Minulla on tulos, jonka käyttäminen hieman arveluttaa. Mutta toisaalta, jos siihen osaa suhtautua tarvittavilla varauksilla, käyttäminen lienee perusteltua. Tuloksena on seurojen yleisimmät tulevaisuuden unelmat tai tavoitteet ja toiveet Palloliitolle siitä, millaisilla palveluilla ja tuella näiden unelmien saavuttamista voidaan edistää.
Tulos syntyi, kun kiersin Seurojen Palloliitto -näkökulmalla eri tilaisuuksissa 2018 syksyllä ja 2019 kevättalvella tavaten jalkapalloseurojemme avaintoimijoita. Näissä tilaisuuksissa kysyin seuroilta:
- Millainen seura heillä on noin 5 vuoden päästä, jos heidän unelmansa toteutuvat? Mikä on muuttunut, paremmin, eri tavalla tai mitä ei enää ole?
- Mitä apua koette tarvitsevanne Palloliitolta (ja muilta yhteistyötahoilta), jotta unelmanne voi toteutua? Mikä auttaisi, edistäisi ja tukisi onnistumista?
Sain vastauksia noin 400 seuralta. Siinä on edustettuna suurin osa niistä seuroista, joilla on aktiivista lasten ja nuorten pelaajakehitystoimintaa seurojensa toimintasisällössä.
Sitten mutat. Kysymykseni on hyvin yleinen ja vastaajan omat intohimot ja näkökulmat vaikuttavat tietysti vastatessa molempiin kysymyksiin. Minun tapauksessani useimmin vastaajana oli henkilö seuran johdosta. Hallinnosta vastaavia seuratoimijoita siis, joten valmentajien näkemykset ovat vähemmistössä.
Lisäksi kaikissa tapauksissa vastaukset tulivat tilaisuuksissa, jossa mukana oli useita ihmisiä ja edustettuna useita seuroja. Myös ennen kysymyksiäni saattoi tilaisuudessa olla esiintyjä, jonka esityksessä tehdyt avaukset vaikuttivat myös tuloksiin.
On tärkeä huomioida, että hyvinkin erilaisten seurojen vastauksista kootut yleistykset eivät saa sumentaa sitä, että seurojen tarpeet voivat olla hyvinkin erilaisia eri seuratoiminnan alueilla.
Tässä mutat.
Muttien jälkeen suomalaisten lasten ja nuorten jalkapalloseurojen tulevaisuuden unelmista voidaan sanoa seuraavaa:
- Ne ovat hyvin konkreettisia. Jalat maassa. Tosin alueille, joissa seurat ovat lähellä toisiaan ja kilpailu on kovaa, olivat tavoitteet yleisesti ottaen myös kunnianhimoisempia.
- Menestyvän seuran tunnusmerkeiksi koetaan harrastajamäärän kasvaminen, olosuhteiden kehittyminen, osaava valmennus ja vahva talous.
- Se millainen on seuran ilmapiiri, ja miten seura ulkopuolelta nähdään, korostui vastauksissa.
Ympäri Suomen pelaajamäärien kasvun konkreettinen tavoite muotoiltiin niin, että toiveissa oli joukkue jokaiseen ikäluokkaan.
Huomattavaa on, että vaikka jonkin verran unelmissa oli edustusjoukkueiden sarjamenestys ja nousuhaaveet, ne eivät nousseet tuloksessa korkealle. Tämä johtui, että enemmistö seuroista ei nostaneet tätä asiaa lainkaan esiin. Tätä kautta seuran ympärille rakentuva kannattajakulttuuri ei juurikaan noussut esiin. Pelaajakehityksestä syntyneet siirrot esimerkiksi kansainvälisille kentille ei näkynyt unelmissa käytännössä lainkaan. Näyttää siis siltä, että suurin osa suomalaisista jalkapalloseuroista on profiloitunut kasvattajaseuroiksi.
Tilaisuuksissa harvemmin ehdin kysyä, millaisia toimia seurat ovat suunnitelleet toteutettavaksi unelmien toteuttamiseksi. Tämä olisi mielenkiintoinen tulos ja avaisi näkökulmia esimerkiksi alueellisiin pelaajaputkiin ja tarpeisiin tehdä seurojen välistä yhteistyötä, kun huomataan samansuuntaisia tai toisiaan täydentäviä suunnitelmia.
Palloliitolta (ja muilta yhteistyökumppaneilta) näiden tavoitteiden saavuttamiseksi toivottiin seuraavaa:
- Osaamisen kehittäminen koettiin selkeästi Palloliiton pääpalveluksi. Oli sitten kyseessä valmentajat tai muut seuratoimijat. Tämä on sinänsä keskeinen löytö. Palloliitto koetaan organisaatioksi, josta halutaan osaamista ja tämä on tärkeä huomio palveluitamme kehitettäessä.
- Seurajohtamiseen liittyvä tuki nousi myös vahvasti esiin.
- Seuraavaksi eniten Palloliitosta toivottiin taloudellisia resursseja ja vaikuttamista jalkapallon hyödyksi valtakunnallisesti ja paikallisesti.
Ehkä huomionarvoista on se, että Palloliitolta toivottavat palvelut olivat jo olemassa olevia ja Palloliiton strategiasta löytyviä teemoja. Hyvä uutinen on se, että Palloliiton toiminta suhteessa tarpeisiin on oikeansuuntainen. Ilmeisesti osaamisen kehittämisellä ajatellaan ratkaistavan seurojen omiin tavoitteisiin pääsemisen osaamistarpeet.
Ehkä huono uutinen on se, ettei mitään uutta ja yllättävää löytynyt. Tämä saattaa johtua siitä, ettei kyseessä ollut syvähaastattelut vaan aikapaineessa tehdyt kyselyt. Tällöin pinnalliset kysymykset suuntavat pohtijoita enemmän etsimään olemassa olevasta palvelutarjottimesta tarpeelliset.
Meidän tuleekin Palloliittona pyrkiä järjestelmällisesti keräämään vastaavaa dataa myös silloin, kun tilaisuuksissamme ja seurakäynneillä käydään läpi spesifisempiä asioita ja näin dataksi päätyy myös syvällisempääkin pohdintaa. Tästä datasta vetämällä voidaan löytää tulevaisuuden palvelutarpeita.
Vaikka tämä on päätösraportti yhdelle kuuntelukierrokselle, korvat on pidettävä höröllä jatkossakin. Ja jatkossakin tulee pyrkiä myös ymmärtämään kuulemaansa. Ymmärrys, kun auttaa meitä palveluiden kehittämisessä.
Veli-Matti Rinnetmäki
Kehityspäällikkö (Seurojen Palloliitto)
Suomen Palloliitto