimme ihan hyvin. Emme vain saaneet viimeistä naulaa ja tarpeeksi maaleja. Voitimme runkosarjan, joten se osoittaa kautemme olleen suhteellisen tasainen ja pelasimme hyvin. Emme kuitenkaan saavuttaneet tavoitettamme ja se jäi muhimaan ensi kaudeksi, joukkueessa myös ensi kaudella jatkava Kuikka miettii.
Elokuussa Thorns emännöi kovaa Champions Cupia, jossa oli mukana eurooppalaisjoukkueista Mestarien liigan hallitseva mestari Barcelona sekä pitkäaikainen menestysjoukkue Lyon. Thornsin lisäksi USA:sta oli mukana Houston Dash.
Portland päihitti Dashin välierässä rangaistuspotkukilpailun jälkeen ja kaatoi finaalissa Lyonin niukasti 1-0. Turnauksen päätteeksi Kuikka valittiin koko turnauksen parhaaksi pelaajaksi.
- Meillä oli siinä vaiheessa tosi paljon pelejä ja se tuli kannaltamme vähän huonoon saumaan, joka saattoi sitten näkyä vähän myös loppukaudesta. Muuten oli tosi kivaa pelata huippujengejä vastaan yleisön edessä ja mitata millä tasolla mentiin Lyonin kaltaista joukkuetta vastaan.
Kuikka jatkaa Thornsissa myös ensi kaudella ja muutenkin joukkueessa tapahtuvat muutokset ovat hillittyjä. Suurin muutos tapahtuu penkin päällä, kun Rhian Wilkinson tulee uudeksi päävalmentajaksi.
- Mielenkiinnolla odotan jo ensi kautta. Päävalmentajamme vaihtuu, mutta runko pysyy muuten suhteellisen samana.
EM-kisat siintävät jo mielessä
Kuikka kuuluu luonnollisesti myös Helmareiden avainpelaajiin. Ensi kesän kohokohtana häämöttävät EM-kilpailut. Kuikka myöntää, että edessä siintävät arvokisat tuovat lisäpuhtia kaikkeen tekemiseen.
- Se on tuonut tosi paljon lisää motivaatiota ja töitä on tehty paljon niiden eteen. Nyt meillä on mahdollisuus näyttää mistä meidät on tehty. Se on samalla monelle pelaajistamme mahdollisuus päästä näyttämään taitojaan ja sitä kautta mahdollisesti edistämään uraansa.
Ennen EM-kilpailuja Helmarit jahtaa edelleen myös MM-paikkaa. Suomi on tällä hetkellä karsintalohkossaan kolmantena, mutta vähintään jatkokarsintapaikka on vielä omissa käsissä.
- Pelillisesti olemme pelanneet mielestäni ihan hyvin, ja olemme saaneet tehtyä niitä asioita mitä päävalmentaja on halunnut. Tuloksellisesti emme ole kuitenkaan päässeet tavoitteeseemme ja Irlanti olisi pitänyt ehdottomasti voittaa. Siitä jäi hampaankoloon, mutta mitään ei ole vielä menetetty. Ruotsi-ottelu antoi meille uskoa, että olemme menossa positiiviseen suuntaan, vaikka hävisimme sen, mutta tasapelikään ei ollut kaukana. Se antaa meille buustia jatkoon. Irlanti-tappio hankaloitti vähän tekemistä, mutta mitään ei ole vielä menetetty. Pitää vain voittaa loput pelit, Kuikka muistuttaa.