Suomalaisen jalkapallon kehityspäiviä vietettiin vajaa kaksi viikkoa sitten Eerikkilän urheiluopistolla. Paikalla oli noin 220 valmentajaa ja valmennuksesta vastaavaa. Avoimuus, vuorovaikutus ja osaamisen jakaminen ovat toimivia tapoja kehittää sekä itseään että ympärillä olevia ihmisiä. Nämä kaikki toteutuivat erinomaisesti kyseisessä seminaarissa. Oli upea seurata, millaisen yhtenäisen ja eteenpäin suuntaavan voiman osallistujien heittäytyminen antoi koko tapahtumalle.
Päivien ydinteema oli suomalaisen jalkapallon identiteetin pohjan luominen sekä uuden koulutusjärjestelmän ja -sisältöjen rakentaminen. Millaista matkaa teemme? Millä arvoilla toimimme? Millaista peliä haluamme pelata? Millainen on tulevaisuuden valmentaja? Voiko suomalaisesta jalkapallosta löytyä jokin kilpailuetu muuhun maailmaan nähden? Viimeiseen kysymykseen muiden maiden jalkapalloa hyvin tuntevat voisivat helposti vastata ei. Meillä on kuitenkin vähintään yksi pienen futismaan erinomainen mahdollisuus, jota meidän pitää kehittää entisestään.
Päivittäisessä toiminnassamme tapaamme kymmeniä ja jopa satoja ihmisiä. Keskusteluillamme, kehonkielellämme ja läsnäolollamme voimme joka hetki vaikuttaa ympärillä olevaan ilmapiiriin. Suomalaista jalkapalloa vuosikymmeniä hallinnut negatiivisuus, johtuen ehkä miesten A-maajoukkueen menestyksettömyydestä tai naapuriseuran ja -valmentajan menestyksestä, on aika pyyhkiä pois.
On tärkeää kuitenkin muistaa, että negatiivisuus ei ole samaa kuin kehittävä kriittisyys. Ilman kehittävää kriittisyyttä ei tapahdu kehitystäkään. Tämä on keino poistaa myös joskus liian korkealle ilmaan nouseva ylipositiivinen hössötys. Realiteetit ja resurssimme on tunnistettava maailman kilpailluimmassa lajissa. Emme pysty koskaan kamppailemaan suurimpien jalkapallomaiden resurssien kanssa.
Muutama esimerkki maailmalta: Amsterdamin Ajaxilla, FC Lensilla tai Sporting Lissabonilla pelkästään omaan akatemiaan käytettävä euromäärä on vuodessa yli 6 miljoonaa, puhumattakaan FC Barcelonan yli kymmenestä miljoonasta eurosta. FC Zürichissä akatemiaan käytettävä budjetti on sama kuin Suomessa hyvän Veikkausliigaseuran koko vuoden budjetti. Ainoastaan yhdessä tekemällä ja yhteisen polun kulkemalla voimme luoda pohjan kestävälle pelaajakehitykselle.
Voiko sitoutuminen ja tiiviisti yhdessä tekeminen olla meidän kilpailuetumme? Vaikka Saksassa on rekisteröityjä jalkapalloilijoita n. 7 miljoonaa ja meillä 140 000, on peli joka tapauksessa 11v11. Riittävä määrä taitavia, rohkeita, fyysisesti vahvoja, henkisesti kestäviä, ja mikä tärkeintä, fiksuja, peliälyltään nopeita pelaajia, voi tiiviillä ja määrätietoisuutta huokuvalla tiimipelaamisella voittaa kenet vain. Sama koskee myös suomalaisen jalkapallon identiteetin sekä valmennus- ja oppimisfilosofian rakentamista. Mahdollisimman yhtenäistä linjaa ja eritoten yhdessä sitä rakentamalla, myös yhteistyössä muiden lajien kanssa, voimme luoda perustan omalle kilpailuedullemme kansainvälisessä vertailussa. Suuremmissa jalkapallomaissa ei tätä toimintamallia ole yhtä helppo luoda, sillä markkinatalous haluaa pitää keskeisimmät innovaatiot ja ideat oman seuran sisällä.
Lapset ja nuoret imevät vaikutteita jokaisesta toimintamallistamme. Päivittäisessä tekemisessä pitää korostua positiivinen eteenpäin menevä ilmapiiri ja se lähtee pienistä jokapäiväisistä asioista. Laitammeko roskan roskakoriin vai sen viereen? Pursuileeko suustani kirosanoja joka toisessa lauseessa vai ei? Miten tervehdin ja otan huomioon ympärilläni olevat ihmiset? Millaista esimerkkiä näytän ja millaista polkua olen päivittäin luomassa tässä seurassa tai organisaatiossa? Osaanko luoda eteenpäin katsovan ja positiivista menestystä huokuvan mallin tulevaisuuden pelaajille? Yhteinen pohja suomalaisen jalkapallon identiteetille löytyy jokapäiväisestä pelaajan ja valmentajan laadukkaasta arjesta. On helpompi rakentaa pelitapaa kentällä, kun pohja on luotu jo kentän ulkopuolella.
Hyvää joulunaikaa suomalaiselle jalkapalloperheelle ja yhdessä kohti menestyksekästä uutta vuotta.
Hannu Tihinen
pelaajakehityspäällikkö