FC Interin hyökkääjä Timo Furuholm lähestyy blogissaan lasten jalkapallotoimintaa sekä lastensa harrastamisen että omien kokemustensa kautta. Osallistu keskusteluun lasten valmennuksesta nopean pelin kautta >>
Mitä minulla on annettavana keskusteluun lasten jalkapallotoiminnan tulevaisuudesta? Kysymys tuli tahtomatta päähäni, kun minua pyydettiin kirjoittamaan tähän blogiin. Lohdutin itseäni ajatuksella, että hyvä keskustelu vaatii monta näkökulmaa.
Tunnistan keskustelun välttämättömyyden. Jalkapallo on Suomessa suuri liikuttaja – hyvinvoinnin luoja. Aiheesta on turha puhua mitenkään varoen tai vähättelevästi. Lasten jalkapallon kehittäminen kehittää myös yhteiskuntaa.
Yritän lähestyä tekstissäni lasten jalkapallotoimintaa sekä lasteni harrastamisen että omien kokemuksieni kautta. Minkälaista haluaisin sen toiminnan olevan heille, ja mitä olen oivaltanut ammattilaisena vietettyjen vuosien aikana.
En yritä olla millään tasolla aikaani edellä – monet tekstini ulottuvuudet ovat varmasti jo käytössä lasten jalkapallotoiminnassa.
4-vuotiaan poikani harrastustuokio päättyy aina samalla tavalla. Joukkue kokoontuu salin keskelle rinkiin ja huutavat yhdessä seuran nimeä kovaa ääneen – TEE PEE ÄS! Tuollainen lopetus on tärkeä, vaikka kirjainyhdistelmä vähän kirpaiseekin.
Tavoitteellisuus on ensimmäinen sana, joka tulee mieleeni, kun puhutaan lasten ja nuorten jalkapallon tulevaisuudesta. Kohtaan tuon sanan välillä hyvin negatiivisessa sävyssä – harrastamisen esteenä. Ehkä tavoitteellisuus on ymmärretty väärin tai sen taustalla olevat menetelmät ovat vääriä.
Huippu-urheilun läsnäolo tietysti sekoittaa ajatusta tavoitteista. On hyvä pitää mielessä, ettei kenestäkään tule ammattilaista vielä 10-vuotiaana. Voittamattoman juniorijoukkueen kaikki pelurit eivät päädy Euroopan kentille. Lasten kanssa toimiessa ei ole kiire mihinkään.
Lasten jalkapallotoiminnan polttoaineen tulee olla johdonmukaisten, inhimillisten, tavoitteiden saavuttaminen. Niitä pitää olla mukana sopiva määrä jokaisessa tapahtumassa. Tavoitteiden keskiössä on lasten kehittäminen lajin kautta – ihmisenä ja myös jalkapalloilijana. Prosessin kompassina toimii arvot, joiden mukaan edetään.
Lapsen kyky oppia ja kehittyä on valtava. Sitä pystyy ruokkimaan monella tapaa. He kehittyvät eri tahtiin eri asioissa. Pienet, oikein, asetetut tavoitteet ovat loistava tapa motivoida lasta. Onnistumiset ruokkivat intoa harrastaa ja liikkua. Opitut asiat ovat jotain mitä kannamme mukana koko elämänkaaren ajan.
Mitä jalkapallotoiminta opettaa lapsille tavoitteiden kautta? Se opettaa tervehtimään reippaasti ja kääntymään pallon kanssa. Se opettaa oikeaa peliasentoa ja ottamaan muut huomioon. Se opettaa suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta, niillekin näyttää edelleen olevan erityistä tilausta yhteiskunnassamme. Näiden kaikkien summana se opettaa itseilmaisua ja rohkeutta epäonnistua onnistumisia jahdatessa. Joillekin tavoitteet synnyttävät unelman, jonka perässä juokseminen on mielenkiintoista puuhaa.
Lasten jalkapallossa tavoitteellisuus ei edusta lähtökohtaisesti turnausvoittoja tai suurpelaajien kasvattamista, vaan ympäristöä, jossa jokaiselle pienelle pelurille luodaan mahdollisuus saavuttaa tavoitteita, eli onnistua. Se on myös oikea ilmapiiri voittaa turnauksia tai kasvattaa huippupelaajia.
Tavoitteellisuus tarvitsee tuekseen toisen vahvan tekijän - ammattilaisuuden.
Haaveilemani täydellinen jalkapallotoiminta vaatii paljon seuroilta, erityisesti valmentajilta. Heidän vastuunsa on suuri, kun pelaajat kurottavat kohti henkilökohtaisia tavoitteitaan. Valmentajat tunnistavat noita tavoitteita ja luovat tapoja niiden saavuttamiseksi, samalla kollektiivin rakentaen. Liian moni heistä työskentelee pelkästä intohimosta – ammatikseen valmentavia tarvitaan enemmän. Silloin voimme myös vaatia heiltä enemmän.
Tulevaisuudessa tämän ammattikunnan ja lajin parissa toimivien vapaaehtoisten arvostuksen ja mahdollisuuksien puolesta on syytä pitää yhä enemmän meteliä – kasvattavathan he lapsiamme liikunnan kautta. Heidän koulutuksensa kehittäminen ja monipuolistaminen on tärkeä tavoite.
Viimeisenä seikkana haluan nostaa esiin mainitsemani kiireettömyyden.
Lasten jalkapallon on oltava vastavoima ympärillä vellovalle kilpailuyhteiskunnalle. Toiminnan ei tarvitse edetä valonnopeutta kohti täydellisyyttä, vaan rauhassa laskelmoituja askelia ottaen. Samalla jalkapallo voisi toimia suunnannäyttäjänä siinä, ettei urheiluharrastamisen tarvitse olla sosioekonomisesta jakautunutta. Toiminta voi tavoitella täydellisyyttä vain, jos se on kaikkien ulottuvilla.
Tulevaisuuden jalkapallotoiminta perustuu siis monipuoliselle lasten ja nuorten kehittämiselle, joka tapahtuu ammattilaisten rakentamassa turvallisessa ympäristössä. Toimintaa ohjaa ajatus siitä, että jokaiselle tarjotaan mahdollisuus kehittyä omaa tahtiaan.
Täydellinen jalkapallotoiminta on täydellistä jokaiselle osanottajalle, rauhassa harrastavalle ja niille, jotka haluavat lajilta enemmän. Lasten jalkapallon perimmäisenä tavoitteena on aina hyvinvointi – sen ei kuitenkaan tarvitse estää uusien Sällströmien ja Pukkien syntyä.
Palataan poikani harjoitusten loppuhuutoon ja sen tärkeyteen. Tunne kuulua johonkin ja edustaa jotain ovat terveen tekemisen pohja. Voimme olla kaikki rohkeasti osa suomalaista jalkapalloperhettä, tuoda sen perheen yhteiskunnallinen asema näkyviin. Kerrotaan selkeästi, että suomalainen jalkapallo osaa kasvattaa tulevaisuuden tekijöitä niin kentille kuin sen ulkopuolelle – seurasta riippumatta.
Palloliiton laskujen mukaan jalkapallon kanssa on tekemisissä viikoittain noin puoli miljoonaa suomalaista. Uskallan väittää, että meillä jalkapalloihmisillä on varaa puhua hieman kovempaa.
Toivotan kaikille lajin parissa työskenteleville onnea ja menestystä. Tekemänne työ on erittäin tärkeää!
Kirjoittaja on ammattijalkapalloilija, joka ei ole käynyt ensimmäistäkään valmennuskurssia ja jonka oma ”pelaajapolku” ei pitänyt sisällään tarpeeksi tavoitteita ja ammattilaisia. Siitä huolimatta kirjoittaja nautti suunnattomasti junnuvuosistaan, koska aikuiset loivat turvallisen ja hauskan ilmapiirin harrastamiselle. Pelailun mukana kasvanut rohkeus ja rauhassa luotu identiteetti ovat asioita, joista kirjoittaja on onnellinen. Ilo ja hauskanpito ovat harrastamisen tärkeimmät ominaisuudet, ne eivät ole ikinä kehittymisen este.
Strategiaprojekti: Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä >>
Lasten valmennuksen laatu -blogit:
- Santeri Suvala: "Se mistä puhutaan vahvistuu, puhutaan siis lasten valmennuksen laadusta"
- Teemu Eskola: Voisiko jokainen seura olla lasten huippuseura?
- Jesse Saarinen: Millaista tulevaisuuden lasten jalkapallotoiminta parhaimmillaan olisi?
- Veli-Matti Rinnetmäki: Harjoitukset virtaamaan — näin tuotat vauhdikkaat lasten harjoitukset
- Santeri Suvala: Laadukas toimintaympäristö luo perustan viihtymiselle
- Emma Järvinen: Meidän tulee uskaltaa tuulettaa!
- Erkka V. Lehtola: Lasten maailmassa vähemmän voi olla enemmän
- Teemu Eskola: Vanhemmat valmentajina – Suomi-futiksen kilpailuetu?