Lars Lagerbäck, Ruotsin A-maajoukkueen päävalmentaja

Julkaistu

    Lars Lagerbäck on puolet Ruotsin A-maajoukkueen tasavertaisesta valmentajaduosta. Pohjoismaisessa valmentajaseminaarissa Eerikkilän urheiluopistolla hän kertoi Palloliiton nettisivuille näkemyksiään jalkapallovalmennuksen akuuteista kysymyksistä niin Ruotsissa kuin Pohjoismaissa: siitä mitä voitaisiin tehdä enemmän ja siitä mitä tehdään liikaakin. Lagerbäck kertoo nykyruotsin plussista ja miinuksista ja vertaa tilannetta muihin Pohjoismaihin. Kertoopa hän myös näkemyksensä Suomen maajoukkueen suuntimista.

      Mitkä asiat jalkapallovalmennuksessa ovat mielestäsi hyvin tärkeitä, mutta niitä ei ehkä huomioida riittävästi?"Jalkapallo on toki tärkein…Kyseessä on kaksiosainen juttu: saada joukkueessa olevat ihmiset työskentelemään jouhevasti yhteen ja luomaan hyvä ilmapiiri eri tavoin. Ja kun puhutaan jalkapallosta, on olennaista että omaat kirkkaan idean siitä, miten haluat joukkueen pelaavan. Ja on tärkeää että organisoit peliä erityisesti puolustuspäässä, mutta minusta myös hyökkäyksessä sinun on ohjeistettava pelaajia kattavasti."

      "Jos työskentelet seurassa, fyysinen puoli on luonnollisesti myös erittäin tärkeä. Kannattaa hyödyntää kaikki uusi tutkimustieto parhaalla mahdollisella tavalla."

      Eikö näihin asioihin siis kiinnitetä riittävästi huomiota?"Se vaihtelee minusta aikakausittain. Jos ajattelen Ruotsia, 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa moni valmentaja on peli-ideansa takia uurastanut pelaajien tekniikan ja syöttötaidon kanssa. Mutta ehkä olemme osittain unohtaneet, miten tärkeää on omata hyvin selkeä näkemys joukkueen pelitavasta."

      "Minusta useimmat aliarvioivat aina henkisen puolen pelistä. Pelaajilla on oltava hyvä itseluottamus; heidän on tärkeää tuntea olonsa turvalliseksi kaikissa olosuhteissa. Minusta tätä puolta voi parantaa paljon."

      "Yhteistä kaikille Pohjoismaille on minusta se, että meidän on työskenneltävä valtavasti enemmän pelaajien teknisten taitojen kehittämiseksi. Eritoten nuoruusiässä, mutta jatkaa sitä kun he kasvavat. Kun katson otteluita Englannissa, Espanjassa, Saksassa ja Italiassa, näen yhden selvän eron Ruotsiin. Syötöt ovat paljon kovempia. Ruotsissa me tarvitsemme syöttämiseen aikaa paljon kauemmin. Minusta tätä pitää harjoitella paljon enemmän, todenmukaisissa pelitilanteissa: puolustajien kanssa toistoja tekemällä."

      "Meidän ammattilaisemme paremmissa joukkueissa, kuten Fredrik Ljungberg Arsenalissa, sanoo myös kokevansa sen: pallon syöttäminen kestää liian kauan Ruotsissa, maailman parhaisiin joukkueisiin ja pelaajiin nähden."

      Onko sinusta asioita, joihin jalkapallovalmennuksessa kiinnitetään ehkä liikaa huomiota, vaikka ne eivät ole niin tärkeitä?"Hyvin vaikea sanoa. Mutta kiinnostavaa on, miten tasapainottaa kaikki fyysinen harjoittelu itse jalkapallon harjoittelun kanssa. Ehkä kannattaisi fyysisellä puolella tehdä enemmän pallon kanssa kuin nykyisin teemme. Mutta tiedän tämän vaikeaksi: kyseessä on hankala tasapaino. Mutta asiaa on tärkeää miettiä: paljonko aikaa tekniseen, fyysiseen ja taktiseen harjoitteluun. Et koskaan tiedä varmasti, kun kyse on jalkapallosta."

      Mitkä asiat ovat pinnalla ruotsalaisessa jalkapallossa tällä hetkellä?"Yksi suurimmista ongelmista, joka ei niinkään liity valmentamiseen, on että kaikki Pohjoismaat menettävät parhaat pelaajansa ulkomaille. Se on ongelma seuroille. Voimme nähdä että vain Rosenborg Norjasta tällä hetkellä menestyy Euroopassa. Ruotsissa se on iso ongelma tällä hetkellä: meidän täytyy työskennellä paljon kovemmin kehittääksemme pelaajia paremmin ja organisoidaksemme joukkueita. Näin voisimme edetä ainakin joitakin kierroksia pidemmälle Eurocupeissa."

      "Toisaalta on maajoukkuevalmentajan etu, että mahdollisimman moni pelaa ulkomailla. Siellä pelaajat saavat paljon enemmän kokemusta ja kehittyvät taidollisesti paljon paremmin kuin Ruotsissa, uskon. Silti on tärkeää pitää pelaajat pidempään Pohjoismaissa. Mutta kaikista tärkeintä on että panostamme talenttien koulutukseen huomattavasti enemmän. Nuorten pelaajien valmentaminen mahdollisimman hyvin on mielestäni elintärkeää pienelle maalle kuten Ruotsi."

      Miten Ruotsin maajoukkueet jaksavat tällä hetkellä?"Minusta maajoukkueet yrittävät toimia ja toimivatkin tällä hetkellä niin hyvin kuin voivat. Seurat ovat tehneet joitakin kiinnostavia projekteja viimeisen kymmenen vuoden aikana; melkein kaikki Allsvenskanissa ovat ammattilaisia, mikä on hyvä asia. Kaiken kaikkiaan on tärkeää olla hyviä valmentajia ja hyvät harjoitusolosuhteet, erityisesti pelaajien kehittämiseksi."

      Mihin ruotsalainen jalkapallo on menossa, yleisellä tasolla?"Paraikaa melko hyvään suuntaan. Viime vuosina kiinnostus jalkapalloon on kasvanut merkittävästi: yleisökeskiarvot ovat 10 000:nen tienoilla, mikä on erittäin hyvä asia -ja kiinnostus on yhä kasvussa. Takaiskuja esimerkiksi Suomeen tai Norjaan verrattuna on, että meillä on niin vähän sisähalleja: vain neljä suurta hallia (Suomessa 17). Vaikka pieniä halleja on ehkä 30, niin joissakin suurkaupungeissa missä ovat parhaat pelaajat meillä ei ole yhtään (esimerkiksi Tukholmassa ei ole täysikokoista hallia). Se on suurin ongelma Ruotsissa. Jos haluat kehittää pelaajia, tarvitset harjoituspaikkoja."

      Ollaanko halleja rakentamassa?"Liitto ja seurat yrittävät, mutta se vie kauan eikä vaikuta helpolta."

      Näkyykö hallien puute jo käytännössä?"Kyllä, uskon niin. On tietysti vaikea sanoa, kun niitä ei ole. Mutta jos katsot projektiamme Tipselit2000, meillä on nyt paljon, paljon paremmin koulutettuja pelaajia murtautumassa aikuisten seurajoukkueisiin ja maajoukkueisiin. Heidän tekniikkansa on paljon parempi kuin noin kymmenen vuotta sitten."

      "Mutta jos heidät saisi myös puolet vuodesta kattavaksi talviajaksi sisähalliin, sanoisin että voisimme alkaa kilpailla parhaiden joukkueiden kanssa maajoukkuetasolla 5-10 vuoden kuluessa. Emme tosin seuratasolla, koska meillä ei ole tarpeeksi rahaa."

      Jos vertaat Ruotsia ja muita Pohjoismaita, näetkö samankaltaista tai eroavaa kehitystä?"Näen paljon samaa kun katson maajoukkueita. Olen erittäin vaikuttunut, koska maidemme pieneen kokoon nähden olemme ehkä suurimpia jalkapallomaita; Suomi, Färsaaret, Islanti, Norja menestyy erittäin hyvin ja Tanska tietysti."

      "Seuratasolla meillä on samankaltaisia ongelmia. Me olemme Ruotsissa rahan ja katsojamäärien suhteen hieman edellä, mutta emme tuota paljon enemmän pelaajia."

      Miten paljon merkitystä näet perinteillä olevan: Ruotsi on päässyt arvokisoihin usein. Antaako se henkisellä puolella itseluottamusta?"Kyllä, uskon niin. Uskon myös että joka kerta kun pääset osallistumaan MM- tai EM-kisoihin, saat rutkasti kokemusta. Saat liittoon myös paljon rahaa, minkä voit sijoittaa kehitystoimintaan."

      "Mutta tietysti on erinomaisen tärkeää osallistua: ensimmäisistä opit paljon seuraaviin valmentajana ja pelaajat oppivat samoin. Ja minusta kaikki, jotka pitävät jalkapallosta, katsojista seuravalmentajiin...kun kaikki näkevät maansa osallistuvan se avaa silmiä ja opettaa. Se on erittäin tärkeää."

      "Ja kun Suomi ensimmäistä kertaa pääsee kisoihin, uskon sen olevan läpimurto jalkapallolle kaikilla tasoilla. Siksi se on tärkeää. Sama pätee myös seuroihin. Kuten Rosenborg on osoittanut pelaamalla Mestarien liigassa useita kausia peräkkäin. He oppivat jatkuvasti: pelaajat, johtajat, valmentajat –kaikki saavat kokemusta."

      "Kun nuori pelaaja menee ulkomaille, kuten Ljungberg Arsenaliin, hänellä on kova ensimmäinen vuosi. Sinun täytyy olla henkisesti hyvin vahva. Mutta kun hän alkoi esiintyä säännöllisemmin avauksessa, hän on kehittynyt paljon paremmin kuin Ruotsissa. Esimerkiksi pelannut noin 35 peliä Mestareiden liigassa. Hän sanoo itse että ’kaikki se kokemus auttaa. Maajoukkue on mukava asia, nautin siitä. Mutta kun tulin ensimmäistä kertaa pari kolme vuotta sitten, se oli valtavan iso asia. Nyt se on kuin Arsenalissa pelaaminen’."

      Jos voisit valita yhden pelaajan Suomen A-maajoukkueesta, kenet ottaisit?"Suomella on nyt monia hyviä pelaajia mutta uskoisin valitsevani Litmasen ja Hyypiän väliltä. Teillä on myös hyviä maalivahteja, mutta meilläkin on, joten valitsisin Litmasen tai Hyypiän."

      JUKKA VISKARIAnna palautetta artikkelista: [email protected]