Tänään 25. syyskuuta vietetään valmentajan päivää.
Valmentajaksi on monia eri teitä. Kuten moni muukin, Palloliiton huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen päätyi penkin päähän pelikentiltä.
– Olin 16-vuotias, kun aloitin valmentamisen. Pelasin silloin itse HJK:ssa ja hyppäsin itseäni neljä vuotta nuorempien TiPS:n tyttöjen valmentajaksi. Isäni toimi Palloliiton koulutuspäällikkönä 20 vuotta ja hän myös valmensi itse silloin – matkin siis idoliani, Miettinen kertoo.
Ensimmäinen valmennuspesti kesti pari vuotta, kunnes Miettinen nousi HJK:n edustusjoukkueeseen, eikä aika enää riittänyt valmentamiseen. Kun pelaajaura päättyi 21-vuotiaana, valmentaminen tuli jälleen ajankohtaiseksi.
– Perhetuttumme Juha Moilanen oli TiPS:n valmennuspäällikkö ja hän etsi valmentajaa naisten farmijoukkueelle Sibbo Vargarnalle, joka pelasi Naisten Ykkösessä. Koska joukkueessa oli itseäni vanhempia pelaajia, mietin pari päivää. Sen verran valmentaminen oli verissä, kun olin isäni uraa seurannut, että hyppäsin takaisin valmennukseen.
Siitä päivästä vuodesta 1996 lähtien Miettinen toimi valmentajana aina viime lokakuuhun asti. Kuluneen vuoden aikana hän on valmentanut nuorten maajoukkuevalmentajia. Miettinen itse sai aikoinaan hyvää oppia Jutta Rautiaiselta, joka valmensi häntä nuorten maajoukkueessa.
– Jutta elää ja hengittää jalkapalloa kiireestä kantapäähän. Hänen syvä rakkautensa futista kohtaan sekä heittäytyminen joka treeneissä oli todella vaikuttavaa. Se on jäänyt mieleeni tosi voimakkaasti, Miettinen sanoo.
– Olen itsekin ollut aina todella intohimoinen valmentaja. Palo on mielestäni tärkeä asia. Jos sinulla ei ole sitä, ei auta, vaikka tietäisit kuinka paljon – et voi menestyä samalla tavalla. Kipinän täytyy aina lähteä pelaajasta itsestään eikä valmentajasta, mutta valmentajan tehtävä on auttaa sytyttämään kipinä roihuksi. Jutta heitti ison kanisterillisen bensaa minun kipinääni.
Suomessa toimii tällä hetkellä noin 11 000 jalkapallovalmentajaa. Miettinen peräänkuuluttaa, kuinka tärkeää työtä kaikki valmentajat tekevät.
– Toivon, että jonain päivänä valmentajat saavat tässä yhteiskunnassa sen arvostuksen, mikä heille kuuluu. Monet valmentajista tekevät hommaa puhtaasti rakkaudesta lajiin ja toisiin ihmisiin. Se on äärimmäisen kunnioitettavaa, Miettinen sanoo.
– Yhteiskunta tarvitsee näitä ihmisiä, jotka liikuttavat lapsia ja antavat heille kokemuksia. Minulla on aivan järkyttävän suuri arvostus valmentajia kohtaan. Olette tosi, tosi, tosi tärkeitä.