Yli kolmensadan Veikkausliigaottelun ja 13 A-maaottelun konkari toimii nykyään päätoimisesti lasten valmennuksen parissa.
Rovaniemen Palloseura julkisti huhtikuun alussa kovan kaappauksen. Antti Okkonen vahvistaa jatkossa seuran edustusjoukkueen keskikentän sijasta RoPS:n juniorivalmennusta. Tuore junioripäällikkö vastaa seuran 7–12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien ikäkausijoukkueiden toiminnasta.
Lasten valmennuksen laatu on herättänyt keskustelua suomalaisessa jalkapalloyhteisössä kevään mittaan. Mikä tekee lasten valmennuksesta laadukasta? OLS:n junioripolun kokonaan kulkenut Okkonen kertoo lapsuuden valmennuksen laadun pitkälti henkilöityneen yksittäisiin valmentajiin.
- Meillä oli hyvät valmentajat seurassa. Siellä oli entisiä pelaajia, kuten Mikko Pietilä, ja opettajataustaisia innokkaita ihmisiä, kuten Tomi Molin. Sitten myöhemmällä iällä tuli esimerkiksi Haverisen Hannu. Heidän kauttaan se harjoittelu oli laadukasta. Se oli valmentajien ansiota, että OLS:ssa 81-, 82- ja 83-ikäluokat olivat tosi hyviä. Sieltä on noussut monta Veikkausliiga- ja maajoukkuepelaajaa.
Osaavat oululaiset valmentajat vaikuttivat siis paljon Okkosen ja muun muassa Otto Fredriksonin, Mikko Rahkamaan, Antti Pehkosen, Juho Mäkelän sekä Janne Mahlakaarron kehitykseen. Nyt junioripäällikön näkökulmasta asiaa tarkasteleva Okkonen ei kuitenkaan haluaisi laadukkaan valmennuksen henkilöityvän liikaa tiettyihin valmentajiin.
- Olen miettinyt, että mitkä ovat seuran ja yksittäisen joukkueen roolit siinä valmennuksessa. Onhan se vieläkin liian paljon joukkue- ja valmentajakeskeistä, että miten kukin ikäluokka kehittyy. Sillä on valtava merkitys ja siitä pitäisi päästä enemmän pois.
- Näkisin, että kullekin pelimuodolle pitäisi olla niin sanotut valmennuspäälliköt. Eli 5v5 ja 8v8. 11v11 on sitten oma maailmansa. Valmentajat siirtyvät liikaa sen oman ikäluokan mukana eteenpäin sen sijaan että yksittäinen valmentaja pystyisi keskittymään yhteen pelimuotoon.
Kentältä sen laidalle
Okkosen pelaajaura päättyi kaudella 2018 Veikkausliigan hopeaan RoPS-paidassa. Sen jälkeen arki täyttyi perhe-elämän lisäksi opinnoilla ja nappulaliigassa valmentamisella. Hänen polkunsa juniorivalmennukseen on tuttu.
- Siinä kävi tämä klassinen, että oman lapsen mukana menin valmennustoimintaan mukaan. Silloin alkoi lasten valmennus varsinaisesti kiinnostamaan.
Ammattilaisurallaan Suomen lisäksi Ruotsissa, Tanskassa ja Belgiassa pelannut Okkonen opiskeli Lapin yliopistossa johtamista yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Opinnot antoivat uutta näkökulmaa johtamiseen ja sitä kautta myös valmentamiseen.
- Tutkinto oli laaja, ja johtamista käsiteltiin eri näkökulmista. Kyllä se antoi ymmärryksen siitä, että erilaiset johtamistavat toimivat erilaisissa ympäristöissä. Työpaikalla johtaminen voi joskus perustua käskyihin ja vaatimuksiin, mutta sitten seuraympäristössä se on enemmän innostamista, kannustamista ja vuorovaikutusta.
Lopulta veri veti takaisin viheriöille ja lopulta RoPS:n junioripäällikön rooliin.
- Se oli hyvää aikaa itselle pohtia, että mihin suuntaan työelämässä haluaa mennä. Kyllä se palo tähän lajiin on ollut sen verran suurta, että tuli selväksi, että haluan toimia jalkapallon parissa. Tämä on oikein sopiva rooli minulle tässä vaiheessa.
”Haluan saada lapset ja nuoret innostumaan ja rakastumaan lajiin”
Paljon ammattilaisjalkapallossa kokenut Okkonen lähti juniorivalmennukseen erilaisista lähtökohdista kuin useimmat. Huippuvalmentajilta opitut taktiikat ja metodit eivät ole suoraan siirrettävissä esimerkiksi nappulaliigaan, mutta tietyt urheilullisen elämän peruspalikat pätevät myös lapsiin ja nuoriin.
- Onhan sieltä omalta ammattilaisuralta jäänyt asioita, jotka näkyvät vieläkin. Työnteko, omatoiminen harjoittelu ja yleinen urheilullisuus varmaan näkyvät tällä hetkellä siinä minun valmennuksessani. Harjoittelu, lepo ja ravinto ovat pyhä kolminaisuus, jota pystyin omalla urallani aika hyvin toteuttamaan.
Hän toimii junioripäällikön roolin ohella 2011 syntyneiden poikien vastuuvalmentajana. Oman joukkueen kanssa kaikki lähtee toimintakulttuurista.
- Haluan saada lapset ja nuoret innostumaan ja rakastumaan lajiin. Olen pyrkinyt panostamaan ensinnäkin siihen, että joukkueessa olisi hyvä ilmapiiri. Lapset otetaan huomioon yksilöinä. Heitä on tietysti paljon, mutta pikkuhiljaa olen alkanut oppimaan kunkin persoonallisuutta ja sillä tavalla ymmärtämään lasten erilaista käyttäytymistä.
Valmentajana entinen RoPS-kapteeni pyrkii opettamaan pelaajilleen uusia asioita. Toiminta ei saa olla liian helppoa – joskus pitää pinnistellä. Pelillisellä puolella Okkonen näkee pallonhallinnan oivana työkaluna lasten opettamiseen.
- Haluaisin opettaa omille pelaajilleni sellaista jalkapalloa, jossa palloa pidetään omalla joukkueella. Tämän kautta ”pakotetaan” pelaajia oppimaan pelaamisen perusasioita.
Oppiminen tapahtuu hänen mukaansa käytännön kautta.
- Haluan olla sellainen johtaja ja valmentaja, joka pystyy tuomaan tiedon käytäntöön. En halua lapsien ja valmentajien kokevan työskentelyä liian teoriapohjaiseksi. Mutta ymmärrän, että jos asioita halutaan kehittää, oli ala mikä tahansa, se uuden tiedon merkitys on todella suuri.
Okkonen seuraa keskustelua lasten valmennuksen ympärillä mielenkiinnolla, vaikka hän on huomannut keskustelun painottuvan usein liikaa ääripäihin.
- Jos miettii yleistä keskustelukulttuuria, olen huolissani siitä, että se on nyt enemmänkin sellaista joko tai -keskustelua. Ollaan omissa poteroissa näissä asioissa sen sijaan että nähtäisiin, että asiat voisi olla sekä että.
Taidon käsite ja sen uudelleenmäärittely on hänen mielestään yksi tärkeimmistä lasten valmennukseen liittyvistä puheenaiheista.
-Kokemukseni näistä 8-9 -vuotiasta on se, että kyllä siellä pystyy jo hyvin havaitsemaan kolmen tai kahden pelaajan yhteistyötä. Aiemmin ollaan ajateltu, että seitsemänvuotiaatkin ovat vielä hyvin yksilökeskeisessä vaiheessa. Minun mielestäni kyllä siinä vaiheessa jo pitää ottaa vuorovaikutusta mukaan. Se on sitä taitoa jalkapallossa.
”Tämä pohjautuu paljon vapaaehtoisuuteen”
Uuteen pestiinsä Okkonen lähtee selvin suunnitelmin.
- Seuran valmennuslinjan vahvistaminen on se ykkösjuttu. Pitää olla yhteinen linja, jota seurataan ikäluokasta huolimatta. Se on lähtökohta.
Vapaaehtoisuus ja yhteisöllisyys on keskiössä myös Rovaniemen Palloseuran toiminnassa.
- Valmentajat pitää saada kiinnostumaan itsensä kouluttamisesta ja innostumaan lajista. Tämä pohjautuu paljon vapaaehtoisuuteen ja yhteisö on tässä se tärkeä sana. Itse 2011-syntyneiden poikien vastuuvalmentajana olen pyrkinyt kasaamaan valmennustiimin, jossa olisi hyvä ilmapiiri ihan valmennuksenkin kesken. Haluan apuvalmentajien kokevat, että he oppivat kauttani uusia asioita jalkapallosta. Uskon, että se kantaa.
Okkonen haluaa tukea valmentajia, joilta vaaditaan yhä enemmän ja enemmän.
- Tuntuu, että valmentajilta välillä vaaditaan psykologin taitoja, vahvaa lajitaustaa ja opettajamaisia ominaisuuksia.
Yhteistyö vahvuutena
Mikä on suurin huolesi lapsesi joukkueen harjoittelussa ja innostavin tavoite lasten harjoittelun laadun kehittämiselle? Siinä on kysymys, jota Lasten valmennuksen laatu -viestintäsarja on esittänyt suomalaisille jalkapallovanhemmille ja -valmentajille kevään aikana.
Sekä huippujalkapallon että lasten valmennuksen hyvin tuntevalle Okkoselle esitimme kysymyksen: mikä on suomalaisen jalkapallon vahvuus?
- Me olemme tottuneet tekemään yhteistyötä. Joukkueen merkitys pelaamisessa on meille tärkeä. Ei Huuhkajat ja Helmarit pärjäisi näin, jos siellä olisi vain yksilöitä. Valmennustiimikin on joukkue. Näen sen yhteistyön isona asiana, joka suomalaisessa jalkapallossa toimii. Koronakin on osoittanut, että olemme valmiita ottamaan toisen ihmisen huomioon, RoPS:n junioripäällikkö päättää.
Strategiaprojekti: Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä >>
Lasten valmennuksen laatu -blogit:
- Santeri Suvala: "Se mistä puhutaan vahvistuu, puhutaan siis lasten valmennuksen laadusta"
- Teemu Eskola: Voisiko jokainen seura olla lasten huippuseura?
- Jesse Saarinen: Millaista tulevaisuuden lasten jalkapallotoiminta parhaimmillaan olisi?
- Veli-Matti Rinnetmäki: Harjoitukset virtaamaan — näin tuotat vauhdikkaat lasten harjoitukset
- Santeri Suvala: Laadukas toimintaympäristö luo perustan viihtymiselle
- Emma Järvinen: Meidän tulee uskaltaa tuulettaa!
- Erkka V. Lehtola: Lasten maailmassa vähemmän voi olla enemmän
- Teemu Eskola: Vanhemmat valmentajina – Suomi-futiksen kilpailuetu?
- Timo Furuholm: Lasten jalkapallotoiminta – turvallisia tavoitteita ja rohkeutta unelmoida
- Siiri Lilja: Urheilu ja liikunta ovat monelle yksi merkittävä kasvuympäristö perheen, ystävien ja koulun rinnalla
- Santtu Peltomaa: Mistä motivaatio syntyy ja miten lapsen itseluottamusta valmennetaan?
- Hanna Ruohomaa: Kirkkaimpana lapsuuden harrastamisesta muistan hyväksynnän
- Outi Pulliainen: Puhummeko samaa kieltä? – Viestinnän merkityksestä lasten valmennuksessa
- Veli-Matti Rinnetmäki: Näin nostat myönteisen valmennuksen määrän monin kertaiseksi ja vahvistat väriseviä sieluja