Lapsen kuunteleminen on keskiössä yk:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka toteutumista valvoo lapsiasiainvaltuutettu. Lasten ajatuksia ja mielipiteitä kuuntelemalla ja havainnoimalla voi luoda pohjaa sille, että harrastus on entistä mieluisampaa ja jatkuu pitkään.
Suomen lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa toimessaan lasten ääntä. Lapsiasiainvaltuutetun ensisijainen tehtävä on arvioida ja seurata alle 18-vuotiaiden oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista Suomessa.
YK:n sopimuksen mukaan lapsella on oikeus mielekkääseen vapaa-aikaan. Kurttilan mukaan harrastuksen tärkeä ydintehtävä on tuottaa lapselle mielihyvää ja sellaista kokemusta, jossa hän kokee onnistumisia, oppii ja kehittyy. Harrastuksen ei tarvitse aina olla helppoa – hyvä harrastus voi olla välillä vaativakin, sillä se pakottaa oppimaan, kehittymään ja tunnistamaan omia rajojaan.
Tavoitteita ei saavuteta pelkällä kovalla lajiharjoittelulla vaan myös luomalla motivoiva ilmapiiri, jossa on pieniä onnistumisia, leikkiä, kehittymistä sekä kuunteleva ja kannustava ilmapiiri. Kurttilan mukaan lapsi kehittyy näin paljon monipuolisemmiksi liikkujaksi ja toimijaksi. Tämä lisää harrastajamääriä ja vuosia lajin parissa.
LAPSEN MIELIPIDE KUULUVILLE DIALOGIN AVULLA
Aikuinen voi saada palautetta lapsilta dialogin ja tilanteiden tarkkailun muodossa. Miten lapsi kokee harrastamisen, lajin, ja ympärillään olevat aikuiset? Palaute on tärkeä saada sekä ryhmältä että yksilöltä.
”Lapset ovat tulevien lasten vanhempia ja heidän mielikuvansa harrastuksista siirtyvät eteenpäin. Motivoivat olosuhteet houkuttelevat myös sellaisia toimijoita mukaan, joilla olisi paljon annettavaa seuroille ja joukkueille lapsen kehityksen kannalta”, Kurttila huomauttaa.
”Seuroihin pitää luoda systematiikka, jolla kerätään tietoa lapsilta ja ollaan lapsitiedosta kiinnostuneita”, Kurttila summaa lähtökohtia. Luonnollisia palautteenantohetkiä on erityisesti kauden aloitus ja päätös.
Tuomas Kurttila kehottaa myös olemaan kiinnostunut harrastuksen lopettavista lapsista. Näin harrastustoimintaa voidaan kehittää ja vähentää lopettaneiden määrää.
VANHEMMAN ROOLI ON KUUNNELLA, KANNUSTAA JA MAHDOLLISTAA
Vanhempien tulisi luottaa niihin aikuisiin, joita meillä on esimerkiksi valmentajina ja antaa lapsen kasvaa osaksi ryhmää.
”Pidän hyvänä sitä, ettei huoltajia itse asiassa aktivoida liikaa lapsen harrastamiseen. Raja on vaikea vetää, sillä paljon hyvää seuratoimintaa pyörii vanhempien aktiivisuudesta esimerkiksi varainkeruun ja harjoitusten pyörittämisen osalta.”
Vanhemman aktiivisuus voi kääntyä negatiiviseksi lapsen motivaatiota kohtaan.
”Huoltajilla on täysi oikeus nauttia lapsen harrastuksesta. Mutta on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat tunnistavat, että harrastus ei ole hänen vaan lapsen.”
”Kannustaisin lasta kulkemaan itse harrastuksiin. Repun pakkaaminen ja harjoituksiin meneminen on testi lapsen motivaatiosta. Näin vanhemmat eivät tee harrastusta liian valmiiksi ja lapsi voi kokea olevansa se, joka harrastaa”, Kurttila pohtii. ”Tietenkin on asia erikseen, jos harjoitukset ovat vaikeassa paikassa ja kulkeminen niihin on sen vuoksi hankalaa.”
Turnauksissa ja peleissä sen sijaan aikuisten läsnäolo on suotavaa ja kilpailutilanteessa vanhemmat voivat olla kannustamassa. Samalla vanhemmat voivat havainnoida ja käydä lapsen kanssa läpi niitä tunteita, joita kilpailutilanne lapsessa herättää.
VALMENTAJA PÄÄSEE TARKKAILEMAAN LAPSEN TOIMINTAA RYHMÄSSÄ
Kurttila odottaisi valmentajilta enemmän lapsen persoonan tunnistamista ja kokonaisen ihmisen näkemistä. Valmennuksessa olisi hyvä olla lajiosaamisen lisäksi pedagogista osaamista, jota Palloliiton valmennuslinjan mukaisesti on myös nimenomaan painotettu. Valmentajan kannattaa kysyä itseltään, onko hän saanut seuralta edellytykset valmentamiselle ja valmentajana olemiselle.
Vanhemmat aktivoituvat usein seuran tai joukkueenjohdon toimesta. Osa lapsista ei halua vanhempien osallistuvan, osa on ylpeä, että vanhempi on mukana. Lapsen kuuleminen on tässäkin asiassa tärkeää. Kurttila ei näe ongelmana, että joukkuetta saattaa usein valmentaa jonkun pelaajan vanhempi:
”Asia pitää vain tunnistaa, käsitellä ja käydä läpi, jotta siitä ei muodostu ongelmaa.”
”Lapsen mielipide ei ole aina lopullinen päätös, mutta se mielipide pitää kuulla. Oleellista on, että miten päätökset perustellaan”, Kurttila tiivistää.