Palloliiton kurinpitovaliokunta on käsitellyt Palloliiton 7.2.2020 tekemän selvityspyynnön liittyen Ekenäs Idrottsförening rf:n (EIF) palkanmaksua pelaajille kauden 2019 aikana.
Selvityspyynnön mukaan vuoden 2019 kesän ja syksyn aikana on käynyt ilmi epäilys, että EIF:ssä ei maksettu kauden aikana joillekin ulkomaalaisille oleskeluluvan tarvitseville pelaajille pelaajasopimuksen mukaisia kuukausipalkkoja. Ennen kaikkea on käynyt ilmi epäilys, että joillekin pelaajille maksettiin selvästi oleskeluluvan ehtona olevaa ja kilpailumääräyksissä määriteltyä minimipalkkaa vähemmän.
Lisäksi osa pelaajista oli pelannut virallisissa otteluissa (Miesten Suomen Cupin karsinta) huomattavasti aikaisemmin kuin milloin sopimuksessa mainittu palkanmaksu oli todellisuudessa alkanut. Sopimuksen voimaantulopäivän (työvelvoitteen alkamisen) ja sopimuksenmukaisen palkanmaksun aloituspäivän välillä näytti olevan merkittäväkin ero.
Edelleen selvityspyynnön mukaan seuralla ei ilmeisesti ollut erääntyneitä, selviä ja riidattomia velkoja pelaajapalkoista/-palkkioista per 15.11.2019, jotka Miesten Ykkösen lisenssimääräysten perusteella johtaisivat lisenssin epäämiseen. Näin ilmeisesti sen takia, että pelaajien kanssa oli sovittu muusta kuin virallisen pelaajasopimuksen mukaisesta kuukausittaisesta palkanmaksusta.
Kurinpitovaliokunnan ratkaistavana oli mm. kysymys siitä, onko EIF rikkonut kilpailumääräysten 9 §:n 1 kohtaa. EIF katsoo, ettei seura ole rikkonut sitä. EIF on myöntänyt vastineessaan, että se on sopinut pelaajien kanssa suullisesti ehtoja, jotka eivät ilmene Palloliittoon toimitetuista pelaajasopimuksista. Pelaajien kanssa on sovittu suullisesti ainakin siitä, että loppupalkkaan säästetään rahaa kuukausittain, jolloin pelaaja ei ole saanut kirjalliseen sopimukseen sovittuna palkanmaksupäivänä sovittua määrää rahaa. EIF:n mukaan tämän tarkoituksena on ollut taata, että pelaajilla riittää rahaa paluulentolippujen hankkimiseen sopimuksen päättyessä.
EIF kuitenkin väittää, että kilpailumääräysten puitteissa olisi mahdollista sopia suullisesti pelaajasopimuksen ehdoista ainakin silloin, kun kyse on yksityiskohdista ja käytännön järjestelyistä.
Kurinpitovaliokunta toteaa, että kilpailumääräysten 9 §:n 1 kohdan keskeisenä tarkoituksena on mahdollistaa Palloliiton pelaajasopimuksiin liittyvien väärinkäytösten valvonta ja siten niiden estäminen. Tämän valvonnan tarkoituksena on taata muun muassa se, että seurat noudattavat vakiomuotoisiin ja osin minimiehtoisiin pelaajasopimuksiin kirjattuja velvollisuuksiaan.
Edelleen kurinpitovaliokunta toteaa, että mikäli seurat voisivat sopia suullisesti ehdoista, jotka eivät ole Palloliiton tiedossa, sopimusehtojen noudattamisen seuraaminen ja niihin liittyvien seurojen viranomais- ja muiden velvollisuuksien täyttämisen varmistaminen muodostuisi mahdottomaksi. Jos pelkästään seuran ja pelaajan väliset suulliset sopimukset sallittaisiin, ei voitaisi varmistua muun muassa siitä, onko pelaaja tosiasiassa sitoutunut ehtoihin vai ovatko ehdot seuran yksipuolisesti asettamia. Näistä syistä kaikki pelaajasopimukset tai niiden muutokset tulee tehdä kirjallisesti ja tallentaa Palloliiton järjestelmään siten kuin kurinpitosääntöjen 9 §:n 1 kohdassa määrätään.
Kurinpitovaliokunta toteaa, ettei palkanmaksuun liittyviä ehtoja voida pitää pelaajan ja seuran välisen oikeussuhteen yksityiskohtina, vaan seuran keskeisimpänä velvoitteena pelaajaa kohtaan.
Kurinpitovaliokunta katsoo, että EIF on rikkonut kilpailumääräysten 9 §:n 1 kohtaa, kun se ei ole sopinut kaikista pelaajasopimuksen ehdoista kirjallisesti ja on suullisilla sopimuksilla poikennut kirjallisten pelaajasopimusten ehdoista.
Kurinpitovaliokunta katsoo EIF:n menettelyn olevan moitittavaa. Kyse on ollut seuran keskeisten velvoitteiden laiminlyönnistä ja välinpitämättömyydestä Palloliiton kilpailumääräyksiä kohtaan, mikä on vaarantanut ja merkittävästi vaikeuttanut EIF:n velvoitteiden noudattamisen valvontaa.
Kaikkia asiassa esille tulleita seikkoja huolellisesti harkittuaan kurinpitovaliokunta on ollut yksimielinen EIF:n rangaistavuudesta sekä rangaistuksen määrästä. Kurinpitovaliokunta pitää 1.000 euron sakkoa oikeasuhtaisena ja aikaisemman ratkaisukäytännön mukaisena seuraamuksena EIF:n menettelyn moitittavuuteen nähden.
Siltä osin kuin päätöksessä ei ole käsitelty asiassa esiin tulleita EIF:n muita mahdollisia rikkomuksia, kurinpitovaliokunta on niihin perehdyttyään tullut siihen johtopäätökseen, että niistä ei ole esitetty riittävää näyttöä rikkomusten syyksi lukemiseen.
EIF voi hakea muutosta ratkaisuun valittamalla kirjallisesti Urheilun oikeusturvalautakunnalle sen säännöissä mainituin edellytyksin 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.