Palloliiton kehityspäällikkö Veli-Matti Rinnetmäki kirjoittaa blogissaan myönteisestä valmennuksesta ja esittelee myönteisen palautteen moninkertaistamisen ABC:n.
”Kaikkea saa tehdä. Kaikkea pitää tehdä. Kaikkia ovia täytyy tempoa, kaikki kuita kurkotella. On vain yksi ehto, elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata.” – Tommy Taberman
Me kaikki olemme väriseviä sieluja. Etenkin lapset. Ja se on vaativa lähtötilanne valmentamiselle, sillä valmentajan valta-asema synnyttää valtavan vastuun. Mutta samalla urheiluharrastus voi olla väriseville sieluille vahvistava kokemus. Ja usein onkin.
Uefa raportoi aiemmin tutkimuksestaan, joka osoitti jalkapalloharrastamisen vaikuttavan myönteisesti itseluottamukseen. Omalla valmentajaurallani sukupuoleen katsomatta olen saanut nähdä, kuinka hiljaiset löytävät äänensä, yksinäiset ystävän ja oman yhteisönsä sekä epävarmat varmuuden, joka kantaa myös jalkapalloa laajemmalle.
Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Joukkueen ja sen yksilöiden valmentaminen on monimutkainen kokonaisuus, johon vaikutetaan monin tavoin. Tarjoan yhdeksi keskeiseksi tekijäksi myönteistä valmennusta.
Voisiko myönteisyys olla tehokkain keino kasvattaa niitä ituja, joita pelaajissa jo on? Lannistava palaute ei ainakaan ole.
Sitten disclamerin paikka. Arvostamani lasten ja nuorten valmennuksen ammattilainen ja VJS:n tekninen johtaja Kimmo Eronen toteaa tyylilleen sopivasti pro gradu -tutkimuksessaan: Valmiita vastauksia etsivälle joukkuevalmentajalle tulos on lohduton: optimaalista yleistä ryhmän valmennustapaa ei ole olemassa.
Silti väitän, että lasten valmennus vaatii myönteisyyttä. Ihminen kun imee kuin pesusieni kielteistä palautetta. Väitetään, että kielteisen palautteen tunnereaktion kuittaamiseksi vaaditaan jopa 5–7-kertainen määrä positiivista, myönteistä palautetta. Siis, jos mieli halutaan saada tasapainoon eikä jättää huonoa fiilistä nakertamaan esimerkiksi jalkapalloharjoitusten jälkeen.
Usein asiat ovat näkökulmakysymyksiä. Valmentaminen ja opettaminen painottaa helposti virheiden korjaamista. On jokin tavoite (syötön oikea ajoitus 2v1-tilanteessa) eli tavoiteltu tapa toteuttaa jotakin (oikea syöttöhetki) ja virheitä tämän jonkin tieltä pyritään korjaamaan (liian aikainen/ liian myöhäinen syöttö). Korjaaminen saattaa ohjata annetun palautteen sarjaksi epäonnistumisten ja virheiden esiin nostamista. Haistatko tässä lannistavuutta?
Voisiko virheisiin puuttua ja opettaa tavalla, joka ei lannista?
Korjaavaa palautetta ei kannata pelätä. Sillä on paikkansa ja taitava valmentaja osaa kommunikoida asian rakentavasti, lannistamatta. Sitä paitsi Eronen toteaa gradussaan: ”Tutkijaryhmä uskaltaa kuitenkin todeta, että keskimäärin urheilijan olisi hyvä kohdata erilaisia haasteita kohti kilpaurheilua kasvaessaan ja että haasteellisuus olisi progressiivista.”
Meidän tuleekin aiheuttaa valmentajina, aivan kuten vanhempinakin, pettymyksiä lapsille. Mutta tämän tulee tapahtua turvallisessa ympäristössä ja sopivissa paloissa. Ja mikä tärkeintä; valmennuksen ja kodin kanssa tulisi rakentaa kasvun asennetta, jossa puuttuva osaaminen on vain tekemättömän työn takana. Myönteinen valmennus kutsuu hommiin, kannustaa vaikeamman yli ja lisää toiveikkuutta. Toiveikkuutta, jossa ymmärretään, että halutut hedelmät ovat poimittavissa – kunhan yrittää riittävästi.
Miten sinä osoitat uskosi jokaisen pelaajan kykyyn kasvaa ja kehittyä?
Innostamiseksi ja myönteisen itsetunnon rakentamiseksi tarvitaan (paljon) myönteistä palautetta. Palaute toimii eri tavalla erilaisiin pelaajiin, joten asiasta voidaan antaa vain suuntaviivoja. Seuraavassa esitän myönteisen palautteen moninkertaistamisen ABC:n. Määrä ei toki korvaa laatua, joten muista myös aitous palautetta antaessa.
1. Vahvista oikeaa toimintaa – korjaa kertomalla, miten suoritusta voi parantaa
Myönteisen valmentamisen ankkuri on valmentamisen näkökulma. Muistat varmasti klassikon: ÄLÄ ajattele punaista elefanttia. Ajattele mieluummin haluttua suoritusta kuin virhettä siinä.
A) Jos etsit ensisijaisesti haluttuja suorituksia ja annat niistä palautetta, myönteisen palautteen liekki saa happea ja roihuaa.
B) Ja jos etsit ensisijaisesti virheiden sijasta ideoita siihen, miten asian voi tehdä paremmin, fokus kääntyy virheiden sijasta mahdollisuuksiin.
C) Jotta vahvistaminen voi toimia, on tärkeä osoittaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti, mistä asioista kiität. HYVÄ! ei riitä, on kerrottava mikä meni hyvin.
2. Arvosta erityisesti yrittämistä
Yrittäminen on kaikille mahdollista. Kehittyminen mahdollistuu yrittämisellä ja eikä onnistuminen ilman yrittämistä ole mahdollista. Perussettiä tietysti, mutta onhan tämä herkällä palautteenantolistalla? Ja onhan täysillä yrittäminen joukkueen yhteisissä sopimuksissa mukana?
A) Epäonnistuminen on usein merkki siitä, että pelaaja on haastanut itseään – huomioi tämä yrittäminen. Tee tästä rohkeudesta keskeinen osa joukkueesi kulttuuria.
B) Täysillä yrittäminen tulisi olla joukkueen perusarvoissa, mutta silti siitä voi ja kannattaa kuuluvasti iloita.
C) Myönteinen valmennus ei kuitenkaan hyväksy huonoa asennetta. Myönteinen valmentaja ei pyri kritisoimalla murtamaan pelaajaa. Valmentaja siirtää pelaajan harjoituksista sivuun ja etsii juurisyyn huonolle asenteelle. Pelaajalle antaa mahdollisuus kasvulle osoittamalla uskoa siihen, että hän on tärkeä osa joukkuetta ja kykenee toimimaan vaadittavalla tasolla.
3. Huomioi itsensä ylittäminen
A) Tutkimusten mukaan toiset lapset saavat pääsääntöisesti positiivista palautetta ja toiset enemmän negatiivista palautetta. Tunnista tämä. Juuri he, jotka eivät haasteidensa vuoksi (esim. keskittymishäiriöt) voi luontaisesti loistaa harjoituksissa, tulee olla suurennuslasin alla kun etsimme itsensä ylittämistä.
B) Oma enkka. Urheiluun kuuluu kilpailu muita vastaan mutta se on myös energiaa vievää. Minäpystyvyyden kannalta on tärkeää, että pelaaja saa myönteisen palautteen kautta säännöllisesti kokemuksia omasta kasvustaan ja kehityksestään.
C) Aina ei myöskään voi olla parhaimmillaan. Ja sekin on ihan ok. Varsinkin silloin on kehun paikka, jos silti yrittää, vaikkei synny tulosta.
4. Skaalaa joukkueestasi kannustustehdas
Myönteisen valmennuksen tehokkain keino on sen skaalautuvuus. Älä jätä myönteisen valmennuksen taakkaa itsellesi, vaan kutsu koko joukkue mukaan. Myönteinen vuorovaikutus pelaajien kesken sisältää useita etuja lajiin kiinnittymisen, viihtymisen kuin lieveilmiöiden kuten kiusaamisen ehkäisemiseksi.
A) Jos valmentaja saa ”tartutettua” myönteisen tavan vuorovaikuttaa koko joukkueeseen, lopulta myönteinen palaute moninkertaistuu joukkueessa.
B) Vertaiseltaan saatu myönteinen palaute saattaa joillekin lapsille olla vieläkin tehokkaampaa itsetunnon buustaajana kuin valmentajalta saatu.
C) Pyri luomaan ilmapiiriä, jossa kannustaminen ja varsinkin hyvään yrittämiseen liittyvä palautteenantaminen on arvostettua toimintaa.
5. Muista aitous
Palautetta annetaan niin kehonkielin, elein, ilmein kuin sanoinkin. Ole siis aito antaessasi palautetta, sillä jos et tunne samoin kuin annat ymmärtää, on viestissäsi viimeistään ryhdissä näkyvä ristiriita.
A) Anna persoonasi näkyä tavassasi antaa palautetta, sillä siten et kuluta itseäsi ja toisaalta olet uskottavampi.
B) Eläydy kokonaisvaltaisesti valmentaessasi, jotta palautteessasi näkyy ja kuuluu niin tunne kuin tieto.
C) Ole rehellinen. Kehu paikassa, jossa siihen ei ole syytä ei rakenna luottamusta.
Lopetetaan vielä Kimmo Erosen sanoihin, joihin kiteytyy paljon myönteisen valmentamisen sanomaa:
”Jatkuvana kasvatuksellisena teemana tulisi olla myös tulevaisuuteen kohdistuvan toiveikkuuden ylläpito. Erityisesti pienten lasten tulisi antaa rauhassa unelmoida, ja näitä unelmia tulisi pyrkiä vahvistamaan, vaikka ne olisivatkin erittäin epätodennäköisiä. Lapsen kasvaessa kohti nuoruutta unelmien maalailun lisäksi voi pikkuhiljaa ottaa esille myös kolikon toista puolta: jos haluat saavuttaa unelmasi, miten sinun tulisi toimia?”
Mutta juuri nyt, kun värisevä sielu ihastuu ja rakastuu lajiin ja suhtautuu siihen toiveikkaasti, meidän on varottava tallaamasta sitä samalla kun tietenkin kurkotamme kaikki kuihin.
PS. Lapseni, jos luette joskus tätä tekstiä, on selvää, että käytäntö on aina kirjoittelua ihmeellisempää
Strategiaprojekti: Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä >>
Lasten valmennuksen laatu -blogit:
- Santeri Suvala: "Se mistä puhutaan vahvistuu, puhutaan siis lasten valmennuksen laadusta"
- Teemu Eskola: Voisiko jokainen seura olla lasten huippuseura?
- Jesse Saarinen: Millaista tulevaisuuden lasten jalkapallotoiminta parhaimmillaan olisi?
- Veli-Matti Rinnetmäki: Harjoitukset virtaamaan — näin tuotat vauhdikkaat lasten harjoitukset
- Santeri Suvala: Laadukas toimintaympäristö luo perustan viihtymiselle
- Emma Järvinen: Meidän tulee uskaltaa tuulettaa!
- Erkka V. Lehtola: Lasten maailmassa vähemmän voi olla enemmän
- Teemu Eskola: Vanhemmat valmentajina – Suomi-futiksen kilpailuetu?
- Timo Furuholm: Lasten jalkapallotoiminta – turvallisia tavoitteita ja rohkeutta unelmoida
- Siiri Lilja: Urheilu ja liikunta ovat monelle yksi merkittävä kasvuympäristö perheen, ystävien ja koulun rinnalla
- Santtu Peltomaa: Mistä motivaatio syntyy ja miten lapsen itseluottamusta valmennetaan?
- Hanna Ruohomaa: Kirkkaimpana lapsuuden harrastamisesta muistan hyväksynnän
- Outi Pulliainen: Puhummeko samaa kieltä? – Viestinnän merkityksestä lasten valmennuksessa