FC Sheriff Tiraspoliin vuodenvaihteessa siirtynyt kaksinkertainen Veikkausliigan mestari Sebastian Dahlström on sopeutunut hyvin uuteen jalkapallokulttuuriin.
Askel oli ehkä vähemmän odotettu, mutta Dahlströmin mukaan kehittyäkseen on tehtävä poikkeuksellisiakin ratkaisuja.
- Tämähän on todella suuri seura ja täällä on totuttu pelaamaan Eurooppa-liigan lohkovaiheen pelejä. Kyllä sen heti huomasi, että nyt ollaan astetta isommassa seurassa. Kaikki fokus on täällä nytkin siinä, että europelejä pelataan jatkossakin, Dahlström kertoo.
- Päällisin puolin kaikki on hyvin, samaa työtä tässä kuitenkin tehdään kuin Suomessakin, Dahlström kertoo Tiraspolista käsin.
Seuran olosuhteet ovat Dahlströmin mukaan huippuluokkaa.
- Stadion, treenikeskus ja oma kämppäni ovat ihan viimeisen päälle, sen suhteen ei ole mitään valittamista. Tämähän ei ole mikään pikkukaupunki, sillä asukkaita on 150 000 ja eurooppalaista elämänmenoa löytyy ravintoloita myöten. Täytyy myöntää, että olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka mukava kaupunki Tiraspol on, Dahlström kertoo.
Keskikenttäpelaaja kertoo, että vaatimustaso on myös paljon kovempi.
- Luulin pelanneeni hyvän pelin, mutta valmentajan mukaan olisin pystynyt paljon parempaankin, hän kertoo esimerkkinä.
- Aluksi olin vähän että "kiitti vaan", mutta kyllähän se on niin, että kova vaatimustaso kehittää omaa pelaamista, ja se pitää kääntää positiiviseksi asiaksi. Täällä ei "ihan hyvä" yksinkertaisesti riitä mihinkään, Dahlström viestii.
Jouluksi Suomeen
Koronakevät koitteli myös Moldovaa, mutta nyt asiat ovat jo parempiin päin.
- Olin maaliskuussa lähdössä juuri käymään Suomessa, mutta sitten kaikki meni kiinni, joten tästä tulee nyt vähän pidempi reissu, ainakin tämän vuoden suhteen. Varmuudella pääsen jouluksi Suomeen, mutta muuten mennään futista pelaten, Dahlström kertoo.
Harjoittelemaan Dahlström kertoo päässeensä hyvin.
- Ihan alussa treenasimme neljän hengen pienryhmissä, mutta nyt ollaan menty jo pitkään normaaleissa joukkueharjoituksissa. Täällä suljettiin koulut ja kaupat jo aika hyvissä ajoin, joten pahimmalta on ilmeisesti vältytty.
- Toki ensimmäinen vuosi ulkomailla näkemättä kertaakaan perhettä tai tyttöystävää voi joskus tuntua rankalta, mutta onneksi ruutuaikaa riittää, hän kertoo.
Kahden vuoden sopimuksella Sheriffissä pelaava Dahlström kertoo, että myös Moldovassa sarjan alkua lykättiin myöhäisempään.
- Neljä kuukautta jälkijunassa aloitettiin. Nyt vedetään jouluun saakka täysillä, sen jälkeen on pieni breikki ja siiten kevättalvella jatketaan. Täälläkin siis siirryttiin täysin eurooppalaiseen pelikalenteriin.
Omiin suorituksiinsa Dahlström on varovaisen tyytyväinen.
- Mielestäni olen pelannut suhteellisen hyvin. Minuutteja on tullut, mutta tiedän, että kehityn jatkuvasti, ja että pystyn tulevaisuudessa parempaankin, Dahlström sanoo.
Venäjän kieltä ja tavoitteita
Kaksi A-maaottelua pelannut Dahlström kertoo, että sopeutumista on auttanut venäjän kielen opiskelu.
- Kieli auttaa paljon varsinkin siinä, että pääsee sisään paikalliseen kulttuuriin. Puhun kieltä jo tyydyttävästi, sillä on kyllä suuri merkitys sopeutumisessa, hän tietää.
Kielimuuriin Dahlström ei sinänsä ole törmännyt, sillä joukkueen valmennusjohto on suurelta osin kroatialaista, joten englannin kielellä asiat sujuvat.
- Olen siis kuitenkin myös opiskellut venäjää, se on osoittautunut fiksuksi ratkaisuksi kentän ulkopuolella. Meillä on todella kansainvälinen joukkue, joten englanti on ns. työkieli aika pitkälle, se tietysti helpottaa päivittäisiä asioita.
Dahlström kertoo, että koronaviruksen aiheuttaman lykkäykset vaikkapa EM-kisojen suhteen olivat hänelle onni onnettomuudessa.
- Siksi täällä ollaan, että saumat maajoukkueeseen paranisivat. Paikka Huuhkajissa on tietysti aina tavoitteena. Vaikka koronassa on vakavasta asiasta kyse, niin yksi lisävuosi seurajoukkueessa ei ainakaan heikennä omia mahdollisuuksiani, "Dale" analysoi.