Takaisin
4.3.2021 klo 15.55

Lasten valmennuksen laatu -blogi: Harjoitukset virtaamaan — näin tuotat vauhdikkaat lasten harjoitukset

Jaa:

Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä -strategiaprojektin kautta pyritään herättämään laajaa keskustelua lasten valmennuksesta. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin tietoa jalkapalloperheen jäseniltä heidän huolistaan. Palloliiton kehityspäällikkö Veli-Matti Rinnetmäki käsittelee blogissaan esiin nousseita huolia ja esittelee viisi täysillä harjoittelemisen mahdollistavaa periaatetta.   

Itselleni valmentamisen parhaita puolia yli 20 vuotta kestäneellä valmentajaurallani on aina ollut uskomaton epäitsekkyyden kokemus. Valmentajana harjoitustapahtumassa muutun tuntosarvelliseksi olioksi, joka kerää kaiken tiedon itseni ulkopuolta. Sisäinen puheeni hiljenee. Ja signaalit siitä, miten voin olla avuksi vahvistuvat ja kaikki muu on merkityksetöntä. 

Edellä mainittuna oliona minulle syntyi lukuisia käytännön ratkaisumalleja lasten valmentamisen perushaasteista, kuten miten saada vauhtia lasten harjoituksiin ja fokuksen pysymään tekemisessä. Esittelen näitä ratkaisumalleja seuraavassa mahdollisimman konkreettisesti.

Mutta ensin kehystän asiaa. Lasten toiminnassa, katsoi sitä oikeastaan mistään merkityksellisestä kulmasta tahansa, meidän tulee huolehtia lasten innostuksesta. Tiedämme tutkimuksesta, että lapset nauttivat toiminnasta, jossa on hyvä urheiluhenki, kovaa yrittämistä ja positiivinen valmennus.

Kun kysyimme jalkapalloperheeltä, mistä ovat eniten huolissaan lasten valmennuksen laadusta tällä hetkellä, oli tulos seuraavanlainen:

  1. Liian matala intensiteetti.
  2. Harjoituksissa seisoskellaan liian paljon
  3. Jokainen lapsi ei saa tarpeeksi huomiota ja palautetta harjoittelussa.
  4. Harjoituksissa on liian vähän vauhtia
  5. Hyvä toimintakulttuuri ja tekemisen meininki puuttuu.

Kaikkein vähiten tärkeänä huolena pidettiin sitä, että harjoitukset ovat liian raskaat. Oikeastaan tämä ei ollut huoli kenenkään mielestä.

Tätä tulosta vasten koen tärkeäksi nostaa esiin joitakin ajatuksiani siitä, kuinka harjoituksiin lisätään tekemisen meininkiä. On tärkeää, että lapset pääsevät yrittämään täysillä. Se vaikuttaa innostukseen, oppimiseen ja lajiin rakastumiseen. Kuten tiedämme rakkaus ei synny puolivaloilla vaan rakastuessa mennään rohkeasti täysillä.

Esittelen viisi täysillä yrittämisen mahdollistavaa periaatetta ja avaan tarkemmin periaatteen yksi. 

PERIAATE 1: SUORITUKSIA YKSITTÄISELLE PELAAJALLE MAHDOLLISTETTAVA RUNSAASTI 

EI JONOILLE!

Ongelma: Jonossa seisomalla oppii vain jonottamaan ja alkaa lentelevät perhoset kiinnostamaan. Keskittyminen herpaantuu! Jos joudut usein nuhtelemaan pelaajia nukahtamisesta oman vuoron tullessa jonossa, on aika kääntää katse omaan toimintaan. Näennäisesti koko ajan pyörivässä harjoituksessa, jossa pallo liikkuu mutta lapset jonottavat, suoritusten määrä per lapsi on usein hyvin alhainen. Ja niin on silloin laita myös oppimisen ja täysillä yrittämisen. 

Tee näin (jonottomuuden ABC):

A) Vältä harjoituksia, joiden lähtökohta on jono. Lähtötilanne on jo epäpelillinen. Suosi pelejä ja pelitilanneharjoituksia.

Lähes, mitä vain taitoa voi opetella myös pelinomaisin tilantein. Vaikka on tietysti tärkeä opetella suoritustekniikoita suljetummassa ympäristössä.

B) Mutta, jos kuitenkin sellainen on pakko tehdä, huolehdi siitä että jonoon palatessaan pelaajan on heti kohta lähdettävä uuteen suoritukseen.

Paluuta jonoon voidaan hidastaa erilaisilla tehtävillä (pujottelurata, 15x käännöksiä, 10x punnerruksia jne.) ja näin vaikuttaa siihen, ettei tarvitse odotella ja fokus tekemiseen säilyy.  

C) Jonon maksimimäärä on 3, jos suorittajia on kerrallaan yksi. Jonon maksimäärää voi kasvattaa, jos jonosta kerralla lähtee useampia pelaajia.

Luvut ovat tietysti suuntaa antavia mutta on hyvä perustella itselleen, jos määrä on suurempi.