Lepikonmäki, Jokisalo ja Ropaset: Kausi Italiassa kehitti ja kasvatti

Julkaistu

  • Futsal

Leena Lepikonmäki (ACE), Emilia Jokisalo (GFT) sekä Tiia ja Maria Ropanen (ACE) pitävät pelaamaansa kautta Italiassaa monella tapaa opettavaisena kokemuksena ja kannustavat muitakin futsalin liigatason kanssasisariaan toteuttamaan haaveitaan ulkomailla pelaamisesta.

Leena Lepikonmäki teki pioneerityön

AC Estudiantes -seuran eli ACE:n liigajoukkueen maalivahti Leena Lepikonmäki (36) pelasi Suomen futsalihistorian ensimmäisenä naisena ammatikseen ulkomailla kaudella 2015-16. Tuolloin hänen seuransa oli ASD Futsal C.P.F.M, joka operoi maan korkeimmalla sarjatasolla Serie A Elitessä. Seuran kotipaikka sijaitsee San Benedotte del Tronton kaupungissa Keski- Italian itärannikolla.

- Halusin ulkomaille harjoittelemaan ja pelaamaan saadakseni kotimaata paremmat kehittymismahdollisuudet. Siihen aikaan ACE:lla ei ollut esimerkiksi maalivahtivalmentajaa eikä Suomessa ollut naisilla maajoukkuettakaan. Niistä ajoista lajin olosuhteet ovat meillä kuitenkin parantuneet huomattavasti, Lepikonmäki toteaa.

Alkukaudesta puitteet Italiassa olivat Lepikonmäen mukaan hyvät ja kaikki toimi jokseenkin hyvin. Mutta kun loppusyksystä seuran taloudellinen tilanne heikkeni, treenit vähenivät ja jo ennen joulua pelaajia lähti pois. Valmentaja oli päättänyt, että Lepikonmäki sai jäädä ja hän sai palkkaakin niin kauan kuin oli pelejä, mutta joutui usein kyselemään sen perään.

- Sain vähänpuoleisesti peliaikaa ja muiden pelaajien niukka englannin kielen taito aiheutti hieman eristäytyneisyyden ja yksinäisyydenkin tunnetta. Kuitenkin kokonaisuutena kausi oli minulle antoisa, koen kehittyneeni Italiassa sekä pelaajana että ihmisenä. Sain treenata joukkueessa, jossa yksilöiden taitotaso oli selkeästi suomalaispelaajia korkeampi ja peli oli huomattavasti kovatempoisempaa. Myös erilainen puolustustaktiikka tuotti haasteita maalilla. Arjenkin haasteista selviäminen ulkomaalaisena oli kasvattavaa.

Lepikonmäki pitää hyvin epätodennäköisenä, että hän lähtisi enää ulkomaille pelaamaan. Mutta ulkomaan pelikokemuksesta vasta haaveileville hän suosittelee sitä kehottaen tekemään kovasti töitä kentällä ja sen ulkopuolellakin.

Kuva: Leena Lepikonmäki

- Kannattaa verkostoitua ja kerätä videoklippejä hyvistä suorituksistaan portfolioksi, joilla voi markkinoida itseään agenteille. Omien agenttiyhteyksieni edistämisestä voin kiittää jo minua minua ennen Italiassa pelannutta Mikko Kytölää ja miesten futsalmaajoukkueen valmentajia, Dusan Maticia ja Mico Marticia, Leena Lepikonmäki toteaa.

Emilia Jokisalon ei tarvinnut stressata mistään

Golden Futsal Teamin eli GFT:n liigajoukkueeseen ja Suomen maajoukkueeseen kuuluva Emilia Jokisalo (22) kotiutui viime keväänä koronapandemian vuoksi kesken jääneen kauden jälkeen Italiasta. Hän pelasi siellä Seria A2 -sarjassa operoivassa Atletico Chiaravallen joukkueessa, jonka kotihalli sijaitsee Chiaravallen kaupungissa, maan keskiosassa itärannikolla.

- Olen aina haavaillut ammattilaisena ulkomailla pelaamisesta. Maajoukkueeni EM-karsintojen aikoihin syksyllä 2018 joku italialainen manageri laittoi viestiä minulle ja kyseli kiinnostuksesta tulla sinne pelaamaan. Täällä oli juuri silloin liigakausi alussa, joten en tullut edes vastanneeksi hänelle ennen kuin vasta kauden päätyttyä. Teimme sopimuksen ja manageri hoiti kaikki käytännön järjestelyt Italian päässä, minun ei tarvinnut stressata mistään. Kun saavuin Chiaravalleen, hän oli minua vastassa joukkueen kanssa, Jokisalo kertoo.

- Ehdin pelata Italiassa kautta kuusi kuukautta ennen kuin koronaepidemia räjähti käsiin, sarja keskeytettiin ja minä lähdin Suomeen. Siihen asti kokemus oli mukava ja mielenkiintoinen, sain keskittyä treenaamiseen ja joukkueeseen tutustumiseen. Toki koin alussa kulttuurishokin italialaisesta elämäntyylistä ja maajoukkuepelien alettua reissaaminen rasitti jonkin verran.

Yhtenä merkittävimmistä eroista pelitaktiikoissa suomalaisen ja italialaisen futsalin välillä Jokisalo mainitsee Italiassa vallitsevan yksilökeskeisyyden. Puolustuksessa suositaan yksi vastaan yksi puolustusta ja hyökkäyksetkin perustuvat enemmän yksilösuorituksiin kuin Suomessa. Italialaiseen futsalkulttuuriin kuuluu Jokisalon mukaan myös pidemmät vaihdot kuuden-seitsemän pelaajan nipulla ja parhaat pelaavat koko ajan. Jokisalo itse koki saaneensa peliaikaa paljon, jopa liikaa, mistä hän huomauttikin valmentajalle. Jokisalon mukaan Italiassa vaaditaan myös itsekkyyttä kentällä, koska siellä lasketaan vain tehdyt maalit, ei syöttöjä.

- Opin Italian kaudella niin paljon uutta, että uskon saaneeni eväitä vaikka maan pääsarjaa silmällä pitäen sekä pärjääväni muutenkin kansainvälisellä tasolla. Odotan innolla, milloin pääsen taas ulkomaille pelaamaan. Venäjänkin sarja kiinnostaisi, mutta sinne ei ole kontakteja. Ulkomaille lähtevän henkilökohtainen taitotaso pitää olla aika korkealla, mutta kun jaksaa tehdä töitä ja unelmoida, niin kyllä ovet aukeavat jossain vaiheessa, Jokisalo kannustaa.

Tiia ja Maria Ropanen saivat uusia näkökulmia futsaliin

ACE:n liigajoukkueen ja Suomen maajoukkueen maalivahti Tiia Ropanen (29) ja ACE:n liigajoukkueen kenttäpelaaja Maria Ropanen (33) pelasivat kaudella 2019-20 Italian Sardiniassa. Heidän joukkueensa, P.G. Jasnagora, vaikutti Serie A2 -sarjassa ja harjoitteli saaren pääkaupunki Cagliarin kupeessa sijaitsevassa Sestun pikkukaupungissa, eteläisessä Sardiniassa.

Kaksikosta Tiia oli aktiivisempi ulkomaan pelikokemuksen hankkimiseksi, mutta Mariakaan ei malttanut jättää hyvää tilaisuutta ulkomailla pelaamisesta käyttämättä eikä päätös kaudesta Italiassa ole kaduttanut kumpaakaan, päinvastoin. Ensimmäiset yhteydenotot Italiasta eivät heitä kuitenkaan vakuuttaneet. Vasta Jokisalon kautta löytyneen agentin kanssa syntyi sopimus.

Kuva: Sini Francesca
 

- Italiassa pelaaminen kiinnosti, koska ajattelin, että minulla olisi paremmat mahdollisuudet kehittyä siellä kotiseuraa ammattimaisemmassa ympäristössä. Minulla ei ole ollut koskaan ennen esimerkiksi maalivahtivalmentajaa, Sardiniassa sain henkilökohtaista valmennusta ja kyllä koko kausi oli tehokoulutusta. Kun siellä pelaajien taso oli Suomen tasoa korkeampi, koin saavani vetoapua muiltakin pelaajilta. Yksi vastaan yksi pelaaminen toi erilailla painetta maalivahdille kuin suomalainen pelityyli, mutta kyllä siellä Suomen opeillakin pääsi varsin pitkälle, Tiia Ropanen kertoo.

Haaste kannatti ottaa vastaan

Maria Ropanen ei ole peliurallaan ulkomailla pelaamisesta juurikaan haaveillut. Kuitenkin hän on nyt tyytyväinen, että otti haasteen vastaan ja kokee hyötyneensä siitä niin pelaajana kuin ihmisenä muutenkin.

- Lähdin Italiaan varmaan siksi, koska Tiiakin lähti. Ei minusta olisi ollut ehkä yksin lähtemäänkään. Kyllä sitä piti kuitenkin ensin hetken miettiä jo ihan työn ja muidenkin käytännön asioiden kannalta. Meillä oli Italiassa kovia treenejä ja pelejä, joissa oli nopeampi tempo kuin mihin olen Suomessa tottunut. Oli esimerkiksi kehittävää pelata yksi vastaan yksi puolustaen, mikä erosi Suomessa totutusta aluepuolustuksesta. Sain kuitenkin hyvää kokemusta ja oppia siitä, millaista futsal on maailmalla, Maria Ropanen toteaa.

Ropasten mukaan kaikki arkiset käytännön asiat Italian kauteen liittyen sujuivat mutkattomasti. Manageri osoittautui luotettavaksi ja sovituista asioista pidettiin kiinni, tosin usein jonkinlaisella viiveellä. Italialaisten vähäinen englannin kielen taito hieman vaikeutti kommunikaatiota, mutta Ropasille oli järjestetty huomaavaiseti pääsy maahanmuuttajille tarkoitettuun kielikoulutukseen. Seura antoi naisille auton käyttöön ja avusti ruoka-asioissakin. Treenit pidettiin aina myöhään illalla, joten päivisin jäi vapaa-aikaa, jopa liikaakin. Noin +10-asteinen kostea talvi-ilma pääsi tunkeutumaan Ropasten asuntoon, sillä talossa ei ollut lämmitystä, mikä olikin heidän mukaansa harvoja miinusmerkkisiä asoita Italian kaudella.

Tiia Ropanen odottaa malttamattomana uutta tilausuutta päästä pelaamaan Suomen rajojen ulkopuolelle, mikäli hänelle löytyy sopiva joukkue. Sitävastoin Maria on tyytymässä yhteen ulkomaan pelikauteen. Molemmat Ropaset kannustavat ulkomailla pelaamisesta haaveilevia rohkeasti selvittämään asioita aluksi esimerkiksi niiltä, joilla on jo on siitä kokemusta. Heidän mukaansa ulkomaille lähtiessä pitää olla halu kehittyä pelaajana. Suomalaiselle liigapelaajalle esimerkiksi Italian Serie A2-sarja tarjoaa sopivaa tasoa, josta on hyvä aloittaa ''maailmanvalloitus''.