Tänään sain kuulla musertavan suru-uutisen: Iso suomalainen jalkapallovaikuttaja Jyrki Heliskoski on nukkunut pois.
Jyrki ’Jyrä’ Heliskoskella on ollut omalla pelaaja- ja valmentajaurallani yksittäisistä henkilöistä ehkä isoin vaikutus. Jyrkin valmentaessa menestyksekkäästi (kolme Suomen mestaruutta) HJK:ssa vuosina 1985-1989 hän profiloi minut ’uudelleen’ pelaajana ja kehitti entisestä hyökkääjästä topparin. Kun hän minulle tätä pelipaikkaa aikoinaan ehdotti, ihmettelin sitä kovasti.
Hän perusteli sen kertomalla, että hän on analysoinut minut kokonaisvaltaisesti ja sen analyysin mukaan sovin parhaiten toppariksi vielä todeten: ’Rive, sinä et tule pelaamaan kovin monta A-maaottelua hyökkääjänä, kun taas puolustajana voit tehdä pitkän maajoukkueuran’. Historia osoitti varmaankin tuon lauseen todeksi. A-maaotteluja minulle kertyi 59, lähes sataprosenttisesti nimenomaan puolustajana. Jyrkillä oli muutenkin silmää analysoida ja ennen kaikkea käsitellä erilaisia pelaajia. Tästä hyvä esimerkki oli se, miten hän vuonna 1985 HJK:hon tullessaan ’käsipallovalmentajana’ sai silloisen monella isolla egolla esiintyvän pelaajan kuitenkin pelaamaan yhdessä joukkueelle. Tuloksena oli heti Suomen mestaruus ja Suomen cupin finaalipaikka.
Jyrki näki minussa myös potentiaalia toimia valmentajana pelaajaurani jälkeen ja itselleni todella yllättäen hän pyysi minua kakkosvalmentajakseen HJK:hon vuonna 2000. Vuosi oli Jyrän apulaisena ennen kaikkea opettavainen, antoisa ja inspiroiva.
Jyrkillä oli erittäin suuri merkitys suomalaisen jalkapallon kehitystyössä hänen toimiessaan Palloliitossa eri maajoukkueiden päävalmentajana. Jos ajatellaan aikakautta (1982-2007) ja nykyisiä sekä entisiä maajoukkuepelaajiamme, erittäin moni on ollut eri maajoukkueissa Jyrän valmennuksessa. He ammensivat oppia häneltä ja saivat kokemusta pelaajapolullaan kansainvälisistä peleistä poikien MM- ja EM- lopputurnauksista, nuorten (U21) joukkueissa ja miesten maajoukkueissa. Hän tuli hienosti toimeen myös nuorten pelaajien kanssa ja osasi käsitellä heitä yksilöinä. Hänellä oli myös kyky kasata ympärilleen pätevä ja toimiva taustatiimi. Jyrkin positiivisuutta ja uskoa joukkueeseen kuvaa hyvin hänen maajoukkueen kutsukirjeen lopussa aina ollut toteamuksensa: ’Tehdään Se!’.
Toimiessaan myös Palloliiton koulutuspäällikkönä Jyrkillä oli merkittävä vaikutus SPL:n valmentajakoulutuksen kehitykseen ja kehittämiseen. Sain itse ammentaa oppia ja osani Jyrän viisauksista mm. ollessani hänen koulutuksessaan UEFA Pro-kurssilla 2002-2003.
Uskon, että valmentajana menestynyt Jyrki oli meille monille nykyisille ja entisille valmentajille esikuva. Ja minulle hän oli myös tärkeä mentori valmennustyössäni. Hän jaksoi keskustella peleistämme, analysoida niitä sekä esittää fiksuja kysymyksiä. Hän opasti ja kannusti minua valmentajapolullani ja uskon, että hänen mielipiteensä ja luottamuksensa minuun on auttanut taivaltani valmentajaurallani erilaisia valintoja tehtäessä. Tästä kaikesta olen hänelle äärimmäisen kiitollinen.
Opin tuntemaan Jyrkin rehellisenä, fiksuna, analyyttisena ja pätevänä valmentajana. Hän oli myös kentän ulkopuolella sosiaalinen, sympaattinen, kannustava, ihmisistä aidosti välittävä, terävä ja huumorintajuinen persoona. Jyrki oli erittäin sanavalmis ja tilanteisiin nopeasti reagoiva kaveri, jolta irtosi kommentti, vitsi tai tarina sopivaan kohtaan. Hänellä oli taito pettymyksien jälkeen nopeasti suunnata ajatukset ja toiminta kohti seuraavaa peliä ja parempaa tulosta. Kyllä Jyrkiltä temperamenttiakin löytyi. Aikoinaan Jaroa vastaan pelatessamme Pietarsaaressa olimme tauolla tappiolla ja Jyrä antoi meille - ehkä ansaitustikin - kunnon ’hiustenkuivaajapalautteen’. Sen verran kovalla volyymilla palautetta tuli, että se kuului varmaan Pietarsaaren torille asti. Tällainen palaute tuossa kohdassa näytti toimivan ja toisella jaksolla käänsimme ottelun eduksemme.
Jyrki sai vähintäänkin ansaittua tunnustusta elämäntyöstään suomalaisen jalkapallon parissa (mm. Captain’s Ball ja Suomalaisen jalkapallon kunniagallerian, Hall of Famen, jäsenyyden). Nuo kunnianosoitukset menivät oikeaan osoitteeseen.
Jyrkille olisin myös toivonut mahdollisuutta nähdä sukupolvien unelman toteutumisen Huuhkajien EM-lopputurnauksen kautta ensi kesänä. Joka tapauksessa uskon ja toivon, että hänen jalkapalloilullinen perintönsä tulee säilymään pitkään.
Minulla oli ilo ja kunnia tutustua, työskennellä ja kokea (jalkapallo)elämää Jyrän kanssa niin ystävänä, pelaajana, valmentajakollegana, koulutettavana ja työkaverina Palloliitossa.
KIITOS sinulle Jyrki! Lepää Rauhassa.
Jyrki Heliskoskea kaivaten ja hänen muistoaan kunnioittaen sekä läheisten suruun osaa ottaen,
Markku Kanerva
(Kuvassa Jyrki Heliskoski ja Markku Kanerva UEFA Cupin ottelussa Stadio Ennio Tardinilla Parmassa syyskuussa 2001)