Kehitämme lasten valmentamisen ydintaitoja seuraympäristössä -strategiaprojektin kautta pyritään herättämään laajaa keskustelua lasten valmennuksesta. Ensimmäisessä vaiheessa kerättiin tietoa jalkapalloperheen jäseniltä heidän huolistaan. Palloliiton kehityspäällikkö Veli-Matti Rinnetmäki käsittelee blogissaan esiin nousseita huolia ja esittelee viisi täysillä harjoittelemisen mahdollistavaa periaatetta.
Itselleni valmentamisen parhaita puolia yli 20 vuotta kestäneellä valmentajaurallani on aina ollut uskomaton epäitsekkyyden kokemus. Valmentajana harjoitustapahtumassa muutun tuntosarvelliseksi olioksi, joka kerää kaiken tiedon itseni ulkopuolta. Sisäinen puheeni hiljenee. Ja signaalit siitä, miten voin olla avuksi vahvistuvat ja kaikki muu on merkityksetöntä.
Edellä mainittuna oliona minulle syntyi lukuisia käytännön ratkaisumalleja lasten valmentamisen perushaasteista, kuten miten saada vauhtia lasten harjoituksiin ja fokuksen pysymään tekemisessä. Esittelen näitä ratkaisumalleja seuraavassa mahdollisimman konkreettisesti.
Mutta ensin kehystän asiaa. Lasten toiminnassa, katsoi sitä oikeastaan mistään merkityksellisestä kulmasta tahansa, meidän tulee huolehtia lasten innostuksesta. Tiedämme tutkimuksesta, että lapset nauttivat toiminnasta, jossa on hyvä urheiluhenki, kovaa yrittämistä ja positiivinen valmennus.
Kun kysyimme jalkapalloperheeltä, mistä ovat eniten huolissaan lasten valmennuksen laadusta tällä hetkellä, oli tulos seuraavanlainen:
- Liian matala intensiteetti.
- Harjoituksissa seisoskellaan liian paljon
- Jokainen lapsi ei saa tarpeeksi huomiota ja palautetta harjoittelussa.
- Harjoituksissa on liian vähän vauhtia
- Hyvä toimintakulttuuri ja tekemisen meininki puuttuu.
Kaikkein vähiten tärkeänä huolena pidettiin sitä, että harjoitukset ovat liian raskaat. Oikeastaan tämä ei ollut huoli kenenkään mielestä.
Tätä tulosta vasten koen tärkeäksi nostaa esiin joitakin ajatuksiani siitä, kuinka harjoituksiin lisätään tekemisen meininkiä. On tärkeää, että lapset pääsevät yrittämään täysillä. Se vaikuttaa innostukseen, oppimiseen ja lajiin rakastumiseen. Kuten tiedämme rakkaus ei synny puolivaloilla vaan rakastuessa mennään rohkeasti täysillä.
Esittelen viisi täysillä yrittämisen mahdollistavaa periaatetta ja avaan tarkemmin periaatteen yksi.
PERIAATE 1: SUORITUKSIA YKSITTÄISELLE PELAAJALLE MAHDOLLISTETTAVA RUNSAASTI
EI JONOILLE!
Ongelma: Jonossa seisomalla oppii vain jonottamaan ja alkaa lentelevät perhoset kiinnostamaan. Keskittyminen herpaantuu! Jos joudut usein nuhtelemaan pelaajia nukahtamisesta oman vuoron tullessa jonossa, on aika kääntää katse omaan toimintaan. Näennäisesti koko ajan pyörivässä harjoituksessa, jossa pallo liikkuu mutta lapset jonottavat, suoritusten määrä per lapsi on usein hyvin alhainen. Ja niin on silloin laita myös oppimisen ja täysillä yrittämisen.
Tee näin (jonottomuuden ABC):
A) Vältä harjoituksia, joiden lähtökohta on jono. Lähtötilanne on jo epäpelillinen. Suosi pelejä ja pelitilanneharjoituksia.
Lähes, mitä vain taitoa voi opetella myös pelinomaisin tilantein. Vaikka on tietysti tärkeä opetella suoritustekniikoita suljetummassa ympäristössä.
B) Mutta, jos kuitenkin sellainen on pakko tehdä, huolehdi siitä että jonoon palatessaan pelaajan on heti kohta lähdettävä uuteen suoritukseen.
Paluuta jonoon voidaan hidastaa erilaisilla tehtävillä (pujottelurata, 15x käännöksiä, 10x punnerruksia jne.) ja näin vaikuttaa siihen, ettei tarvitse odotella ja fokus tekemiseen säilyy.
C) Jonon maksimimäärä on 3, jos suorittajia on kerrallaan yksi. Jonon maksimäärää voi kasvattaa, jos jonosta kerralla lähtee useampia pelaajia.
Luvut ovat tietysti suuntaa antavia mutta on hyvä perustella itselleen, jos määrä on suurempi.
EI MILJOONALLE SÄÄNNÖLLE JA LOPUTTOMALLE SELITTELYLLE!
Ongelma: Olet varmasti huomannut, että mitä pidempi selitys - sitä varmemmin kukaan ei tajunnut. Silti me jostain syystä valmentajina kerromme kaikki suunnittelemamme säännöt ja käänteet harjoituksista heti. Ja huomamme, ettei niistä puoliakaan kyetä noudattamaan. Selittäminen oli ajanhukkaa ja pois tekemisestä.
Tee näin (nopean käynnistämisen ABC)
A) Käynnistä harjoitus lyhyimmällä mahdollisella selityksellä ja tarkenna ohjeita matkanvarrella.
Selityksen aloituksesta ensimmäisen suorituksen tulee alkaa minuutissa, maksimissa kahdessa. Muuten harjoitus on jo lähtökohtaisesti liian vaikea tai tapasi esittää asiat liian monimutkainen. Saisitko harjoitteen käyntiin sinne päin muutamalla ydinohjeella? Ja kun homma pyörii, tuo mukaan uusia elementtejä.
B) Mitä jos näyttäisit sen, mitä pitää tehdä, kerran.
Sorrumme usein selittämään suoritusta suhteessa päämme sisällä olevaan kuvaan. Muilla ei ole sitä käytössä. Kukaan ei tajua mitä pitää tehdä. Se on ärsyttävää mutta oma vika. Usein, jos kukaan tai harvat tajuavat, vika on esittäjässä. Oletko joskus huomannut, että kerrot pelaajille katse kenttää kiertäen, että "ensin meette tonne (!) ja sitten kierrätte ton (?) ja lopuksi vedätte tuolta (?)." Tai "kentän rajat menee tuolla (?), tuolla (??) ja tuolla (???). Sinä tiedät, mitä tarkoitat, koska samalla lisäät puheeseesi näyn. Mutta se on vain sinun käytettävissäsi. Nopeinten, tehokkaimmin ja lapsiystävällisimmin, sinä näytät suorituksen kerran tai juokset yksin tai lasten kanssa kentän rajat läpi.
C) Onko sinulle tärkeää, että jengi on täysin suorassa jonossa, että rivi on mintissä? Ei ole ok, että kaikki on pysähdyksissä, koska haluat joukot järjestykseen.
Tämä on pois tekemisestä. Hallitse mieluummin kaaosta kuin pyri hallitsemaan kaikkea järjestyksen kautta. Jos käännätkin näkökulman palvelevaan rooliin. Että tärkeintä ei olisi säntillinen ohjeidesi mukainen esteettinen toiminta, vaan lasten energian ohjaaminen seuraavaan tekemiseen. Rivittäminen, jonottaminen ja täysi hiljentäminen on energian hukkaamista. Vaikka tietenkin yhdessä sovittujen sääntöjen noudattaminen on tärkeä osa toimintaa. Rajansa kuitenkin kaikella.
EI EPÄJATKUVUUKSILLE JA PYSÄHTYNEISYYDELLE!
Ongelma: Harjoitusten flow pysähtyy, kun maaleja siirretään. Tai joukkueita ja ryhmiä jaetaan. Tai kun seuraavan harjoituksen tötsiä siirrellään. Tai kun tehdään mitä tahansa, joka ei palvele pelaajien kehittämistä ja oppimista.
Tee näin (harjoittelun virtaamisen abc)
A) Suunnittele etukäteen ryhmät.
Suunnittele niin, että ryhmäjako palvelee alusta loppuun. Ryhmiä ei tarvitse jakaa kahtia. Voit jakaa esim. neljällä värillä. Ensin punaiset ja vihreät muodostavat toisen ryhmän ja siniset ja keltaiset toisen ryhmän. Lopussa kun pelataan, punaiset voivat pelata vihreitä vastaan. Harjoituksen aikana voit pyytää pelaajia väreillä tarvittaviin sijainteihin: "punaiset tälle tötsälle". Kaikki virtaa!
B) Harjoituspaikat valmiiksi etukäteen.
Rakenna eri harjoituspisteet valmiiksi ennen vuoron alkua. Jos kentälle ei pääse ennen, rakenna ne sillä aikaa, kun pelaajat tekevät keskenään tai toisen koutsin johdolla alkuverryttelyn. Käytä harjoitusten aikana kaikki energiasi pelaajien kehittämiseen ja heidän tekemisensä seuraamiseen. Jos lapset jäävät odottamaan sinun touhujasi, he eivät jää toimettomiksi. Useimmat heistä suuntaavat energiansa suuntiin, josta heidän fokuksensa takaisin saamisensa on työlästä. Ja kaikki on pois täysillä harjoittelusta.
C) Jos olet kuitenkin pakotettu tekemään jotain kesken harjoitusta, älä seisauta pelaajien tekemistä. Fokus katoaa.
Lähetä tällöin pelaajat juomatauolle ja toteuta tarvittava muutos tai anna konkreettinen tehtävä pelaajille muutoksen ajaksi. On se sitten maalien siirtäminen, tötsien kantaminen, pallojen haku tai uusi ryhmäjako, tulee pelaajilla olla selkeä tehtävä. Selkeä tehtävä pitää fokuksen harjoituksissa ja energian oikeassa suunnassa.
----------------
Muut täysillä harjoittelun mahdollistamisen periaatteeni ovat:
PERIAATE 2: JOKAISELLA HARJOITTEELLA TULEE AINA OLLA SELKEÄ MERKITYS, KIRKAS TAVOITE
PERIAATE 3: TEKEMISESTÄ TULEE SAADA HYÖDYLLISTÄ PALAUTETTA
PERIAATE 4: TEHTÄVÄ TULEE OLLA PELAAJAN OSAAMISEEN NÄHDEN SOPIVALLA TASOLLA
PERIAATE 5: KOVA YRITTÄMINEN ON OSANA YHDESSÄ SOVITTUJA PELISÄÄNTÖJÄ
Mutta näistä periaatteista joskus toiste.
On tietysti selvää, että asioiden sujuminen vaatii joukkueena ja pelaajana toimimisen opettelua, toimintatapojen noudattamisen johdonmukaista vaatimista mutta sinnikkyys helpottaa valmentajana toimimista merkittävästi. Työ kannattaa tehdä. Tämä on periaatteen 5 sisällä.
Lasten harjoittelun laadun ja harjoittelun innostavuuden kannalta meillä on paljon perusasioita, joilla on merkitystä. Me voimme hyvin yksinkertaisilla asioilla saada paljon aikaan. Näillä yksinkertaisilla asioilla, niitä johdonmukaisesti toistaen me voimme mahdollistaa lasten täysillä harjoittelun. Ja väitän, että oman joukkueen harjoittelun laadun harppaukset, pelaajien jalkapalloon rakastumiset ja pelaajina kehittymiset ovat asioita, joita muutaman kerran viikossa sisäinen äänikin haltioituneena ja hiljaa seuraa. Samalla kun sinä niin tärkeä lasten valmentaja tuntosarvellisena olentona, olet osa jotain itseäsi suurempaa.
Kaipaan valmentamista.
Veli-Matti Rinnetmäki
Kirjoittaja on strategian ja seurojen palveluiden kehityspäällikkönä Palloliitossa. Valmentajana, junioripäällikkönä ja valmennuspäällikkönä hän toimi runsaan 20-vuotta, kunnes kutsumus urheilujohtamiseen kuiskutteli sulosäveliään.
Lasten valmennuksen laatu -blogit:
Santeri Suvala: "Se mistä puhutaan vahvistuu, puhutaan siis lasten valmennuksen laadusta"
Teemu Eskola: Voisiko jokainen seura olla lasten huippuseura?
Jesse Saarinen: Millaista tulevaisuuden lasten jalkapallotoiminta parhaimmillaan olisi?